Marion nerokkuus piilee siinä, että hahmo on vain kuoret. Marion voi pistää melkein mihin tahansa peliin ja se vaikuttaa aina luontevalta. Myös golf tuntuu Marion omalta jutulta.

Kahdeksantena päivänä jumala loi golfin miellyttääkseen köyhiä ja syrjäytettyjä, jotta varakkaatkin voisivat näyttää typeriltä. Paljon myöhemmin joku keksi, että golf sopisi myös videopeliksi. Idean yksi parhaista sovellutuksista on Nintendo 64:n Mario Golf. Peli on ehdoton klassikko, jonka uusinta on GameCuben Mario Golf: Toadstool Tour.

Toadstool Golf ei käytä muodikasta analogista tattiswingiä, vaan luottaa vanhaan kunnon digitaalisysteemiin. Helpoimmillaan lyönti lähtee, kun painaa aloituksen merkiksi A-nappia ja toisen kerran A:ta, kun lyönnin voima on kohdallaan. Jos toisella kerralla painaa B:tä, pääsee manuaali-swingillä vaikuttamaan lyönnin suunnan hienosäätöön ja samalla palloon voi pistää kierteitä.

Jotain nintendomaista innovaatiota olisin perussysteemiin kaivannut. Parin tunnin jälkeen jujusta pääsee kiinni vähän liian hyvin. Kun putken saa päälle, kyse on täsmälleen saman rutiinin toistamisesta kerta toisensa jälkeen.

Ongelma on, että tuuli, maaston muodot, kierteet ja muut tekijät eivät vaikuta pallon kulkuun tarpeeksi. Konstailemattomalla perushuitaisulla ja suunnitellulla, kaikki hienoudet ja valintamahdollisuudet käyttävällä mestariluokan swingillä ei ole käytännön eroa. Pallo lentää jotakuinkin samaan paikkaan.

Hiton haamujengi

Uusi Mario Golf ei paljoa eroa muista golf-peleistä. Säännöt, säädöt ja valintamahdollisuudet ovat hyvin uskollisia tosielämälle. Onneksi kentissä uskalletaan revitellä, hieman. Rei'ät voivat esimerkiksi sijaita korkealla jättiläispuiden oksistoissa. Kätketty Mario madness! -kenttä menee jo fantasiagolfin puolelle miinoineen ja muine yllätyksineen. Ja hyvä niin.

Onnistunutta lyöntiä voi seurata komea sateenkaari tai muu erikoistehoste valitusta hahmosta riippuen. Uskollisuus realismille on tylsää ja turha mielikuvituksen rajoite.

Normaalien pelimuotojen lisäksi on muutama hassu erikoisuus. Ring attackissa lyönnin pitää mennä ilmassa roikkuvien renkaiden läpi, coin attackissa kerätään painovoimaa uhmaavia kultarahoja ja club clotissa hedelmäpeli arpoo reiän alussa käytössä olevat kolme mailaa.

Muutama pikkuvirhe on pilaamassa auvoista pelailua. Ärsyttävän pimpelipom-musiikin saa onneksi pois päältä, mutta sama ei päde avustaviin golfaaveisiin. Jos pitää muutaman sekunnin miettimistauon, hahmot ilmestyvät ruutuun neuvomaan. Minulle paljastetaan uudelleen ja uudelleen lyönnin alkavan A-napista, vaikka olen lätkinyt palloa jo 5655 kertaa aiemmin. Käsittämätön suunnitteluvirhe.

Selostaja on sanapuoli taulapää, jolla on käytössään tasan yksi adjektiivi ja kymmenkunta muuta sanaa: nice par, nice birdie, nice on, nice shot, nice my ass! Kun nice-jankutusta kuuntelee tarpeeksi, tekee mieli vetää turpaan sellaista, joka tulee puhumaan nice-papeista tai nice-kentelusta.

Mario Golf: Toadstool Tourissa on hyvä henki ja hauska tunnelma. Padiin tarttuu lyhyeksi ajaksi mielellään, vaikka Toadstool Tourissa on urheilupelinä selvät puutteensa. Ratoja ja piilotettuja hahmoja availee ilokseen, varsinkin, jos Nintendo-mytologia on sydäntä lähellä.

Hahmot

Pelattavat

Mario

Luigi

Wario

Prinsessa Peach

Yoshi

Koopa Troopa

Donkey Kong

Daisy

Birdo

Diddy Kong

Waluigi

Bowser

Avattavat

Boo

Bowser Jr.

Petey Piranha

Shadow Mario