Luftrausers iskee shmuppaajiiin kuin tuhat volttia.
Vlambeer on hollantilainen kahden miehen itsenäinen pelistudio, joka tekee pieniä mutta haastavia pelejä tosiharrastajalle. Studion uusin tuotos, Luftrausers, on pirullisen vaikea shoot’em up, jossa istutaan yksinäisen hävittäjän ohjaksiin ja taistellaan koko muuta maailmaa vastaan. Tarinaa ei ole nimeksikään, kenttiä on vain yksi eikä audiovisuaalinen anti ole tätä sukupolvea, mutta Luftrausers on silti mainio indie-peli.
Luftrausersissa ei pelasteta maailmaa pahuudelta, ei auteta avuttomia, eikä edes selvitä hengissä. Taitavinkin pilotti tippuu taivaalta muutamassa minuutissa. Ja se kuuluu asiaan! Luftrausersissa vaara kohdataan silmästä silmään ja siltä ammutaan se silmä puhki. Sukellusveneestä ilmojen teille syöksähtävä Rauser palaa taivaalla hetken kirkkaasti ja tuhoisasti, kunnes putoaa liekehtivänä raatona mereen.
Rauser ei ole mikään feenikslintu.
Lennä, poika, lennä!
Luftrausers muistuttaa monella tavalla klassisia kolikkopelejä. Arcade-henkinen lentely on helppo oppia, vaikea hallita ja pirullisen koukuttava. Epäonnistunutta suoritusta ei seuraa harmitus ja kiroilu, vaan halu yrittää uudestaan. Nimittäin Luftrausers on vaikeudestaan huolimatta reilu. Joka kerta kun Rauser hajoaa atomeiksi, syyllinen löytyy ohjaamosta.
Taistelut käydään kaksiulotteisella areenalla, jota rajoittavat alhaalla vesi ja ylhäällä pilvet. Rauser ei voi syöksyä jatkuvasti aaltoihin tai pilviin, sillä aluksen runko kärsii niissä vaurioita. Vahingoittunut kone korjaantuu automaattisesti, kunhan pysyy poissa vihollistulesta ja lopettaa ampumisen hetkeksi.
Hävittäjän ohjaaminen on periaatteessa yksinkertaista, käytännössä lentäminen vaatii rutkasti taitoa. Moottori työntää lentokonetta suoraan eteenpäin, mutta painovoima vetää konetta samalla alaspäin. Koneen kääntäminen, vastustajiin osuminen, vihollistulen väistely ja ilmassa pysyminen tuntuvat aluksi tuskallisen hankalalta, mutta kokemuksen karttuessa Rauser-pilotin elämä muuttuu siedettävämmäksi. Vaan ei koskaan helpoksi.
Taivaalla ei tarvitse seikkailla kauaa yksin, sillä Rauserin kimppuun syöksyy pian lentokoneita, hävittäjiä, massiivisia sotalaivoja ja pienempiä paatteja, sukellusveneitä sekä ilmalaivoja. Toisinaan tutkaan saattaa ilmestyä vieläkin eksoottisempia vastustajia. Taistelussa ei saa hetken rauhaa, sillä vastustajat pommittavat yksinäistä Rauseria joka suunnasta.
Tekoäly on poikkeuksellisen hyvää. Erityisen selvästi tämä käy ilmi kovien poikien ja tyttöjen ”SMFT”-vaikeustasolla, joka avautuu, kun on tuhonnut ilmalaivan ensimmäisen kerran. SMFT-viholliset, joita on muuten todella paljon, reagoivat älykkäästi pelaajan liikkeisiin ja osaavat ottaa jopa ennakkoa. En tiedä mitä SMFT-akronyymi tarkoittaa, mutta veikkaan ”Super Fucked, Many Targetsia” (Miten olisi ”So Many Fuckin’ Targets”?_nn).
Jokainen tappo kerryttää kombokerrointa ja pisteitä. Muhkeimmat pistesaaliit irtoavat, kun kombokertoimen saa nostettua maksimiin (20x) ja keskittyy isoimpien vastustajien kellistämiseen. Tuhoamisen on oltava jatkuvaa, sillä kombokerroin nollautuu vain muutaman sekunnin tappotauon jälkeen. Taisteluissa onkin löydettävä sopiva tasapaino hyökkäämisen ja puolustuksen välillä.
Oikeanlaisen aseistuksen, rungon ja moottorin valinta ovat ratkaisevan tärkeä osa menestystä. Aseekseen voi valita esimerkiksi tasaista vahinkoa tekevän lasersäteen, viisi haulia sylkäisevän haulikon tai tuhovoimaisen mutta hitaan kanuunan. Paksusti panssaroitu alus kestää tavallista enemmän vahinkoa, mutta hidastaa liikkumista, jotkut rungot puolestaan kestävät törmäyksiä muita paremmin. Turbiinimoottori kiidättää aluksen hurjaan vauhtiin, ”gungine” tulittaa nimensä mukaisesti Rauserin perässä kiitäviä aluksia. Jokaisessa osassa on vahvuutensa ja heikkoutensa.
Kaiken kaikkiaan erilaisia komponentteja on viisitoista. Erilaisten yhdistelmien kokeileminen kannattaa senkin takia, että tehtävän tavoitteet määräytyvät aluksen osien mukaan. Tavoitteena voi olla esimerkiksi tuhota ilmalaiva tai päästä yli 10 000 pisteeseen. Jatkuvasti samanlaisella aluksella lentävän pilotin elämä muuttuu nopeasti tylsäksi.
Retro Air Rampage
Luftrausers on rehellisen retro. Värimaailma koostuu ainoastaan kuudesta väristä ja grafiikoista tulee mieleen menneet vuosikymmenet ja Game Boy -pelit. Luftrausers on graafisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta kaunis ilmestys: taivaan täyttävät hävittäjien siluetit ja sotalaivojen ammukset, taustalla häämöttävät pilvenhattarat ja loputonta sotaa käyvät alukset.
Nautin satojen pelikertojen jälkeenkin Luftrausersin musiikeista. Taistelun taustalla kuuluu periaatteessa joka kerta sama musiikki, mutta sen elementit määräytyvät aluksen osien mukaan. Suorastaan nerokasta! Alukset saavat myös nimensä osiensa mukaan. Suosikkihävittäjäni oli ”Tuberauser”, laseraseella, tuhdilla panssarilla ja turbiinimoottorilla varustettu epämääräinen möhkäle, joka sopi huonosta aerodynamiikastaan huolimatta oivallisesti käteeni.
Reilut pari vuotta kehityksessä ollut Luftrausers pääsi plussalle ainoastaan kolmen vuorokauden myynnin jälkeen. En ihmettele, sillä Vlambeerin tuotos on maistuva sekoitus intensiivistä ammuskelua ja ilma-akrobatiaa. Alle kympin hintaisena sitä uskaltaa suositella muillekin kuin shmup-fanaatikoille.
Luftrausers on lähes uskonnollinen kokemus. Se osoittaa, että kuolema ei johda kadotukseen. Surkeinkin pilotti saa aina uuden mahdollisuuden.
PS3, saatavilla: PC, Mac, PS Vita
Vlambeer/Devolver Digital
Versio: Arvostelu
Moninpeli: Ei
Ikäraja: Ei ole
82
