Susirajan takana kehitetty ensimmäinen suomalainen Wii-peli näyttää viattomalta ja lapsiystävälliseltä. Yksinäinen mangustinaaras joutuu eroon laumastaan, kun aggressiiviset lajitoverit valtaavat rauhaa rakastavan nappinenäheimon asuinmaat. Joenpenkereeltä heräävän naaraan harteille lasketaan koko heimon tulevaisuus, sillä yksinäisen sankarin pitää kasvattaa lauma entiseen loistoonsa ja vetää valloittajia kuokkaan.
Reaaliaikastrategiaksi rakennettu Lead the Meerkats kuulostaa kiinnostavan erilaiselta naksuttelulta. Valitettavasti pelaaminen taantuu nopeasti monotoniseksi suorittamiseksi ja käpälät joutuvat koville jatkuvan vispaamisen vuoksi. Nuoremmat pelaajat ärsyyntyvät varmasti pelin tavasta pimittää tietoa. Jos ruutuun pomppaavasta ohjenäkymästä poistuu epähuomiossa, ikkunassa näytettyä tietoa ei saa kaivettua esiin kuin reset-nappulaa painamalla.
Mangustiarmeija luottaa samoihin tekniikoihin kuin Pohjois-Korea, sillä toimiva tunneliverkosto on onnistumisen edellytys. Luolakompleksi nopeuttaa lauman liikkumista ja tarjoaa myös piilopaikan lääniä kansoittavilta petoeläimiltä. Tunneliverkoston rakentaminen on pitkäpiimäistä hommaa, mutta henkiinjäämisen kannalta välttämätöntä.
Tiivis reikäverkosto helpottaa myös sapuskan metsästämistä, sillä raadot tiputetaan lähimpään rööriin, mistä ne siirtyvät osaksi lauman hedelmällisyyttä. Kun hedelmällisyysmittari on lihotettu riittävän suureksi, mangustirevohkaan ilmestyy uusia edustajia. Ilmeisesti tie mangustinkin sydämeen käy vatsan kautta.
Savannin kansanarmeija vaatii Suurelta Johtajaltaan alituista kädestäpitelyä, sillä minkäänlaista oma-aloitteisuutta on mangusteilta turha odottaa. Kaitsemisen, kaivamisen ja ötökkälounaiden värittämää kansannousua on pidemmän päälle todella tympeä pelata, joten toisaalta on hyvä, että peli on nähty jo reilussa kolmessa tunnissa.
Yksinkertainen grafiikka rakentuu suttuisten tekstuureiden varaan, mutta simppelistä ulkonäöstä huolimatta se kärsii vakavista suorituskykyongelmista. Jos ruutuun eksyy muutamaa mangustia kookkaampi lauma, ruudunpäivitys taantuu tuskaiseksi nylkytykseksi. Sama aneemisuus jatkuu äänimaailmaan, sillä savanni on harvinaisen kuollut paikka. Satunnaisista kilahduksista ja kolahduksista kasattu ääniraita on omiaan aiheuttamaan haukotuksia.
Söpöistä päähahmoista huolimatta Lead the Meerkats on varsin masentava esitys. Aneeminen toteutus yhdistettynä tylsiin pelimekanismeihin ja lyhyeen kestoon ei ole kovin vahva päänavaus suomalaiselle Wii-peliteollisuudelle.
65
