Kaksiulotteinen autotasoloikka MotoHeroz on Trialsin wiitoitettu versio. MotoZankarin maastoauto liikkuu pääosin samalla tavalla kuin Trialsin motskari: kaasua, jarrupakkia, kuskin paino eteen ja kuskin paino taakse.
Painopisteen siirtäminen erottaa ammattimiehet amatööreistä, sillä ohjaamossa reuhtominen parantaa pitoa ja kieputtaa maasturia ilmassa. Kuski ei putoa kaadoissa ja Wiimoten ravistelu oikaisee katolleen kellahtaneen masiinan.
MotoHerozissa seuraava kenttä aukeaa vasta, kun tietty aika ja sitä kuvaava haamuauto on päihitetty. Komeat radat ovat mielikuvituksellisia reittejä silmukoineen ja hyppyreineen päivineen, mikä sopii minulle mainiosti, koska pidin eniten Trials HD:n vauhtivedoista. Ratojen läpäisyyn tarvitaan vapaasti aktivoitavia bonuksia, kuten hyppyjousi, rakettimoottori tai liimarenkaat.
Kenttäsetti on läpäisty noin 5–6 tunnissa, sillä en törmännyt Trials-tasoisiin jumittajiin. Kolikoiden ja jemmattujen esi-isäpallojen keräämisestä irtoaa useimpiin ratoihin monta uusintakierrosta. Haamuja vastaan rälläämiseen tuodaan lupsakkaa vaihtelua fyysisillä vastustajilla ja lastin kuljetuksella, jossa kattotelineellä kiikkuva roina pitää rahdata varovaisesti maaliin.
Tyyriille hintalapulle saa vastinetta viimeistään näppärässä moninpelissä. Paikallisen kisailun radat eivät ole samoja kuin yksinpelissä. Autot ovat baanalla samaan aikaan, joten iloisen ryminän säestämä kaaos on melkoinen. Sijoituspisteillä ryyditetyssä nettitilassa paahdetaan muiden moottorisankarien aikoja ja haamuja vastaan.
MotoHerozin maisemat ovat Wiin tarkkuuteen nähden pykälän verran liian rikkaita, sillä taustasta on vaikea erottaa, mikä on kulissia ja mikä ei. Lievä sekavuus vaivaa etenkin ensimmäisiä metsäkenttiä, myöhemmin tilanne helpottuu tai sitten silmäni vain tottuivat.
Se ei liiemmin menoa hidasta, sillä Trialsista tuttu vielä yksi kenttä kello kaksi aamuyöllä -addiktio on tallella.
86
