Modern Warfare Remastered - Retromodernia sodankäyntiä

Seinät sortuvat vain käsikirjoituksen salliessa.

Modern Warfare ei ole enää moderni ja siinä piilee sen vahvuus.

Infinite Warfaren luksusversioiden ennakkotilaajille tarjotaan bonuksena Modern Warfaren remasteroitu versio. Ennakkotilaajat pääsivät kampanjatilan kimppuun jo kuukautta ennen varsinaista julkaisupäivää. Sitä pelatessa huomaa, miten paljon ensimmäisen persoonan räiskintäpelit ovat kehittyneet edellisestä sukupolvesta. Samalla käy ilmi, että kaikki muutokset eivät ole olleet genrelle hyväksi. Tarjolla on katkeransuloinen, mutta enimmäkseen auvoisa nostalgiatrippi.
 


Esitaistelija

Infitiny Wardin kehittämä käänteentekevä Call of Duty -sarjan neljäs osa julkaistiin alun perin loppuvuodesta 2007. Modern Warfare oli valtava menestys, jota myytiin seitsemän miljoonaa kappaletta ensimmäisen neljän kuukauden aikana. Nykyisin luku ylittää 16 miljoonaa. Pelin vaikutus lajityyppiinsä on vuosikymmenen jälkeenkin edelleen selkeästi nähtävissä.
Kauttaaltaan kolutun toisen maailmansodan sijaan lähitulevaisuuteen (nykyiseen lähimenneisyyteen) sijoittuva Modern Warfare oli monen nykypelaajan ensimmäinen askel nettipelaamisen maailmaan, varsinkin konsoleilla. Nopeatempoista ja äärimmäisen addiktoivaa moninpeliä tuki ensiluokkainen yksinpelikampanja, joka kertoi elokuvallisen, mutta uskottavan tarinan mieleenpainuvista hahmoista. Nimeämättömässä Lähi-idän maassa teloitetaan presidentti samaan aikaan, kun ultranationalistit tekevät siirtojaan Venäjällä. Taistelut koetaan sekä yhdysvaltalaisten että brittiläisten joukkojen kautta.
 


Ryminällä sisään

Välittömästi kampanjan aloittamisen jälkeen muistin, miten hienosta pelistä on kyse. Crew Expendable on yksi vaikuttavimmista räiskintäpelien aloituksista koskaan. Ydinaseita kuljettavaan laivaan tehtävä yöllinen hyökkäys saa yhä pulssin nousemaan ja siellä olemisen tunne on vahva. Keskityn seuraamaan esimieheni, kapteeni Pricen, käskyjä ja toivon niiden pitävän minut hengissä edetessäni kohti laivan ruumaa. Toki tehtävä on skriptattu putkijuoksu, mutta sitä tukeva ympäristö, vakuuttavasti käyttäytyvät npc:t, kiire ja hämmennys onnistuvat kiinnittämään huomion muualle.
Modern Warfare kuvaa aikaa, joka tuskin enää palaa. Aikaa, jolloin vähemmän oli joskus enemmän. Luvassa ei ole puun takaa iskeviä juonenkäänteitä, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Sotaa käydään jalat maassa ilman plasmakiväärejä tai biomekaanisia raajoja. Kampanjassa on enemmän ikimuistoisia hetkiä kuin viimeisessä kolmessa Call of Dutyssa yhteensä. Niistä mieleen on tallentunut vain yksittäisiä välähdyksiä. Avaruuskävely. Kevin Spaceyn elottomat silmät. Starbuck.
Modern Warfaressa huipentumia käytetään säästeliäästi, joten ne erottuvat joukosta. Teloitus ensimmäisessä persoonassa, ydinräjähdys, Ukrainan aavat (niistä lisää myöhemmin) ja pisteenä i:n päällä toimiva lentokonetehtävä ovat selkeitä kohokohtia. On jännä huomata niiden toimivan yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Vaikka Call of Duty -sarjassa on kyse nimenomaan kokemuksista, niin jokaisen hetken ei tarvitse olla räjähdysherkkä. Draama syntyy tunnetilojen vaihtelusta.

Kuin kaksi marjaa: kapteeni Price ja kapteeni Price.

 
Puhdasta pahuutta

Toinen esimerkki tekijöiden itsehillinnästä ovat pelin vastustajat. Vihollisjoukkojen ajoittaiset julmuudet siviilejä kohtaan ovat niin todentuntuisia, ettei niiden jälkeen tarvitse arpoa, vetääkö liipaisimesta vai ei. Pelistä ei löydy No Russianin tapaisia ylilyöntejä, joilla saavutetaan kohuotsikoita, mutta ei paljoa muuta.
 Myös päävastustajat ovat uskottavia. Khaled Al-Asadin ja Imran Zakhaevin motiivit ovat selkeitä eikä kumpikaan ole yltiöpatrioottinen megalomaanikko tai viiksiään sukiva sosiopaatti, joka ei koskaan kykene jättämään väliin mahdollisuutta monologiin. Konnat voivat olla suurieleisiä sortumatta teatraalisuuteen.
Toki vastaan tulee asioita, jotka eivät ole vanhentuneet arvokkaasti. Näihin lukeutuvat ainakin (nykyään) kliseinen taisteluläppä sekä kuoleman jälkeen ruudulle ilmestyvät sitaatit sotaoppaista, suurilta ajattelijoilta ja Condoleezza Ricelta. Nolottaa tunnustaa, että pidin näistä aikoinaan.
 

Vihollisten jäädessä kurkkimaan samojen esteiden takaa alkavat taistelut muistuttaa ampumarataa.


Extreme Makeover: Game Edition

Modern Warfaren remasteroinnista vastaa Raven Software Infinity Wardin valvovan silmän alla. Visuaalisesti kaikki on laitettu uusiksi ja peli näyttää todella hyvältä. Ongelmana on se, että juuri tältä muistin sen näyttävän. Kyse on vain aivojen tekemästä tempusta, sillä alkuperäisversion pikainen käynnistys (tai vierailu Youtubeen) paljastaa, kuinka ensiluokkaista työtä Raven Software on tehnyt.
Kyse ei ole todellakaan mistään pikaisesta pakkelin levittelystä. Kaikkialle on lisätty pieniä, isoja ja toisinaan valtavia yksityiskohtia (yksi lisäys jopa sitoo pelin tarinan tiukemmin yhteen Modern Warfare 3:n kanssa ja sen löytävät palkitaan tarkkasilmäisyydestään trophylla). Alun tukikohta on huomattavasti kiireisempi nykyään. Ampumaradalta poistuvan pelaajan ohittaa panssarivaunu ja tien toisella puolella on joukko sotilaita juoksulenkillä. Kuorma-auton luona työskentelee kiireinen huoltomies. Mukaan on lisätty jopa täysin uusi opastuspiste räjähteille.
Lisäykset tekevät maailmasta aidomman tuntuisen ja lopullisesti sen herättää henkiin upea valaistus. Pelihahmojen kasvot näyttävät huomattavasti luonnollisemmilta, mutta silti tunnistettavilta. Myös äänimaailmaan on tehty pieniä virityksiä sinne tänne. Esimerkiksi alkupään teloituskohtauksessa osa dialogista on äänitetty uusiksi ja siihen on lisätty kerrontaa tukevaa musiikkia.
Ainoastaan muutama juttu, kuten savu- ja vesiefektit, pistävät ikävästi silmään, mutta niistä valittaminen tuntuisi nillittämiseltä. Vaikka Infinite Warfare tulee epäilemättä näyttämään paremmalta, ei isoveljen tarvitse hävetä itseään sen rinnalla. Kaiken kruunaa sulava ruudunpäivitys, joka tuntuu hullun pommimiehen virittämältä, sillä se ei kuollakseenkaan halua laskea alle viidenkympin.
 

Yksi pelihistorian intensiivisimmistä hetkistä.


Hölmö nuori sydän

Remasterointi ulottuu kuitenkin ainoastaan audio-visuaaliseen puoleen. Pelattavuus, tehtävät ja tekoäly ovat ennallaan – niin hyvässä kuin pahassa. Pelattavuudeltaan Modern Warfare on ikääntynyt yllättävän arvokkaasti, vaikka aluksi kaipaa genreen jo vakiintuneita ominaisuuksia, kuten suojaan syöksymistä ja nurkan taakse kurkkimista. Ohjaus tuntuu kulmikkaalta ja kömpelöltä, kuin pelaisi hansikkaat kädessä, mutta muutaman tehtävän jälkeen lihasmuisti alkaa toimia eikä asiaan enää kiinnitä huomiota.
Kehno tekoäly sen sijaan vaivaa loppuun asti. Vaikka sankarit liikkuvat ryhmänä, viholliset keskittävät yleensä kaiken tulituksensa pelaajaan. En pidä sitä osoituksena tekoälyn fiksuudesta, vaikka omat joukot ovat joko kuolemattomia (Price, Gaz) tai pelkkää tykinruokaa (korpraali Smith ja kumppanit). Kun tämän yhdistää loputtomasti spawnaaviin vihollisiin, alkaa vanhat patoumat nousta takaisin pintaan.
Näiden ratkaisujen on tarkoitus pitää pelaaja liikkeessä, vaikka kaikki vaistot käskevät pitämään naaman nurmessa. Etenkin vaikeammilla vaikeustasoilla äkkikuolemat turhauttavat ja seuraavan näkymättömän tarkistuspisteen saavuttaminen saa huokaisemaan helpotuksesta.
Kenttäsuunnittelu paljastaa armotta Modern Warfaren todellisen iän. Suurin osa kentistä on heikosti naamioituja putkia, joihin on ripoteltu suojia, joiden turvin saa palautettua energian täyteen. Pelissä on myös mahdollista törmätä immersiontappaja numero ykköseen eli näkymättömiin seiniin. Siinäpä vitsaus menneiltä vuosilta.


 
Suu täynnä kuivaa heinää

Onneksi tehtävien välillä on runsaasti vaihtelua. Juuri kun räiskintä alkaa puuduttaa, peli heittää kehiin hiiviskelyä, vihollisten pommittamista tai hektisen takaa-ajokohtauksen. Vaikka kampanja on skriptattu tarkkaan, tehtävissä on mahdollista tehdä myös omia ratkaisuja.
Tämä ilmenee parhaiten ensiluokkaisessa All Ghillied Up -tehtävässä, jossa astutaan nuoren Pricen mutaisiin saappaisiin. Tehtävässä on useita kohtia, joissa pelaaja voi itse päättää, miten lähestyy vihollisia. Pricen esimies MacMillan suosittelee yleensä niiden ohittamista kaikessa hiljaisuudessa, mutta pelaaja voi halutessaan käyttää myös aseitaan. Yleensä tämä johtaa taisteluihin, joiden voittaminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Peli rohkaisee valitsemaan realistisen lähestymistavan, mutta ei estä kokeilemasta vaihtoehtoja.
Modern Warfare on saanut ansaitsemansa remasteroinnin. Monipuolinen kampanja viihdyttää alusta loppuun ja Raven Software on tehnyt upeaa työtä pelin ulkoasun suhteen.

 

Kiinnostaako moninpeli?

Kampanjan lisäksi lopulliseen pakettiin kuuluu luonnollisesti myös moninpeli, joka ei kuitenkaan ollut pelattavissa ennakkoversiossa (eikä täten vaikuta arvosanaan). Se sisältää samat aseet, pelimuodot, killstreakit ja kentät, jotka olivat mukana alkuperäisversiossakin. Julkaisun yhteydessä pelattavissa on vain kymmenen kenttää, mutta kuusi puuttuvaa alkuperäiskenttää lisätään mukaan ilmaisena päivityksenä joulukuussa.
On kiinnostavaa nähdä, kiinnostaako Modern Warfaren moninpeli enää pelaajia, kun pahin kilpailija löytyy samasta paketista. Mikäli yksinpelikampanjasta pystyy mitään päättelemään, niin sen pariin palaa mielellään ainakin muutamaksi illaksi.

 

Modern Warfare Remastered

Arvosteltu: PS4
Raven Software/Infinity Ward
Versio: Ennakko
Ikäraja: 18

84