Professorstein 3D
Tätä 3DS-vitamiinia sisältävää seikkailupilleriä ei suositella älypähkinäallergikoille.
Professori Hershel Layton joukkoineen selvittelee aavikolla sijaitsevan karnevaalikaupunki Monte d’Orin salaisuutta. Taloudelliseen kukoistukseen ampaisseen feikki-Vegasin arkea varjostaa mystinen naamiomies, joka käyttää taikavoimiaan kaupunkilaisten terrorisoimiseen. Vaikka seikkailu kasinokaupungissa jatkaa suoraan edellisen Layton-pelin tarinaa, sen tunteminen on vain bonus.
Japanilaisten oman Gil Grissomin seikkailut ovat otakujen vastine Apinasaarille, mutta japanilainen visio seikkailupelistä poikkeaa niin paljon länkkärinäkemyksestä, että se on käsitteen venyttämistä. Esimerkiksi noissa LucasArtsin kultakauden tuotoksissa tarinaa katkovat älypähkinät ympättiin suoraan pelimaailmaan, Japanissa asia nähdään toisin.
Laytonin pähkinät ovat (edelleen) kokonaan omia minipelejään, jotka nojaavat omaan sisäiseen logiikkaansa. Ongelma on ratkaistava siinä paikassa jossa se esitetään, jos peliä haluaa jatkaa. Tarinapelin sisältämä noin sadan pähkinälajin kattaus panee älynäppylän jokaisen osa-alueen koetukselle ja tarjolla on monenlaista päänvaivaa.
Passlejen taso vaihtelee melkoisesti. Jo alkumetreillä tulee vastaan melkoisia tajunnanräjäyttäjiä, kun taas osa tarjonnasta on läpihuutokamaa. Suurin osa pikkupeleistä on mallikkaasti mietittyjä kokonaisuuksia, joiden ratkaisua on harkittava tosissaan. Meille tyhmille on onneksi tarjolla sisäinen vinkkitoiminto, joka tarvittaessa vääntää ratkaisun ratakiskosta.
Uusi ulottuvuus
Nyt pelisarja debytoi 3DS:llä. Uusien älypähkinöiden lisäksi myös konepellin alla oleva tekniikka pistetään uusiksi. Nipponin tapaan varsinaisten innovaatioiden kanssa onkin vähän hiljaisempaa, pelisarjan selkäranka säilyy lähes muuttumattomana. Uudelle alustalle julkaistussa ruiskumallissa on entistä enemmän kromia ja tutun tarttuva ajettavuus. Pihvinä toimivat pähkinät ovat edelleen timanttisessa kuosissa ja pöhkön sympaattinen tarina jaksaa kantaa alusta loppuun.
Monte d’Orissa proffan menneisyys palaa kummittelemaan. Nappisilmäisen tiedemiehen on mysteerin selvittämisen lisäksi tehtävä tilinpäätös komeroidensa luurankojen kanssa. Naamioidun herrasmiehen metsästys on samalla matka proffan nuoruuteen, sillä osa pelin tapahtumista esitetään takaumina, joiden pääosassa on vasta koulunpenkkiä kuluttava Layton. Mielenkiintoisen mysteerin lisäksi päähahmo saa vihdoin kerronnallista läskiä luidensa ympärille.
Vilkuta kameralle!
Pelin silmiinpistävin uudistus on grafiikka, jossa käsinpiirretyt hahmot korvataan cel-shading-polygonipäillä. Ero entiseen ei ole kovin suuri, paitsi että nyt hahmot elävät. Kädet heiluvat ja ihmiset ilmeilevät, kun ne käsinpiirretyt pahvihahmot vain jököttivät paikoillaan.
Grafiikkauudistus ja uuden sukupolven alusta näkyvät pelimekaniikassakin. Ympäristöön vuorovaikutetaan kosketusnäyttöä tökkimällä ja seuraamalla kursorin liikkeitä ylänäytöstä. Vihdoinkin peli korostaa hotspotit, sillä kynäohjattu suurennuslasi toimii samaan tapaan kuin hiiren kursori.
Ruuduista on huomattavasti helpompaa etsiä tavaraa, sillä peli ilmoittaa kiinnostavat kohteet, kun kursori lipuu niiden ylitse. Aikaisemmin joka hemmetin neliömilli piti tökkiä läpi, jos ruudusta halusi kerätä itselleen vaikkapa piilotetut vihjekolikot. Niillä voi ostaa helpotuksia pelin pähkinöihin.
Tekniikka ei juuri hyödynnä 3DS:n syvyysefektejä, mutta eipä niille ole tarvettakaan. Uusin Layton on edeltäjiensä tavoin puhdasverinen seikkailupeli, johon 3D-efektit sopivat kuin monokkeli porsaalle.
Vaikka pelin uudistukset ovat edelleen varsin maltillisia, Layton luo nahkaansa riittävästi tuntuakseen jälleen tuoreelta. Onnistunut käyttöliittymäpäivitys helpottaa töksyttelyä ja hyvin käsikirjoitettu tarina pitää tehokkaasti mielenkiinnon yllä.
Vegasin reissu on selkeä piristysruiske kaavoihinsa kangistuneelle professorille.
Juho Kuorikoski
86
