Nyt erotellaan tietokonekuskien keskuudessa jyvät akanoista, sillä vuorokauden kestävä kilpailu on se äärimmäinen kuntotesti. Vaan ovatko lähtökohdat otolliset itsensä ylittämiseen?
Rata-autoilun kuuluisimpiin kilpailuihin kuuluu Indianapolis 500 -ajojen lisäksi Ranskassa käytävä Le Mansin 24 tunnin kisa. Ajopeleinä ovat GT-luokan ajokit, ja tarkoituksena on ajaa vuorokaudessa niin monta kierrosta kuin mahdollista. Formuloista tutun mies miestä vastaan ajamisen tilalla on siis ennemminkin eräänlainen kesto- ja kärsivällisyystesti, sekä kuljettajille että tiimille.
Tapahtumia riittää
Le Mansin tietokoneversiossa on sentään onneksi muutakin sisältöä kuin yksi pitkä kilpailu yhdellä radalla. Autoja nimittäin on kolmessa eri luokassa, eikä alussa pääse käsiksi kuin heikoimman GT2-luokan heikoimpiin ajokkeihin. Menestymällä perinteisessä usealla radalla käytävässä mestaruustaistossa ja pistejahdissa alkavat paremmatkin tallit tarjota sopimuksia, jota kautta paremmat autot myös siirtyvät käytettäviksi Le Mans -kilpailussa.
Tavoitteena on siis kehittää omaa uraansa aina siihen pisteeseen asti, että kehtaa lähteä tosissaan mukaan Le Mansiin. Mielenkiintoisena piirteenä kausia ei ole pakko ajaa loppuun asti, vaan kun tekee sopimuksen paremman tallin kanssa, peli kysyy halukkuutta hypätä suoraan seuraavaan kauteen. Ihan hyvä idea, jolla pystytään välttämään turhan radantahkoamisen mukanaan tuoman tylsyyden.
Mestaruussarjojen lisäksi ajamaan pääsee myös arcade-moodissa. Siinäkin tavoitteena on uusien autojen ja ratojen avaaminen, mutta arcadessa avattuja autoja ei pääse ajamaan muussa kuin arcadessa. Kaikissa arcaden ajomoodeissa löytyy vielä useita erilaisia kilpailumuotoja, joten ajettavaa ja tavoiteltavaa piisaa enemmän kuin tarpeeksi.
Kaiken huippuna, eräänlaisena äärimmäisenä haasteena, häämöttää itse Le Mansin 24 tunnin kilpailu. Kokonaisuudessaan sitä ei ole pakko ajaa, vaan ajoajan voi lyhentää aina kahteentoista minuuttiin asti, jolloin aika toimii nopeutettuna. Näin ollen kahdessatoista minuutissakin ehtii kokemaan yöajon ihanuuden ja uuden päivän kajastuksen.
Toisessa ääripäässä onkin sitten koko vuorokauden ajaminen. Tunnustan, että en uskaltanut edes lähteä sitä yrittämään (kesken kisaa ei pysty tallentamaan!). Pienellä kaveriporukalla homma saattaisi toimia ja olla jopa tosi hauskaa. Siinä kun pystyttäisiin vuorottelemaan ajamista ihan niin kuin oikeastikin. Sympatiat tosin saattaisivat olla siinä vaiheessa varsin vähissä, kun joku onnistuisi romuttamaan auton vaikka siinä tunti ennen kisan loppumista...
Sateessa tai paisteessa
Kisailu itsessään sujuu pääosin varsin sutjakkaasti. Amatööritasolla tosin näytti välillä siltä, että kone jarrutteli vauhtiaan pelaajan mokailujen mukaan. Mitenkään erityisen ilmeistä se ei ollut, mutta menestys tuntui välillä irtoavan hieman liian helposti vaikka olisikin käynyt radan reunaa ruopimassa vähän väliä. Toisaalta taas siinä vaiheessa kun onnistui pääsemään kärkisijoille, kone intoutui ajamaan kuin tuli takapuskurin alla.
Koneen autoilijoita ei voi myöskään kutsua herrasmieskuskeiksi. Ne tuuppivat takaapäin ilman huolen häivää, kurveissa ne kalauttavat kyljen kylkeä vasten ja tuntuivatpa pirulaiset vielä jopa kiilailevan aika ajoin. Vaikka itse asiassa olenkin varsin aggressiivisen ajotyylin ystävä, niin tilanne ei kuitenkaan ole aivan tasapuolinen. Silloin kun kone kiilaa ja ajaa päin, ihmiskuljettaja saa kärsiä, kun taas kone onnistuu suoristamaan menopelinsä vaivatta. Kun ihmiskuski törmää konetta päin (yleensä kostoksi), niin jälleen ihmiskuljettaja kärsii. Epäreilua!
Hienon säväyksen kisailuun antavat komeasti toteutetut säät ja vuorokaudenajat. Esimerkiksi pimeys saa sijaa pikkuhiljaa auringon laskiessa, kunnes koko rata on täysin pimeä. Ja kun sanon pimeä, tarkoitan todella pimeää. Mikäli samassa ryppäässä ei aja useampia autoja vaan joutuu pärjäämään oman autonsa valoilla, radalla saa olla erittäin tarkkana. Radan ääriviivat erottuvat hyvin heikosti, joten käytännössä kurvien ja suorien ulkoa osaaminen on välttämätöntä.
Kaupungissa ajettava yökisa vuorostaan on kaikkea muuta kuin pimeä. Kaupungin valoista on otettu kaikki irti, joten rata suorastaan kylpee katulamppujen ja korkeiden pilvenpiirtäjien valossa. Muita erityisen vakuuttavia ilmiöitä ovat sumu ja aamunkoitto. Sumussa kaikki vähänkin kauempana oleva kietoutuu hienosti usvaan, vaikka auton välittömässä läheisyydessä onkin kirkasta. Aamun sarastus puolestaan näkyy auringon nousuna ja hämärän asteittaisena vaihtumisena valoon. Kaiken kaikkiaan vakuuttavaa jälkeä.
Oikeastaan ainoa pettymys on sadekeli. Muutamasta hassusta sadepisarasta ei saa parhaalla tahdollakaan kunnon sadekisan tuntua, eikä renkaiden jättämä vaisu vesiura tilannetta ainakaan paranna. Minusta sadekeli vaatii kunnon kaatosateen tunnun, eikä pientä hassua tihkua.
Varikolle, mars
Läheiseen sukulaiseensa Sports Car GT:hen verrattuna, Le Mans 24 Hours eroaa eniten realismin määrässä. Tai oikeastaan sen vähyydessä. Haastavimmillaankin Le Mansissa ei tarvitse muutaman asetuksen valitsemisen lisäksi auton virittelyllä päätään vaivata. Kunhan on valinnut oikeat renkaat, sopivan määrän polttoainetta ja itselleen sopivan downforcen, niin radalle voi lähteä huoletta kaahaamaan.
Eikä radalle menoakaan tarvitse suuremmin pelätä: avuksi saa halutessaan automaattivaihteet ja -jarrut sekä sutimisenestojärjestelmän, jolla kurveihin voi mennä tavallista kovemmalla vauhdilla. Yleisen vaikeustasonkin voi vielä valita amatöörin ja ammattilaisen väliltä. Amatööritasolla ei tarvitse pelätä sen enempää auton hajoamista kuin renkaiden kulumista. Ammattilaistasolla joutuu ottamaan myös ajon ulkoisia seikkoja huomioon.
Pitkiin kilpailuihin kuuluvat luonnollisena osana varikkokäynnit, jotka pelissä sujuvat varsin mutkattomasti. Auto ensin varikkobaanalle, sitten yksinkertaisesta valikosta valitaan halutut toimenpiteet, jonka jälkeen odotetaan varikkotiimin työn valmistumista ja sitten päästäänkin takaisin ajamaan. Varikolla autoa myös korjataan, joten täyden vuorokauden kilpailua ei tarvitse ajaa koko ajan kieli keskellä suuta.
Ajaminen on varsin luonnollisen tuntuista. Kaikki ajokit hitaimmista kovimpiin tykkeihin vastaavat ohjausliikkeisiin niin kuin niiden pitääkin. Auton lähtiessä heittämään, nopeilla korjausliikkeillä menoa pystyy suoristamaan ajoviettiä tyydyttävällä tavalla. Muun hyvän lisäksi ajaminen vielä sujuu yhtä mukavasti sekä näppäimistöllä että ratilla. Force feedback hakkaa sormille ihan kivasti, toisinaan jopa voimakkaasti. Kurvikanttien ylitse ajamisen saa todellakin tuntea näpeissään.
Edestä ja takaa
Ajokuvakulmia ei ole valittavana kuin kolme: auton takaa, konepellin päältä ja etupuskurin edestä niin, että autosta ei näy vilaustakaan. Kaikki kulmat ovat omalla tavallaan aivan toimivia, mutta jäin kaipaamaan kuvakulmaa auton sisältä ratin takaa. Se on kuitenkin kulmista se, joka saa kisailun eniten tuntumaan kisailulta.
Grafiikasta ei juurikaan valituksen sanaa irtoa. Säätilat ja vuorokaudenajan vaihtelut ovat, kuten todettua, hienoja, eivätkä radat ole yhtään sen huonompia. Radoilla on hienoja yksityiskohtia, kuten esimerkiksi ilmassa leijuva ilmalaiva, kun taas toisaalta ne ovat värikkäitä ja harkitun oloisia kokonaisuuksia. Autoihin tosin olisi voinut hieman enemmän panostaa, mutta muutamia hienoja yksityiskohtia niissäkin on, mistä esimerkkinä vaikka tiukoissa jarrutuksissa kirkkaan oransseina hehkuvat jarrulevyt.
Aivan mahdotonta laitteistokokoonpanoakaan Le Mans 24 Hours ei vaadi, sillä testikokoonpanolla 800x600-resoluutio pyöri täysillä detaljeilla suurimman osan aikaa ihan kelvollisesti.
Äänimaailmassa ei suuria ongelmia ole. Autoryppäissä ajettaessa moottorien äänet täyttävät korvat, mutta yksinään päristeltäessä pääsee kuulemaan oman autonsa rauhallista hyrinää sekä pakoputken paukauksia. Eri autojen ja etenkin eri autoluokkien äänet eroavat toisistaan huomattavasti. Siinä missä GT2-autojen ääni on vielä pörinää, on jo GT1-autojen ääni enemmänkin harmonista hyrinää.
Le Mans 24 Hoursissa ei ole oikeastaan yhtään suurta ongelmaa. Toisaalta siinä ei myöskään ole yhtään sellaista koukkua, joka pakottaisi pelaamaan silmät punaisena yöstä toiseen. Kaikki on tehty tasaisen varmasti riskejä kaihtaen ja varman päälle pelaten. Jos ajopelien harmaalla keskimassalla olisi nimi, olisi se Le Mans 24 Hours.
79
