Yön palikkaritarin paluun paluu

Vaikka muovi ei maadu, kolmas Lego-bättis alkaa jo tuoksahtaa.

Lego-lisenssipelien loputtomalta tuntuva suo todistaa, että muoviolioiden evoluutio laukkaa tuskallisen hitaasti. Maanmainion Lego Marvel Superheroesin (Pelit 12/2013, 90 + Pelit suosittelee) jälkeen hittipelikaavaa sovelletaan DC Comicsin hahmoihin. Lopputulos on toistaiseksi monipuolisin palikkaseikkailu, mutta se ei silti nouse samalle tasolle marveloidun lelulaatikon kanssa.

Gothamissa pääsee piru irti, kun DC-pahikset lyöttäytyvät kimppaan ja samalla galaksin laidalta sankareiden niskaan syöksyy toinen hyökyaallollinen pahaa verta. Taisteluun valjastetaan pelattavaksi koko DC-sarjakuvatehtaan sankarikavalkadi, häkellyttävät 170 kappaletta.

 

Lainahöyhenissä

Batman ja Robin luottavat samoihin temppuihin kuin aikaisemmissa Lego-peleissään. Vastarintaa vedellään turpaan rämpyttämällä hyökkäysnappulaa ja vaihtelu haetaan erilaisista asusteista. Esimerkiksi pommi-Batman räjäyttää vastarinnan permannolle, kun taas ongelmajätepukuun sonnustautunut Robin talsii ydinkakan seassa vahingoittumatta.

Avainhahmojen kylkeen on kylvetty ripakoppakaupalla muita sarjisimperiumin konnia ja sankareita. Justice League on edustettuna kaikkine pahiksineen. Kun massiivista hahmokatrasta ihmettelee, mieleen hiipii väkisinkin ajatus laadun ja määrän suhteesta.

Marvel-pelin julkaisu ajoitettiin täsmälleen oikeaan aikaan. Elokuvateollisuuden jättimäisenä rahapuimurina Marvel-lisenssituotteet käyvät kaupaksi kuin kiukkulintuset takavuosina. DC:n poppoolla ei valitettavasti ole samaa nostetta, vaikka Batman onkin hahmona kestosuosikki ja uuden Lepakko-elokuvan ennakkohype velloo valtoimenaan.

Ainakin minulle legoisat DC-sankarit jäävät väkisinkin Marvelia etäisemmiksi, mikä lieneekin tutun ja turhan turvallisen pelimekaniikan ohella se suurin syy penseämpään suhtautumiseeni. Paperilla Batman kolmas on kuin se toinen spandex-palikkapeli, mutta kaikkea on enemmän.

Eikä tässä vielä kaikki!

Pelikonseptia on jalostettu erilaisilla minipeleillä. Esimerkiksi Robinin hakkerointikohtaukset on muutettu Tron-henkisiksi loikkapätkiksi, joissa pitää ratkaista yksinkertainen pulma sokkelossa, jotta lukot aukeavat ja tietokoneet paljastavat salaisuutensa.

Matkan varrelle on ympätty myös todella mainio bat-versio Housemarquen Resogunista, jossa Lepakkomies torppaa Jokerin suunnitelmat räiskimällä ympäri kiertoradalla möllöttävää avaruusasemaa. Legogun on heittämällä pelin uudistusten kermaa.

Mutta Traveller's Tales uudistaa tuotettaan väärästä päästä: Lego-pelit eivät tarvitse yhtään ylimääräistä lisätauhkaa, vaan muutoksia perustason pelimekaniikkaan. Olen jo useamman Lego-pelin arvostelussa vinkunut uudistettua mättösysteemiä, mutta taas kävi niin kuin Kälviällä, jäi saamatta.

Turpajumppa on monotonista yhden nappulan hakkaamista, joka kyrsii jo ensimmäisen pelitunnin aikana. Rocksteadyn Arkham-peleistä olisi varmaankin voinut ihan luvan kanssa napata kevennetyn free flow -mätön pätkinnän perusjalaksi. Edes yksinkertainen komboilu nostaisi työltä tuntuvan nujakoinnin takaisin pelitasolle.

Peli kaipaisi uudistusta myös hahmojen arkkityyppeihin. Näin laajassa hahmovalikoimassa muutaman perushahmon kierrättäminen uusilla skineillä käy ikävän selväksi. Vaikka sankareita on enemmän kuin Vilkkilässä kissoja, on paketti rakennettu jakamalla ominaisuudet muutaman perustempun erilaisista yhdistelmistä.

Onhan Lego Batman 3 vielä hyvää viihdettä, mutta pelisarjan kehitystä alusta lähtien seuranneena minua Traveller's Talesin haluttomuus luoda nahkaansa alkaa toden totta ärsyttää.  Pelikonseptia kehitetään hienoisin nykäyksin, mutta kakkua vain kasvatetaan vaikka reseptiä pitäisi muuttaa.

Eihän ehjää kannata korjata eikä myyvää sörkkiä, mutta koittaa hetki jossa väki äänestää lompakollaan. Se hetki on taas yhtä peliä lähempänä.

 

Lego Batman 3: Beyond Gotham

Traveller's Tales/WB Games

Arvosteltu: PS4

Saatavilla: PS3, PS Vita, Xbox 360, Xbox One, PC, Wii U, 3DS

Moninpeli: Kaksi pelaajaa jaetulla ruudulla

Ikäraja: 7+

 

72

Same bricks, different package.