Tehtyäni Tumblr-tilin minut täytti pyhä oikeassa olemisen tunne ja pystyin näkemään kaikkialla piilevän sorron. Twitter on taistelukenttäni, @nnirvi miekkani nimi!

Nnirvi

 

Kivat sullekin!

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun parhaani middlelanella tein mutta feedaajaksi haukuttiin.

Pelaamisen kuuluu olla kaikille sallittua. Siinä edistytään hyvin, ainakin yksinpelirintamalla. Alun perin taitoa vaatineet videopelit vaativat enää aikaa, joten niiden parissa jokainen voi kokea onnistumisen riemua.

Mutta vieläkään kaikki pelit eivät ole turvallisia paikkoja: osaa huippusuosituista moninpeleistä hallitsee armoton jonnearkaatti.

Jonnearkaatti on etuoikeutettua nuorisoa biologisen suorituskykynsä huipulla. Heidän refleksinsä ovat huippunopeita, heidän havaintokykynsä on muuttunut huipputarkaksi putkeksi, joka ääreisalueet uhraamalla havaitsee mikromuutokset monitorin kokoisella alueella.

Counter-Strike, Team Fortress 2, Left 4 Dead, ne kaikki ovat pelejä, joita jonnearkaatti hieroo tuhansia tunteja. Niissä olosuhteet pysyvät pelikertojen välillä niin samoina, että muuttujista tulee vakioita.

Eräs puolituntemani CS-pelaaja pelasi vain ja ainoastaan kenttää de_dust, vuosikausia. Todennäköisesti siinä vaiheessa voi pelata jo silmät kiinni puhtaasti lihasmuistin ja fiiliksen varassa.

Siksi Counter-Strike ja Team Fortress 2 ovat täysin jonnearkaatin rautasaappaan alla. Left 4 Deadeja on turha pelata, jos kerrankin kääntyy väärään suuntaan missaten optimaalisen reitin. Maailman suosituin peli Dota 2, ja toiseksi suosituin League of Legends, ovat MOBA-pelejä, lyhenne joka tarkoittaa Mob, Angry. Mutta mobaajatkin ovat vielä ihmisiä verrattuna vaikka Starcraft kakkosta naksuttaviin kyborgeihin.

 

Left 2 Play Alone

Moninpelit ovat edistyneiden pelaajien klubi, ne luovat torjuvan ilmapiirin, jonka estää meitä vähän yli 25-vuotiaita tulemaan mukaan.

Minäkin haluaisin pelata Countteria ja Leftistä ja Dotaa, mutta vaikka yritän parhaani, jonnearkaatti haukkuu ja parjaa minua, kaikki häipyvät pelistä ja jään yksin hylättynä pelaamaan botteja vastaan, bottien kanssa.

Olen usein itkenyt ruudun ääressä. En ehkä osu joka laukauksella tai tiedä suorinta reittiä aseille, mutta en mielestäni ole silti "huono pelaaja" tai "n00b".  Anteeksi nyt vaan ihan kauheasti, ei minulla, eikun meillä pelaajilla, ole aikaa heittää satoja tai tuhansia tunteja jonkun Dota 2:n hieromiseen!  Haluan silti voimaantua näiden pelien parissa, ilman että myrkyllinen pelaajakulttuuri saa min.. meidät tuntemaan olomme epätervetulleeksi, tappaen pelihahmomme mukana myös itsetuntomme. Olen maksanut näistä peleistä, minä olen tärkeä!

Peliteollisuus, minä vaadin teitä keksimään keinon, tai peruutan pelienne ennakkotilauksen!

 

Voehan Victis

Peliteollisuus ymmärtää yskän ja kuuntelee meitä tavallisiakin pelintallaajia. Häviämistä, tai siis voittamisen epätasaista jakautumista, yritetään kyllä torjua. Negatiivisuus on nykyään negatiivista, vaikeustasoissa entinen Easy on nykyään Normal, ja kaikilla on kivaa.

Pelintekijät yrittävät erilaisilla systeemeillä jakaa pelaajia taitoluokkiin, joita peluutetaan keskenään. Luokittelu beginneriksi on sekin halventavaa, ehkä joku starter olisi arvoneutraalimpi?

Kunpa me vähemmän harjoittelevat saisimmekin viihtyä keskenämme, niin hienoa, mutta niillä “jumalpelaajilla” on ihme halu perustaa uusia pelitilejä ja tulla muka-aloittelijoina teurastamaan aloittelijoita, ihan vain sairaan kiusanteon nimissä.

Näkisin asianmukaisena, että jokaiselle ihmiselle määritellään yksi ainutlaatuinen nettihenkilötunnus, joka pitää antaa aina kun rekisteröidytään jonnekin. Näin kukaan ei voi eri sähköpostitileillä rekisteröityä peleihin, ja jos joku vaikka selvästi huijaa, nettihenkilötunnuksen pohjalta poliisi voi helposti puuttua asiaan.

Anonyymin nettilähteeni FI0067356-206.88.02.12F mukaan Suomessakin on jo valmius nettitunnisteen käyttöönottoon. Tarvitaan enää käytön oikeuttava skandaali, esimerkiksi viikon lottonumeroiden tai eduskuntavaalien lopullisten tulosten vuotaminen päiviä etukäteen.

 

Voitto jokaiselle

Toisaalta nettitunnistetta on teoriassa mahdollista jotenkin väärinkäyttää, joten ehkä toistaiseksi riittää kun peleissä vain muutetaan voittoehtoja.

Battlefieldeissä aletaan olla jo onnistumisen kynnyksellä. Kun tuhoamis- ja tappamispeleissä vain onnistuneella tapolla on normaalisti merkitystä, Battlefieldissä tajutaan palkita kaikesta. Vihollisen haavoittamisesta, omien parantamisesta, tarvikkeiden jakamisesta, jopa hyvästä yrityksestä saa pisteitä. Koska yritys on puoli voittoa, tuplasti yrittäminen onkin jo voitto!

Kun vielä palkittaisiin siitä että heikosta osaamisesta huolimatta on selkeästi hengessä mukana, niin pelitasa-arvo alkaisi olla balanssissa.

 

Tasataitoa peliin!

Ehkäpä pelikenttää pitäisi tasoittaa? Mobiilipeleissä homma on hoidossa: vaikka Clash of Clansissa oma kylä tuhotaan, puolustajat tapetaan, mökit tuhotaan, ja kuunnellaan naisten valitusta, pogromi on vain pikku harmi josta selviää rahalla.

Epätasataito on vakava ongelma. Yhteisen edun nimissä liian hyvin pelaavia pitää tasataidottaa. Lasketaan dynaamisesti heidän tekemäänsä vahinkoa, heikennetään suojaa, hidastetaan pelaajaa, tehdään pieniä näkymättömiä muutoksia joita pelaaja ei ehkä itse huomaa, mutta joiden ansiosta kaikilla olisi kivaa.

Tai no, kivempaa. World of Tanksissahan tätä kerrotaan testattavan, mutta siinäkin on edelleen "voittajia" ja "häviäjiä". Onneksi minulla on idea kuinka moninpeleistä tehdään lopullisesti turvallinen paikka.

Ongelmahan ovat julkiset häväistystapot. Minä kohtaan Tuukan käytävällä, ammun ohi, Tuukka ei. Häviöni vielä alleviivataan viesteillä ja tilastoilla. Peleistä pitääkin poistaa chatti, koska se on vain täynnä seksuaalista häirintää ja tappouhkauksia.

Mutta kuvitelkaapa tällainen skenaario: Kohtaan Tuukan käytävällä, ammun ja osun aina, koska tässä kohdassa käytetään kehittämääni ainutlaatuista Sure’sHit-systemiä (patentti vetämässä). Asetta laukaistessani kone hienovaraisesti korjaa piipun asentoa ja luodin lentorataa, niin että osun maaliin. Tunnen voimauttavaa onnistumisen iloa!

Mutta nerokkuus piileekin jatkossa: kun tapahtumia katsookin Tuukan selän takaa, näkee kuinka hän ampuu, nitistää minut ja jatkaa voitokkaana, hyvillä mielin, kohti auringonlaskua. Nimittäin meille kummallekin, ja itse asiassa joka pelaajalle, luodaan ihan oma pelitodellisuus.

 

Näin jokainen voi olla voittaja!