OnLive - Pelivideoita

OnLive vaihtaa simppelisti alt + enter -komennolla koko ruudun (16:9) ja ikkunan välillä.

Videopelien "Netflix" OnLive määrittelee pelikoneen uudestaan.

Alustasta riippumattomasta pelaamisesta on haaveiltu jo viime vuosituhannelta lähtien, sillä pelien myyminen/vuokraaminen/lainaaminen Netflix-tyyliin olisi kultakaivos. Nyt Pohjoismaihin laajentuva amerikkalainen videopelien striimauspalvelu OnLive on alan pioneereja. Sen ongelma on siinä, etteivät suuret konsolivalmistajat halua muita pilaamaan kekkereitään.

OnLive toimii tällä hetkellä oman laitteensa lisäksi PC:ssä, Maceissä ja Android-laitteissa. Palvelu tavoittaa muun muassa Amazon Fire TV:n, NVidia Shieldin, Mad Catzin M.O.J.O.:n ja muutaman telkkarimallin.

Vähemmän tehokkaan PC:n omistajana tunsin kuuluvani kohderyhmään, mutta onko olemassa ilmaisia lounaita?

PlayPack-systeemi toimii kuin 60/70-lukujen isoissa tietokoneissa: keskuskone käsittelee tiedon ja piuhan päässä "tyhmä" pääte näyttää tiedon käyttäjälle. OnLivessa tieto on videota palvelimella pyörivästä pelistä ja välissä toimintaa mutkistaa enemmän tai vähemmän internet.

Tein jutun ilmaisen VIP-tilauksen pohjalta, joten paranoidi voisi ajatella, että meikäläisen striimaus olisi asetettu etusijalle. No, striimaus toimi aina vähintään tyydyttävästi, tai sanoisinko pelattavasti 24 megabitin Elisa-yhteydelläni.

Takavuosina kaikenlaisiin hyytymisiin tottuneena en tosin ole kovin lagiherkkä ihminen.

 

Steamista streamiin

OnLiven palveluideaa on tuunattu perinteisille pelimiehille houkuttelevammaksi. PlayPack-pelistriimauksen rinnalla tarjotaan CloudLiftiä, jonka kautta ikiomia pelejään pystyy pelaamaan millä laitteella hyvänsä, ja alustasta riippumatta peli käyttää yhteistä pilvitallennusta. Mitä tahansa peliä ei tietenkään tueta, mutta OnLivestä voi ostaa tuettujen pelien Steam-koodin. PlayPackin ulkopuolisia CloudLift-tuettuja pelejä ovat muun muassa BioShock Infinite ja Starpoint Gemini 2.

Kuukausitilaukseen sisältyvässä PlayPack-striimauspaketissa on yli 250 nimikettä. Määrä on kiitettävä, mutta joukossa on AAA-pelejä vain pari kourallista, kuten Witcherit, Darksidersit, Bättikset, Metrot, Deus Ex ja ensimmäinen BioShock. Täytteenä on muun muassa liuta PS2-vuosien Tomb Raidereita, Lego-pelejä, runsaasti emuloitua Megadrive-retrokamaa ja sekalaista indietä, kuten 4 Elements ja Defence Grid. Sinänsä asiallinen setti, sillä ihan puhdasta soopaa (moi vaan, BloodRayne 2) ei juuri ole, mutta ei siis niitä uusiakaan pelejä.

Muiden pelaamista saa katsoa ja kannustaa vapaasti.

 

Laajakaista kuntoon

Pelikokemus ei ole täysin immuuni koneteholle. Mutsin vanhalla nuhapumpulla kuva oli pehmeämpi ja siinä oli enemmän pakkausartifakteja kuin alle vuoden ikäisellä giganttipuuseellani. Toisaalta myös 4:3-näyttöni matalampi tarkkuus (1280x1024) ja mustat laajakuvapalkit avittivat varmasti menoa jonkin verran. Piuha vastaan langaton verkko ei juurikaan vaikuttanut asiaan. Niin tai näin, pakkauksen lieveilmiöt, kuten pehmeys ja fonttien suttuisuus, ovat aina läsnä isoissa ja/tai terävissä näytöissä.

Kontrolleissa on aina jonkin verran lagia, mutta ei niin paljon, että räiskintäpelit olisivat täysin menneet pilalle. Pystyin hetkittäin jopa uskottelemaan itselleni, että Red Faction: Armageddon pyörii natiivisti.

The Witcher 2:ssa tämä ei onnistunut, paikallisesti pelattuna peli oli huomattavasti tarkempi ja värikylläisempi, jos kohta ei juurikaan nopeampi. Borderlandsin sarjismaista ulkoasua pakkaus heikensi vähemmän kuin realistisia maisemia.

Suttuisuus kiusasi, mutta ei niin paljon, että olisin valmis hautaamaan koko homman, sillä etenkin pelaamisen helppous viehätti. Jatka peliäsi (melkein) millä koneella tahansa (melkein) missä tahansa -aspektissa on voimakas imu - OnLive käyntiin ja meno jatkuu siitä mihin jäit, oli alla sitten pöytäpuusee, läppäri tai täppäri. Nettipelimoodit eivät tosin tuntuneet syystä tai toisesta toimivan, mutta tuskin nettipelaaja koskee OnLiveen tikullakaan.

Borderlands, MotoGP 13 ja Unreal Tournament III eivät joko saaneet lainkaan moninpeliyhteyttä tai aulaan liittyminen jumitti, vaikka nettimatseissa sinänsä ei pitäisi olla mitään ylimääräistä ongelmaa. PlayPackin pelit saattavat tietysti olla nettimoninpeliin vähän turhan vanhoja.

Koska tekninen toimivuus on kohderyhmälle pääpiirteissään asiallista, OnLive tietysti nousee lentoon tai kompastuu hinnoittelupolitiikkansa mukana. Pelkkä CloudLift maksaa 5,95€ kuussa ja PlayPack 7,95€. Molemmat saa 9,95€/kk könttähinnalla. Kymmenen euron kysymys tietysti on, maksaisinko itse OnLivestä?

En osaa sanoa. Jos striimaus vielä terävöityy ja PlayPack-arsenaali laajenee tasaisesti, niin ehkäpä joo. Toisaalta konsolien nettipalvelutkin jakavat nykyään pelejä "ilmaiseksi" joka kuukausi ja vuositason kulut ovat pienemmät. Homman tärkein pointti, eli minne tahansa striimaus, ei tosin konsolilla onnistu.

OnLiven pelistriimaus toimii, pilkku, mutta palvelun merkittävin vetonaula PlayPack tuskin tyydyttää sen enempää grafiikkahifistejä kuin hc-pelureita.  ainakaan kymmenen euron kuukausihinnalla varsinkin kun paketissa ei ole uusimpia pelejäkään.

OnLive voi olla vaihtoehto suurpiirteisemmille ihmisille, jotka haluavat vain pelata jotain suhteellisen modernia, mutta joita laitteistoviidakkon uppoutuminen tai niihin investoiminen ei kiinnosta. Netflix ja Spotifykin menestyvät nimenomaan helppoudellaan ja riittävällä laadulla.

 

Petri Heikkinen

 

 

Ajassa

OnLive

www.games.onlive.com

PC (Windows), Mac ja Android-laitteet