Suurin osa peleistä päättyy siihen, mistä tämä etsiväseikkailu alkaa.
Irkkuveri ei tunnetusti pelkää viskiä tai nikkeliä. Pitäisi, koska Ronan O’Connorin työpäivä päättyy rosvosektoriin, kun hänen jahtaamansa sarjamurhaaja nikkelöi piilokytän rinnukset.
Pikkunilkin uransa sinivuokon univormuun vaihtaneella O’Connorilla ei ala harppu soida. Hän jää jumiin elämän ja kuoleman rajatilaan, josta pääsee pois vain hoitamalla selvittämättömät asiat pakettiin.
Tuonpuoleisen taksitolpalta käsikynkkään tarttuu Joy, ikuisuuksia elämän ja kuoleman rajatilassa jumittanut selitysautomaatti, jonka alustuksen perusteella O’Connor ryhtyy tuumasta toimeen. Jotta taivaan portit aukeavat, O’Connorin on ratkaistava oma murhansa. Noitavainoistaan tuttu Salemin pikkukaupunki tarjoaa oivallisen miljöön murhamysteerin selvittelyyn.
Äärimmäisen mielenkiintoisista lähtökuopista ponnistava Soul Suspect nojaa vahvasti tarinaansa, jonka peruskivet valetaan jo introjakson aikana. Tatuoinneilla koristeltu katuvarpunen astui lain oikealle puolelle, löysi rakkauden, menetti sen ja lopuksi potkaisi itsekin tyhjää.
Henkimaailman hommia
Soul Suspect on ideatasolla kutkuttava toimintaseikkailu, teknisellä toteutuksella ei pysy saippuapala näpeissä. Hotspottien varaan rakennettu etsiväseikkailu rullaa kiskoilla lähdöstä maaliin, omille huipputeräville hoksottimille jätetään ikävän vähän pelivaraa.
Kunhan jokaista pelimaailman kuumaa pistettä näpelöi, jumiin jää todella harvoin. O’Connorin on ensin kaivettava kiintiömäärä johtolankoja, joiden perusteella tehdään johtopäätökset. Jos ajattelu ei napostele, jokaisen vaihtoehdon systemaattinen läpikäynti on myös toimiva vaihtoehto.
Kummituslakanaa heiluttelevalla päähahmolla on perinteisestä poikkeava taitokattaus, mutta valitettavasti haamutaidot ovat messissä näön vuoksi. O’Connor voi hypätä riivaajahenkisesti ajatuspoliisiksi kansalaisten nahkoihin ja käyttää ongittuja tietoja hyväkseen. Ennalta määrätyissä riivaussessioissa O’Connor voi myös tiputtaa uhrinsa tajuntaan omaa agendaansa.
Koska päähahmo on vapaa lihallisen ruhon rasitteista, matka taittuu myös seinien läpi. Mutta tietysti peliympäristöjä on rajattu kummitusesineillä, jotka ovat jääneet niille sijoilleen eri aikakausilta, eikä niiden läpi tassuttele edes pesunkestävä kummitusdekkari. Astetta ahtaammista rööreistä päässee riivaamalla kissoja. Karvakerä mahtuu monesta lävestä, joten näitä ihmisen parhaita ystäviä hyödynnetään tämän tästä ongelmanratkaisussa.
Kissailu korostaa onton pelimekaniikan ohella pelin suurinta ongelmaa: Salem on ahdas loukko, joka kahlitsee hoksottimet. Juoksupoikailua sentään ei ole, koska kaikki tarinan edistämiseen tarvittava kilke on kylvetty pienelle alueelle.
Kuolema lenkkipolulla
Pienet pelialueet yhdistettynä yksinkertaisiin pulmiin ja päälle liimattuun kummituskikkailuun tekevät Murderedista melkoisen läpijuoksun. Kaiken lisäksi kuollut ei ole yhtä kuin kuolematon, sillä sankarin sielulle riittää ottajia. O’Connor saa riesakseen demoneita, joita joko paetaan hyppimällä nappia takomalla kummituspiilosta toiseen tai nitistetään painikejumppaamalla takaapäin. Demonihippa on keinotekoista pelipidennystä puhtaimmillaan.
Murdered kärsii myös kaatumataudista sekä pienistä teknisistä käpysistä, jotka kertovat kiireestä. Joskus jo suoritettu sivutehtävä palaa kummittelemaan (ehhehheh) ja tietoverkon hevosmiesten mukaan toisinaan tallennukset katoavat limboon. Paikoin myös demonin ottaminen takaapäin ei onnistunut, kun näpyttelysession alusta kertovaa ikonia ei ilmestynyt ruutuun.
Muuten Murdered on komea paketti. Se tuo mieleen monessa suhteessa Alan Waken, tuon sinivalkoisen merkkiteoksen. Mainion alkuasetelman takia tarinaakin seuraa mielellään. Parin ensimmäisen pelitunnin jälkeen murhamysteeri kerää komeasti kierroksiaan ja burgermaiseen fedoraan sonnustautunut tatskapoliisikin saa särmikkyyttä.
Harmi vain, etteivät komea pintakiilto, vetävä premissi ja kiinnostava tarina ole saaneet ympärilleen tämän kummempaa pelillistä selkärankaa. Ristiriitaisen vastaanoton maailmalla saanut Murdered: Soul Suspect koitui mitä ilmeisimmin myös tekijöidensä kohtaloksi, sillä Ronan O’Connorin seuraksi manan majoille tupsahti myös Airtight Games.
Ei päivää tiedä ei hetkeä kukaan,
milloin on mentävä noutajan mukaan.
Tuli sulle nyt vuoro lähteä pois,
juuri kun kesä kaunein ollut ois.
http://murdered.com/
Airtight Games/Square Enix
Arvosteltu: Intel Core i7 3550K, 8 Gt RAM, GeForce GTX660 1,5 Gt RAM, Windows 8.
Laitteistovaatimukset: 3 GHz kaksoisydinprosessori, DirectX 10 -yhteensopiva näytönohjain 512 Mt tekstuurimuistilla, 2 Gt RAM, Windows Vista 64, 12 Gt kiintolevytilaa.
Saatavilla: Xbox One, PS3, Xbox 360, PS4
Ikäsuositus: 16+
70
