Talvi on tulossa. Siksi vuoden suurinta ulkoilmavillitystä kannattaa kokeilla auringon vielä paistaessa.
Tutun elinympäristöni muutos oli heinäkuun puolivälissä silmiinpistävä. Kotiluolani ohi alkoi valua kännykkään tuijottavia lapsia, nuoria ja aikuisia.
Pokémonien metsästämisen turuilla ja toreilla ei pitänyt olla minun juttuni. Olin ollut 90-luvulla liian vanha innostumaan pokémoneista, joten pidin Pokémon-tv-sarjaa ja sen oheistuotteita roskana. Pokémon-pelejäkin olin katsonut nenänvartta pitkin ja tuhahdellut. Kuuluin vahvasti panssaroituun dinosaurussukupolveen, jolle pelaaminen oli pienen porukan harrastus, josta ei kylillä huudeltu.
Mutta sisäinen dokumentaristini ei voinut olla tarttumatta Go-haasteeseen. Tein aluksi lyhyen kierroksen kotireviirilläni. Lähimetsiköstä pyydystin kilpikonnaotus Squirtlen ja naapurin pihalta Caterpie-toukan. Viereisellä alakoululla oli kaksi pokestoppia, joilta sain lisää pokepalloja taskuhirviöiden pyydystämiseen.
Alku oli hiukan sekavaa, peli ei yliselittänyt, vaan tieto oli kai tarkoitus saada kavereilta ja oppia kantapään kautta. Lievää sekavuutta lisäsi, että pokémonien jäljitystoiminnallisuus oni rikki.
Pelkoa ja intoa Helsingissä
Suuntasin paremmille apajille helteiseen Helsinkiin. Suunnitelmani oli kiertää tunnetuimmat kokoontumispaikat.
Ensimmäinen kohteeni oli rautatieaseman lähellä sijaitseva Kaivopiha. Sen leveät portaikot olivat täynnä kännykkään uppoutuneita pokémon-kouluttajia. Seisoskelin sivummalla ja viskoessani pokepalloja yritin antaa vaikutelman, että tekisin kännykällä jotain arkisempaa. Pian keksin istuutua terassille kuin seuraa odottamaan.
Pokémonien pyydystäminen Kaivopihalla jäi haaveeksi, sillä pelipalvelimet olivat suurimman osan ajasta alhaalla. Peli ei edes käynnistynyt. Epävakaus on vaivannut myöhemminkin, mutta ei lainkaan samassa mittakaavassa. Odotteluun kyllästyneenä ja terassilla hiukan rohkaistuneena suuntasin Ruttopuistoon.
Palvelinten herättyä oltiin puistossa heti joukoin täydessä toimessa. Kiersin pokestopilta toiselle (eli haudalta haudalle) ja pyydystin pokémoneja oikealta ja vasemmalta. Akkuprosenttien laskiessa hälyttävästi ostin euroilla poke-kolikoita, jotka käytin onnenmunaan, joka tuplasi puoleksi tunniksi keräämäni kokemuspisteet. Puistoreissun kruunasi siivekkään fearow’n ilmestyminen. Harvinaisempi pokémon sai säpinää koko puistoon.
Jatkoin matkaani kohti merenrantaa. Halusin löytää vesi-pokémoneja, jotka kuulemma asustelevat rantojen lähettyvillä. Pokémon-metsästäjiä tuli matkalla vastaan joka kadunkulmassa. Agricolan kirkon puistossa oli hyvä Poke-apaja.
Rannassa vaelsi ihmismassa kohti Hernesaarta. Lyöttäydyin mukaan, mutta huomasin, että nyt eivät tähtäimessä olleet taskuhirviöt, vaan Etelä-Helsingin rantaravintolat. Vesi-pokémonien sijaan löysin Löylyn terassilta pelkkiä vikkeläliikkeisiä zubat-lepakkoja. Osumistarkkuuteni oli kuitenkin jo niin heikko, että turhauduin.
Kolmen tunnin pokeilun jälkeen kännykän uudehko akku veteli viimeisiään. Onneksi sain Punavuoren pikkukuppilasta virtaa kotimatkaa varten. Kotimatkalla haudoin munia. Mitä parempi pokémon munan sisällä, sitä pidempi matka pitää kävellä. Kävelin Punavuoresta Lauttasaareen. Illan pimentyessä joka toisen vastaantulijan kännykässä loisti Pokémon.
Kaikki pelaa
Pirkanmaan mökkimetsissä ei hirviöitä näkynyt. Suuntasin Vaasaan pokémon-jahtiin kymmenenvuotiaan poikani kanssa. Suomen aurinkoisin kaupunki oli pullollaan pokestoppeja ja pokémon-metsästäjiä. Kiersimme keskustan pokestoppeja kunnes parkkeerasimme Hovioikeudenpuistoon, jossa oli tupla-lure eli kahdelle lähekkäiselle pokestopille asetettu pokémon-houkutin.
Ja saalista tuli – istuimme pari tuntia puun varjossa ja viskoimme poke-palloja muun joukon mukana. Kun pyydystää riittävän monta samanlaista pokémonia, voi yhden niistä kehittää seuraavalle asteelle - hiirulaisesta tulee notkeampi rotta, pikkulinnusta petolintu ja vesinokkaeläimestä psykoankka.
Lopulta parhaat pokémonini oli doupattu kuntoon kuin venäläiset huippu-urheilijat. Taistelin menestyksellä paikallisen pokémon-kuntosalin herruudesta. Se on ainoa pelaajien välinen vuorovaikutus itse pelissä. Harmi, että taistelu on niin yksinkertaista ruudun naputtelua, että se saa 80-luvun yhden napin mätkintäpelitkin tuntumaan virtua fightereilta. Joka tapauksessa sain hetkeksi oman ja sinisen joukkueeni kädenjäljen Vaasan kaupunkikuvaan.
Early access game changer
Pelisisällön yhdistäminen oikeaan maailmaan kameraa käyttämällä on Pokémon Go:n pienin vallankumous. Karttatiedon käyttäminen ja pyllyn nostaminen sohvalta on jo isompi juttu. Varsinainen kovasikajuttu on joukkovoima, jonka Pokémon on yhtäkkiä tuonut joka kadunkulmaan. Pokémon luo vuorovaikutusta ventovieraidenkin kesken. Myös lasten kanssa puuhasteluun Pokémon on huippu. Minulle hienointa oli se, että Pokémon nostaa näkyville, että pelaaminen voi olla koko kansan harrastus.
Taitoon perustuvaa pelaamista tai muita perinteisiä pelielementtejä Pokémon Go:ssa ei käytännössä ole, ja pelikin on epävakaa. Perinteisillä mittareilla oltaisiin early access -pelin ensimmäisessä versiossa. Keskeneräisyydellä ei ole kesän yhteiseen kokemukseen kuitenkaan merkitystä.
Jatkossa pelisisällön pitää kuitenkin monipuolistua ja parantua, tai sen hoitaa kilpailija. Murros on joka tapauksessa alkanut.
Nnirvi
Hieno huono Pokemon
Pelikritiikin perinteisillä mittareilla arvioituna Pokémon GO on huono peli. Älypuhelimilla pelattavan lisätyn todellisuuden pelin mekaniikassa ei ole jälkeäkään Nintendon käsikonsolien Pokémonien helposti opittavasta, mutta vaikeasti hallittavasta kevytroolipelistä, sillä taskuhirviöiden kerääminen ja kouluttaminen on pelkistetty pinnalliseksi aarrejahdiksi, jossa kerättyjen hirviöiden eroavaisuudet ovat lähinnä kosmeettisia. Pokemonien tyypeillä ja erikoiskyvyillä ei ole väliä, sillä taistelu on pelkkää ruudun hakkaamista, jossa suurempinumeroinen hirviö yleensä aina voittaa. Toisia pelaajia vastaan ei (toistaiseksi) voi taistella suoraan, vaan kärhämöinti onnistuu vain epäsuorasti ympäristöön sijoitetuilla gymeillä, joita pelaajat valloittavat.
Jos äärimmäisen pelkistetty pelattavuus ei kyllästytä kuoliaaksi, ehkä hermot menivät pelin aloituksen tekniseen köhimiseen. Pelipalvelinten huutaessa hoosiannaa massiivisen pelaajatulvan alla Pokémon GO on kaatuillut säännöllisesti. Se jopa lakkasi pariksi päiväksi lähes kokonaan toimimasta Euroopan lanseerauksen jälkeisenä viikonloppuna.
Kaupoista hetkessä loppuneita varavirtalähteitä kauppaavien suureksi iloksi sovellus on akkusyöppö, jota ei edes voi pyörittää taustalla, sillä pokemon-munien kuoriutumiseen vaaditut kävelykilometrit lasketaan vain sovelluksen ollessa aktiivisena. Toisaalta pokemoneja houkuttelevan incensen ja muiden hyödyllisten buffien laskuri laskee tietenkin reaaliajassa.
Tavanomaisessa peliarvostelussa en voisi hyvällä omallatunnolla Pokémon GO:lle antaa kuin kuudella alkavan pistemäärä.
Mutta augmentoitu todellisuus onkin tarua ihmeellisempää, sillä taskuhirviöiden arvioiminen perinteisen kaavan mukaisesti missaa koiran villoilta. Pokémon GO ei ole pelkkä peli, se on kulttuuri-ilmiö, jonka veroista ei ole nähty sitten japanilaisötököiden ensimmäisen aallon maailmanvalloituksen 90-luvun lopulla.
Pokémon GO on oikea tuote oikeaan aikaan: 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa lapsuuttaan viettäneet ovat nyt 20-30-vuotiaita älypuhelinkäyttäjiä, joille uutta teknologiaa käyttävä peli myy lapsuuden fantasian uusissa kuorissa. Nämä nostalgiannälkäiset vanhemmat pelaajat toimivat taudinkantajina, jotka siirtävät pokeviruksen nuoremmille sukupolville.
Nintendo tulostaa rahaa
Pelin julkaisija The Pokémon Companysta ison siivun omistava Nintendo oli varjellut pokemoneja ja muita pelihahmojaan älypuhelimilta käsikonsoliensa aseman suojelemiseksi jo lähes vuosikymmenen ajan ensimmäisen iPhonen julkistamisesta. Sitten yhtiö yllättäen julkisti suunnitelmansa myydä hahmonsa mobiilimaailmaan. Näistä lisenssipeleistä ensimmäinen on Pokémon GO, joka on käytännössä teknisesti riisuttu ja pokemon-kuorilla varustettu versio tekijänsä Nianticin aiemmasta vastaavasta pelistä Ingress, josta pelin pokestoppien ja pokegymien sijaintikin on kotoisin. Taloudellisessa mielessä päätös on kannattanut: kirjoitushetkellä Nintendon osakekurssi on noussut pelin julkaisun jälkeen vaatimattomat 120 prosenttia. Tosin se otti myös kiivasta takapakkia kun Nintendo itse kertoi ammattitaitoisille sijoittajille, ettei se ole varsinaisesti pelin julkaisija...
Pelaajien määrä on omaa luokkaansa: kehittäjä Niantic kertoi Twitterissä palvelimiensa ruuhkautuneen, koska peliin yritti kirjautua samaan aikaan yli 47 miljoonaa ihmistä ympäri maailman. Kaiken kaikkiaan sovelluksella on Twitter-tiedotuksen mukaan käyttäjiä jo yli 100 miljoonaa. Nykyajan pirstaloituneen median aikakautena tämän mittaluokan yhtäaikaista massayleisöä yhdellä viihdetuotteella on pidetty sulana mahdottomuutena.
Valtavan pelaajamäärän vaikutukset näkyvät jo kaupunkien katukuvassa. Yhdysvalloissa monet baarit, kahvilat ja muut liikkeet ovat jo ryhtyneet tarjoamaan erikoistarjouksia pokemoneja liikkeen tiloissa pyydystäville asiakkaille, ja kauppa käy. Suomessa pokemon-kouluttajia toki kehotetaan painumaan hiiteen asiakkaita häiritsemästä.
Pelin ympärille suunnitellut tapahtumat ovat jo Suomessakin houkutelleet kerralla satoja pelaajia puistoihin ja muihin julkisiin paikkoihin taskuhirviöitä pyydystämään, ja yhteinen peli toimii hienona jäänmurtajana erityisesti sosiaalisesti rajoittuneille. Arvatenkin vuoden sisällä syntyvät ensimmäiset pokemonin metsästyksestä alkunsa saaneet lapset.
Mikä vielä ihmeellisempää, Pokémon GO näyttää vaikuttavan myönteisesti kansanterveyteen ja tuovan perheitä yhteen, kun nuoret ja vanhemmat lapsineen ulkoilevat täysin ennen näkemättömällä tavalla yhdessä. Ärri-murrien mielestä se on tietysti väärin liikuttu. On selvää, että uusimmassa pokemon-villityksessä on kyse paljon suuremmasta asiasta kuin itse pelistä.
Pakko se on myöntää: jollain kumman tavalla peli kuitenkin koukuttaa jälleen taskuhirviöiden pyydystelyyn sillä lapsuudesta tutulla fiiliksellä, vaikka pelattavuu-deltaan Pokémon GO onkin lähempänä keräilykorttipeliä kuin Game Boyn Pokémoneja.
Lassi Lapintie
Pokemon GO
Niantic/Pokémon Company
Arvosteltu/saatavilla:
iOS, Android
