Paluu jääplaneetalle
Tuhansia töitä, valvottuja öitä. Rig-kuskin homma on töistä miehekkäintä.
Capcom antoi uuden Lost Planetin kehityksen tuntemattomalle Spark Unlimitedille, jonka suurin meriitti on vuonna 2004 julkaistu Call of Duty: Finest Hour (Pelit 1/2005, 75 p). Siis hetkinen, japanilaisuutta tihkuva pelisarja ojennettiin amerikkalaisen, korkeintaan kohtalaisia pelejä tehtailleen puljun käsiin?
Kuulostaa tyhmältä, mutta lopputulos on kaikkea muuta. Keskinkertaisesta konsoliräiskinnästä näyttää kuoriutuvan Spark Unlimitedin käsissä esiin kaunis jälkeläinen, joka kumartaa moneen suuntaan, mutta ei pyllistä pelaajalle.
Mä oon avaruuden rekkamies
Kolmas Lost Planet on aiempien pelien esiosa. Tapahtumat sijoittuvat hyiselle E.D.N III -jääplaneetalle, jossa päähenkilö Jim Peyton tekee erilaisia hanttihommia taatakseen perheelleen paremman tulevaisuuden. Jim ottaa vastaan nekin keikat, joita muut eivät huoli. Karvaisen karjun tärkein työkalu on Rig, mech-kävelijä, jonka ohjaamo henkii rehtiä rekkamiestunnelmaa.
Jimin arki on rakennustarvikkeiden kuljettamista, jäätyneiden koneiden huoltamista ja mineraalien poraamista. Työtehtävät hyytävän planeetan pinnalla eivät ole helppoja, mutta ajatus kotona odottavasta vaimosta ja lapsesta auttaa kestämään duunarin arkea. Ja sitten rutiini katkeaa karkeasti.
Jim jumiutuu planeetan pinnalla lumimyrskyyn ja joutuu kamppailuun planeetan terävähampaisen alkuperäiseläimistön kanssa. Käsikähmästä ja haulikkohipasta täpärästi selviävä Rig-kuski vetäytyy läheiseen luolaan, jossa ongelmat kasvavat toiseen potenssiin. Jim herättää vahingossa jättiravun, eikä Japanin historiaan kuuluva äyriäinen ole iloinen talviuniensa keskeytymisestä. Onneksi Jimillä on nopeat jalat ja kättä pidempää, ja hän iskee heikkoihin kohtiin massiivista vahinkoa varten.
Kun rapu on kuollut, Jim jatkaa duunia, sillä avaruuden rekkamiestä ei hevillä hetkauteta. Jim raivaa jääluolan lämpöpommilla, joka sulattaa esiin kummallisen, jonkinlaista tukikohtaa muistuttavan rakennelman. Hylätty rakennus paljastuu tutkimusasemaksi, jonka venäläismiehistön on hävittänyt ikävä hyönteisinfestaatio. Iljetykset eivät ole vieläkään häipyneet, joten Jim luikkii asemalta pikavauhtia karkuun Rigilleen.
Onni näyttää viimeinkin hymyilevän Jimille: Nyt äkkiä varikolle kertomaan maanalaisesta löydöksestä ja bonukset kotiin! Mutta jättiravun yhtä suurella kaverilla on muita ajatuksia, kun se hyökkää kohti Jimin Rigiä.
Rig pitää miehen tiellä
Reilun tunnin maistiainen jättää nälkäiseksi jatkolle. Lost Planet 3 annostelee sopivasti ärhäkkää toimintaa sekä rauhallisempaa tutkiskelua, jota ei aiemmissa osissa ollut nimeksikään. Jääplaneetta tuo mieleen The Thingin hyytävän ympäristön, tunnelmaa luo hienovaraisesti Alien-henkinen musiikki. Jännityksen rakentamisessa on otettu mallia Dead Spacesta, josta on napattu myös ranteesta heijastettava kartta.
Puitteet toimivalle toimintaseikkailulle ovat erinomaiset. Pelimoottori taipuu komeisiin ulkomaisemiin ja näyttäviin toimintakohtauksiin. Pienet yksityiskohdat, kuten Rigin ohjaamossa heiluva hula-tyttö ja ohjaamon näytölle heijastuva videokuva Jimin vaimosta, rikastavat pelimaailmaa ja auttavat eläytymisessä. Ääninäyttelijätkin onnistuvat.
Kolmas Lost Planet näyttäisi myös välttävän monien olan yli kuvattujen toimintapelien helmasynnin. Ampuminen, väistely ja liikkuminen on miellyttävän sujuvaa, mutta ennen kaikkea kamera pysyy kiltisti Jimin liikkeissä mukana.
Lost Planet 3 yllättää positiivisesti. Alun perusteella luvassa on kelpo toimintaseikkailu mielenkiintoisessa ympäristössä. Jos koko peli on rytmitetty yhtä taidokkaasti kuin alkuosa ja Jimin tarina on käsikirjoitettu edes kohtalaisesti, kolmos-Planet voi olla yksi pelivuoden 2013 yllättäjiä.
Markus Lukkarinen
PC, PS3, Xbox 360
Ilmestyy vuonna 2013
