Muistan niitä aikoja.
Kun kaikki oli liimattu kii samaan maisemaan.
Se oli vaan paperii.
Paper Mariot ovat aina olleet putkimiessaagan outolintuja, kaukaisia ja eksentrisiä sukulaisia, jotka kaikessa omituisuudessaan onnistuvat piristämään aina kun käyvät kylässä. Nimensä mukaisesti Paper Mariossa kaikki on paperia, hahmoista ja ympäristöistä lähtien.
Paperisten hahmojen ongelmat kuulostavat paperilla harmittomilta, mutta ovat vakavampia kuin paperihaavat toimistotyöläiselle. Kesken vuotuista tarrafestivaalia Bowser koskettaa legendaarista tarratähteä ja saa huimat tarravoimat. Tohinan päätteeksi Mario löytää itsensä ja koko festivaaliaukion rypistettynä ja teippailtuna, mutta jotain puuttuu.
Bowser karkasi taas prinsessa kainalossaan.
Tarraa muhun beibe
Paper Mariot ovat tasoloikan sijaan roolipelimäisiä, rauhallisia seikkailuita erilaisine taisteluruutuineen ja kokemuspisteineen. Uusin pitää vuoropohjaiset taistelut, mutta viskaa hahmonkehityksen kadulle.
Sticker Starissa taistelut tuntuvat päälle liimatuilta, mutta silleen hyvällä tavalla. Kaikki taistelussa käytetyt liikkeet hyppimisestä parannuksiin ja moukarilla mäjäyttelyyn hoidetaan tarroilla.
Kertakäyttöiset tarrat tuovat oman piristeensä taisteluun, sillä muuttuvan tarravaraston ansiosta taistelut vaativat pohdintaa. Viitsinkö käyttää tehokasta tarraani tässä tilanteessa, vai säästänkö sitä myöhemmäksi? Uusia tarroja saa paitsi ostettua, myös revittyä irti taustoista.
Kokemuspisteistä luopumisen myötä menetettiin iso osa seikkailun viehätyksestä. Kun taisteluista ei saa muuta palkintoa kuin pari kurjaa kolikkoa, muuttuvat isommat taisteluputket turhauttavaksi pakkopullaksi. Positiivisena puolena vihollisten välttely muuttuu mielekkäämmäksi, koska samalla ei menetä elintärkeää expaa.
Dialogues Maximus
Parasta Paper Marioissa on aina ollut hassunhauskan taittelumaailman lisäksi huumori ja tiukka, oivaltava dialogi, jotka ovat säilyneet Sticker Starissa muuttumattomina.
Absurdi maailma luo hurmaavaa huumoria, kun pahikset uhkaavat taitella Marion kuin origamin. Kyllästyttyään Marion saappaan kuvaan otsalohkossaan, goombat keksivät puolustautua taittamalla itsensä teräviksi kartioiksi.
Huumorin tulikukka tai dialogin terävä sapeli eivät pelasta Sticker Staria, sillä hahmonkehityksen puuttuessa kokemus jää torsoksi. Tarpomisinto lukuisten taisteluiden läpi ei synny pelkistä tarra- ja rahapalkinnoista. Koska pelillä on vielä reilusti pituutta, meno käy puuduttavaksi turhan nopeasti.
Harmillista, ettei paperiputkimies päässyt sarjansa parhaiden pelien loistoon. Sticker Starilla on omat hersyvät hetkensä, mutta hetket ovat turhan harvassa.
Juho Penttilä
78
