Sota ei kaipaa yhtä miestä, se kaipaa satoja, jopa tuhansia miehiä ja naisia.
Sulkutuli valaisee niin Indarin yötaivaan kuin toistensa kimpussa pyörivät hävittäjät. Ja ilmeisesti myös Galaxy-kuljetuskoneemme, koska se tärähtelee osumista. ”Ulos, ulos!” kuuluu pilotin ääni kuulokkeista. Matkustajat hyppäävät koneesta viime hetkellä; Galaxy laajenee paloina joka suuntaan kuin maailmankaikkeus.
Nyt on kiire! Pudotus jäi vajaaksi. Kohderakennus on vielä parinsadan metrin päässä, mutta vihollisen tankit näköetäisyydellä, onneksi kiivaassa taistelussa harjun päällä olevia omia tankkeja vastaan. Ryhmäni juoksee kohti kohdetta ja suojaa, tukikohdan päärakennuksesta alkaa sataa tulta, kun valppaampi vihollinen huomaa sivustasta tulevan uhan. Vihollisen hävittäjä avaa tulen raketeillaan ennen kuin kaikki ehtivät kohteeseen ja muutama sotilas kuolee avoimelle – tuonne ei lääkintämieskään tohdi tässä tulituksessa. Nyt ei auta kuin pärjätä ilman.
Loputonta sotaa
Planetside 2 on massiivisotapeli, jossa jopa tuhannet, mutta enimmäkseen sadat pelaajat ottavat yhteen yhteisessä sodassa Auraxis-planeetan hallinnasta. Siitä vääntää tauotta kättä kolme osapuolta: militaristiset tasavaltalaiset, vapauden ja omistusoikeuksien puolesta rokkaava konglomeraatti sekä muukalaisteknologiaa diskolasereissaan hyödyntävät vanut. Erot eivät jää estetiikkaan.
Taistelukenttänä ovat Auraxiksen kolme mannerta. Vehreä Amerish, jäinen Esamir ja karu Indar poikkeavat toisistaan mukavasti. Mantereiden reunoilla sijaitsevat osapuolten päätukikohtina toimivat varppiportit, muu manner on täynnä pienempää ja suurempaa tukikohtaa vallattavaksi. Joka mantereelle mahtuu noin kaksi tuhatta soturia. Kolme osapuolta on koko sotakuvion kannalta kriittisen tärkeää. Jos yksi osapuolista saa mantereella toisen ahdistettua nurkkaan, tyypillisesti kolmannelle syntyy mahdollisuus iskeä.
Taistelukenttä elää nopeasti, rintama siirtyy vauhdilla paikasta toiseen, osittain myös siksi, ettei vallattujen alueiden hallussapidolle ja puolustamiselle ole kovin suurta motivaatiota. Vain mantereen teknologiatehtailla on merkitystä, koska ne helpottavat omien panssarivaunujen saamista taisteluun. Turhan usein oma ylivoimainen kolonna rullaa tukikohdan toisensa jälkeen ilman suurta vastarintaa, samalla kun vihollisen kolonnaa tekee samaa toisella puolella karttaa.
Suurempaa sotatoimien suunnittelua tai muuta metapeliä servereillä ei ole vielä näkynyt. Tyypillisesti suuremmat hyökkäykset lähtevät liikkeelle kun jokin outfit (Planetsiden klaanin/killan vastine) lähtee liikkeelle ja pienemmät osastot sekä yksittäiset taistelijat liittyvät joukkoon hyökkäyksen aikana ihan omaksi huvikseen. Tietokoneen kontrolloimia joukkoja ei Auraxiksen pinnalla ole, kaikki syntyy pelaajien välisten taistojen kautta.
Taistelukentän kuningattaret
Kun taistelukentälle astuu, valittu sotilasluokka määrittää aseet ja kyvyt. Tarvittaessa luokka vaihtuu nopeasti tukikohdissa olevilla terminaaleilla tai taisteluasemiin asettuneella miehistönkuljetusvaunulla.
Raskaat rynnäkköjoukot ovat Planetsiden etulinjan miehiä. Heillä on raskaan aseen lisäksi panssareita vastaan tarkoitettu sinko sekä parempi suojakilpitekniikka, jonka avulla elää taistelussa hetken verran pidempään. Näitäkin raskaampia ovat hitaat MAX (Mechanized Assault Exo-Suit) -panssaripukuun pukeutuvat yhden hengen sotakoneet, jotka murskaavat käsiinsä pultatuilla aseilla niin jalkaväkeä, ajoneuvoja kuin ilmavoimiakin.
Soluttautujat ja kevyet rynnäkkömiehet ovat sotavoimien spesialisteja. Soluttautujat pystyvät tilapäisen näkymättömyytensä suojin liikkumaan vihollisen takalinjaan, hakkeroimaan terminaaleja ja aiheuttamaan kaaosta tai poimimaan tarkkuuskiväärillä varomattomia vihollisia. Suoraviivaisemmat rynnäkkömiehet iskevät rakettireppujen kiidättäminä sivustoihin ja selustaan. He pääsevät tuliasemiin, jonne muilla jalkamiehillä ei ole asiaa.
Mekaanikot ja lääkintämiehet pitävät koko sotakoneen rullaamassa. Mekaanikot korjaavat niin panssarivaunut, lentokoneet kuin MAXit, ja lääkintämiehet nostavat kaatuneet takaisin taistojen tielle.
Vaikka jalkaväkeä tarvitaan tukikohtien valtaamiseen, suurinta tulivoimaa käyttävät tietysti ajoneuvot. Maassa tulta lyövät kaikille yhteinen kevyt ja nopea Lightning plus joka osapuolten kolme omaa raskasta panssarivaunua. Ilmassa riehuvat myös maataisteluun taipuvat kolme omaa hävittäjämallia sekä yhteinen kolmen hengen miehistön vaativa Liberator-pommikone.
Kaluston rooli on merkittävä. Pienemmissä tukikohdissa panssari- ja ilmavoimat pitävät räjähteillä jalkaväen hiljaisena, suuremmissakin tukikohdissa ne pystyvät kontrolloimaan sen liikettä niin paljon, että ilman omia panssareita tai ilmavoimia puolustus on todella vaikeaa.
Ilmaista kenttälounasta etsimässä
Planetsiden taistelukentille pääsee ilmaiseksi. Sodalla tehdään rahaa mikromaksujen ja vapaaehtoisten kuukausimaksujen kautta. Mutta tarkoittaako ”ilmainen pelata” Planetsidessa myös ”rahalla voittoon”?
Ei, raha vain tekee elämästä helpompaa. Kuukausimaksullinen premium nopeuttaa kokemuksen ja pelirahan eli sertifikaatin kertymistä, sillä ei saa mitään mitä ilmaiseksi ei saa. Station cash on aktiiviselle pelaajalle helppo ostos, mutta mitään pakkoa siihen ei ole. Houkuttelevin rahareikä on Sonyn nettipelien oma station cash, jolla saa ostettua muuten ison pinon pelirahaa maksavia aseita jalkaväelle ja ajoneuvoihin. Lisäksi rahalla saa peliin vaikuttamatonta kosmeettista blingiä. Muuten kaikki on köyhällekin auki.
Tärkein kysymys on, voiko pihi soturi olla kentällä merkityksellinen. Jalkaväen ei tarvitse oikeastaan polttaa yhtään rahaa. Perusaseet ovat taisteluvälineinä täysin käyttökelpoisia, tyypillisesti mikään asepäivitys ei ole absoluuttisesti toisia parempi. Suuremman tulinopeuden vastapainoksi saattaa aseen lippaan koko tai tarkkuus olla hitaampaa asetta heikompi.
Ajoneuvoissa tilanne on mutkikkaampi, mutta silloinkin vain erikoistuneemmat ajoneuvoroolit vaativat sertifikaattisavottaa tai lompakon raottamista. Kaikille on panssarivaunussa auki perustykki, joka tepsii niin mieheen kuin metallihirviöön. Jos haluaa kurittaa jompaa kumpaa tehokkaammin, pitää kuluttaa pelirahaa tai oikeaa rahaa. Kahden vaunun reilussa kaksintaistelussa puhtaan pst-tykin omistajalla on etu, minkä takia kehotankin välttämään reiluja taisteluita. Myös hävittäjissä on aluksi auki vain yleistyökaluna toimiva tykki. Puhdas ilmataistelukanuuna tai jalkaväen hermoromahduksen partaalle ajavat rakettikasetit pitää avata erikseen.
Sota on kaunista
Planetside 2 on räiskintäpeli, jota olen odottanut koko ikäni. Parhaimmillaan massiiviseksi yltyvä, joka suuntaan aaltoileva sota valtavilla pelikentillä on jotain aivan muuta kuin perinteisten räiskintöjen rajatut areenat. Se tunne, kun joukkosi torjuu pari kertaa suuremman vihollislauman hyökkäyksen, tai hitaasti mutta varmasti vyöryttää lihamyllynä tunnetun tukikohdan, on aivan huikea.
Varjo Planetsiden horisontissa on se, miten Sony pystyy pitämään pelaajien kiinnostuksen yllä. Auraxiksen sodasta puuttuvat vielä pitkäaikaiset tavoitteet, joihin pelaajat saisi sitoutumaan. Vain spontaanin sodankäynnin ja sertifikaattisavotan ympärille jäävä uusilla leluilla motivointi ei välttämättä riitä pitkään. Rakennusarkkitehtuurikin käy turhan tutuksi, esimerkiksi kaikki biolabrat ovat samanlaisia. Vaihtelu olisi poikaa.
Teknisesti Planetsidessa on vielä joitain ongelmia. Niistä harmillisin ei ole mitenkään yllättävä: kun taistelu kasvaa pienellä alueella aivan liian isoksi, eivät kaikki viholliset ilmesty ruudulle. Näkymättömän vihollisen tappamaksi joutuminen on rasittavaa, mutta onneksi harvinaista.
Sodan massiivisuus on Planetsiden suurin voima ja suurin heikkous. Sen sota ei yhtä miestä kaipaa, eikä pienemmällä ryhmällä ole muuta sanomista kuin auh, jos se jää vihollisen viisi kertaa isomman panssarinyrkin alle. Silloin vain revitään hyvä fiilikset hetken toivottomasta puolustustaistelusta ja kootaan voimat toisaalla.
Team Fortressin kontrolloitu 16 vastaan 16 on lähtökohtaisesti reilu taistelu, Auraxiksen pinnalla emergentisti syntyvät sotatarinat eivät ole lähtökohtaisesti reiluja.
Mutta millaisia tarinoita ne ovatkaan!
Juha Kerätär
89
