Vaikka vuonna jalkapallopelejä on julkaistu kyllästymiseen asti, onnistuu Libero Grande tuomaan uuden idean loppuun kaluttuun aiheeseen.
Libero Grande lähestyy joukkueurheilua sillä ainoalla oikealla tavalla. Yleensä pelaaja häärii kentällä jokaisessa pelipaikassa ohjaten jokaista kenttäpelaajaa, mutta Libero Grandessa ohjataan ensimmäisestä sekunnista loppuvihellykseen samaa numero kymppiä ja toimitaan vain yhtenä miehenä koko joukkueessa.
Lupaava alku
Otteluvaihtoehdoissa riittää sopivasti valinnanvaraa ja muokattavuutta. Maailmanliigassa kamppailee 2_8 joukkuetta yksinkertaisessa sarjassa, kutakin joukkuetta voi ohjata joko ihminen tai kone. Arcade Cup, MM-kisat ja ystävyysottelut onnistuvat konetta vastaan joko yksin tai kaverin kanssa jaetulla ruudulla.
Hieman epätavallisempi pelimuoto on taitokisa, jossa pelaaja ohjaa miestään erilaisissa tehtävissä, kuten tarkkuussyötössä ja pujotteluradalla. Taitokisat käyvät hyvästä harjoittelusta, sillä kontrollit ovat samat kuin pelipuolella. Vapaapotkut olisi mahdotonta oppia pelkästään ottelutilanteiden kokemuksella, taitokisoissa niitä pääsee hiomaan rauhassa useammassakin tehtävässä. Suorituksista jaetaan pisteitä ja tuloksista pidetään kirjaa, joten oman tekniikkansa edistymistä on helppo seurata.
Ennen varsinaista ottelua pelaaja valitsee itselleen hahmon, joka karkeasti määrittelee miehen taidot nopeudessa, tekniikassa ja laukaisuvoimassa. Äijillä ei loppujen lopuksi ole suurta merkitystä pelityyliin tai otteluiden lopputulokseen. Jokainen valittavana oleva ukkeli on aina joukkueensa tähti ja selvästi parempi kuin tavalliset rivipelaajat. Viimeiseksi valitaan edustettava maa, joka käytännössä määrää vain sen, millaisella ryhmityksellä otteluun lähdetään. Tasoeroa joukkueiden välillä ei ole, joten Etelä-Korea ja Saksa ovat pelissä tasavahvoja vaihtoehtoja.
Ohjattavan ukon kosketus palloon on järkyttävän kova. Miehen huono tekniikka tekee pelistä haastavan, sillä kosketusten väli on useampi askel eikä suuntaa voi vaihtaa ennen kuin pallo on taas hallinnassa. Tyyli on aito siinä, että nopeat käännökset onnistuvat vain hitaassa vauhdissa, lyhyillä askeleilla ja pienillä pallon siirroilla. Nopeutta ja askelten pituutta säädetään padin suuntanäppäimellä, mutta systeemissä on silti omat ongelmansa. Ensimmäinen kosketus heittää pallon aina usean metrin päähän, vaikka vauhtiaan hidastaisi ennen kontaktia ja sivurajojen lähellä irtopallot on haettava koukkaamalla ensin kentän ulkopuolelta.
Vapaapotkuja lukuunottamatta pelin kontrollit ovat yksinkertaiset eikä perustemppujen hallinta vaadi kuljetuksen tapaan juuri keskittymistä. Syötöt tuntuvat löytävän aina oman miehen, vaikka ne vain roiskaisisi vähän sinne päin. Laukaukset, purkupallot, puskut ja keskitykset on naitettu saman napin alle. Yhdistäminen aiheuttaa ongelmia vain pienestä kulmasta ampuessa, jolloin pelaaja keskittää, vaikka tarkoituksena oli ampua veskarin sylkemä pallo maaliin.
Eliittipuolustus
Pallon voi yrittää ottaa pois vastustajalta liukutaklauksella tai pelkästään kurottamalla. Tämä on usein liioittelua, sillä nahkakuulan saa riistettyä helpommin vain juoksemalla vastustajaa päin, jolloin pallon saa useimmiten itselleen. Muuten puolustaminen on futispelien eliittiä, sillä Liberossa onnistuu myös tiukka iholla puolustaminen. Pelaaja voi juosta vastustajaan nojaten ja häiritä tämän liikkumista omalla kropallaan.
Vaikka pallo olisi kenen tahansa hallussa, ei kontrollia pelitapahtumiin menetä kokonaan. Omia miehiä voi käskeä syöttämään ohjaamalleen ukkelille tai laukomaan kohti maalia. Pienellä opettelulla käskyt riittävät mainiosti esimerkiksi onnistuneiden seinäsyöttöjen rakentamiseen. Hieman tehottomampi on mahdollisuus käskeä puolustajaa tekemään liukutaklauksen. Kun pelaaja on niin kaukana pallosta, ettei itse voi yrittää liukutaklausta, ei myöskään näe, koska pelikaveri voi onnistua liukutaklauksessa. Tämä on pienoinen virhe, sillä puolustus on muutenkin lepsu.
Vapaapotkut tehdään hitaasti, mutta toteutus on muuten niin onnistunut, että pienet pelikatkokset eivät häiritse. Ensin laukaukselle annetaan lähtösuunta. Sitten valitaan snookerpelien malliin kontaktikohta palloon, joka määrää pallon saaman kierteen ja lopuksi voima, jolla palloa potkaistaan. Lopputulokseen vaikuttavia asioista on yhtä monta kuin todellisuudessakin ja omat valintansa näkee potkuvoimaa lukuunottamatta selkeästi ruudulla. Monimutkaisen systeemin ansiosta Libero Grandessa voi antaa kaikki mahdolliset vapaapotkut tulisesta kanuunasta aina muurin yli kiertävään ja alakulmaan laskeutuvaan banaaniin.
Turhan helppoa
Peli kaipaisi kipeästi lisää vaikeutta. Vaikka tietokoneen antamat keskitykset eivät putoakaan suoraan nappiksen kärkeen vaan niitä joutuu hakemaan, maalin tekeminen on liian helppoa. Yleensä maalin tekemiseen ei edes tarvita joukkuetovereita, riittää kun nousee laitaa pitkin ja ampuu rangaistusalueen sisältä maalin. Tekoälyn kunniaksi on sanottava, että kerrankin konekin pystyy maalintekoon. Useimmissa otteluissa kone tekee itsekseen osuman tai pari jompaan kumpaan kenttäpäätyyn.
Vaikka pelin luonteeseen sopiikin, että pelkkänä kenttämiehenä pelaajalla ei ole mitään sanaa valmentajan toimiin ja joukkueen taktiikkaan, saisi pelissä olla vähän enemmän syvyyttä. Sitä saisi helposti ottamalla pelaajien väsymyksen huomioon heidän otteissaan. Nyt kaverillaan voi juniorityyliin juosta koko yhdeksänkymmentä minuuttia pallon perässä ympäri kenttää eikä se tunnu missään. Kiinnostavampaa olisi, jos muutaman spurtin jälkeen olisi vedettävä hetken henkeä ja katseltava peliä sivummalta.
Kamera ei seuraa peliä kuten oikea pelaaja ja se on suuri puute. Kun pelaa puolustajana, kuvakulmat toimivat hyvin, sillä kamera seuraa palloa niin kuin pelaaja kääntäisi päätään. Hyökkäyspäässä pallo katoaa liian helposti silmistä. Kamera seuraa aina pelaajan selkää eikä pelivälinettä kuten pitäisi. Aina pelaajan noustessa ylöspäin pallo jää selän taakse ja katoaa saman tien näkyvistä. Kulmatilanteissa pallon yleensä näkee vasta kun se on putoamassa nurmen pintaan, jolloin ei ehdi ollenkaan tilanteeseen. Libero Grande jättää useita padin nappeja käyttämättä, joten pelattavuutta parantamaan olisi ollut helppo lisätä oma nappi takaperinjuoksulle.
Libero Grandessa on urheilupeliin koitettu tuoda jotain uutta, mikä on jo suorituksena hatunnoston arvoinen. Valitettavasti yksi hyvä idea harvoin tekee peliä, joten Libero Grande jää väkisinkin vain keskinkertaiseksi erikoisuudeksi. Pinnan alla kytee kuitenkin lupauksia herättävä futispeli, joten täytyy vain toivoa ettei hyvää ideaa unohdeta yhdellä yrittämällä.
76
