Mario Superstar Baseball (GameCube) – Mario säilyttää pelihuumorinsa

En muista ikinä nähneeni putkimies Mariota lvi-hommissa. Prinsessan pelastaminen kyllä on italiaanolle kokopäivähommaa ja vapaa-ajallaan Mario näemmä harrastaa baseballia.

Mario Superstar Baseball ei yritä olla katu-uskottava arcadesportti tai edes urheilusimulaattori, mikä on ainoastaan hyvä uutinen. Marion pesäpallo on kirkkaanvärinen, erittäin charmikas ja nautinnollinen urheilupeli, johon on helppo tarttua ja joka väkisin kohottaa suupielet.

Mario kavereineen ottaa baseballin rennosti, joten useimmilla kentillä on lajiin kuulumattomia jippoja. Esimerkiksi jättiläismäinen tynnyri saattaa jyrätä takakentän siepparin yli juuri, kun prinsessa Peach on heittämässä palloa pesälle.

Kevyen humoristinen linja jatkuu kaikkialla. Palloa lyödään nyrkkeilyhanskalla, valtikalla, reisiluulla tai irti revityllä palmulla. Pallo lentää suhteellisen hitaasti, jolloin pesäpalloon osuminen ja kiinniottaminen on tavallista helpompaa. Se, mikä ei ole hyväksi simulaatiofanaatikoille, tekee hyvää viihdyttävyydelle.

Marion edellinen urheilupeli Mario Power Tennis (Pelit 4/2005, 89 pistettä) pilattiin liian helpoilla erikoisiskuilla ja -pelastuksilla, jotka onnistuivat lähes aina. Erikoisliikkeet ovat baseballissakin käytössä, mutta niitä pääsee käyttämään selvästi harvemmin ja lisäksi ne myös epäonnistuvat herkästi. Homma toimii hyvin ja systeemi on tasapainossa, sillä erikoisjippo kannattaa säästää todella tiukkaan tilanteeseen.

Se nyt vaan on niin hauskaa

Syöttäminen ja lyöminen on helppoa. On hämmästyttävää, miten paljon ison vihreän napin painamisella on vivahteita. Lyödessä on koko ajan malttamaton fiilis ja odotan into piukassa kunnon osumaa. Kun pallo lentää kunnariksi katsomoon ja kenttä rullaa juoksuja kotiin, riemulla ei ole rajoja.

Syöttöpeli on selvästi lyömistä tylsempää. En keksinyt mitään syytä, miksi en jatkuvasti heittäisi pelkästään kovaa voimasyöttöä, koska tempun toistaminen ei ole vaikeaa. Eri vaikeusasteilla ja asioiden, esimerkiksi pesältä pesälle etenemisen, avusteilla baseballin säännöistä pääsee kiinni niin aloittelija kuin kämmäkoura.

Mario Superstar Baseball on ulkonäöllisesti sitä, mitä Nintendolta osataan vaatia. Hahmot ja kentät on tehty tyylitajuisella rakkaudella. Kaiken aikaa tuntuu siltä, että nyt pelataan Nintendon Mario-peliä. Kun valittuna on kaksi joukkueellista Nintendo-legendoja, monta ei enää yli jääkään. Samoja naamoja ja hahmoanimaatioita joutuu tuijottamaan tarpeeksi, eikä viisi valittavaa kenttääkään valtavasti ole.

Parhaiden Nintendo-perinteiden mukaisesti taustamusiikki käy hermoille hyvin nopeasti. Se oli pakko pistää pois päältä heti ensimmäisen kokonaisen ottelun jälkeen. Muutoin äänissä ei ole valittamista.

Yksittäinen näytöspeli on pelimiehen valinta silloin, kun aikaa on vähän. Challenge-yksinpelimuoto on varsin vänkä, sillä mukana on roolipelimäisiä elementtejä ja oma tiimi etenee haasteesta toiseen yrittäessään valloittaa baseball-maailman. Viiden varsinaisen minipelin lisäksi valittavana on myös toy field -moodi, jossa kerätään kultakolikoita lystikkäillä erikoisjippokentillä. Pikkukivaa ei ole elämässä koskaan liikaa, mutta homman pääpointti on kokonaisissa baseball-matseissa.

Nintendo-filosofian mukaan pelin pitää olla ensisijaisesti hauska ja helposti pelattavissa, ja vasta sitten jotain muuta. Näin toimii myös Mario Superstar Baseball. Seuraavaksi Mario ottaa haltuunsa planeetan suosituimman urheilulajin Mario Smash Footballissa, maltan tuskin odottaa.

82