www.prototypegame.com
Virus. Paniikki. Karanteeni.
New York on kaupunki, joka ei koskaan nuku. Eikä ihme, sillä Ison Omenan kaduilla vallitsee kolmisuuntainen sota. Sen osapuolia ovat oudon viruksen turmelemat "infektoidut", sairastuneita kylmästi tappavat Blackwatch-erikoisjoukot ja ihmispolo nimeltä Alex Mercer, joka herää kaaoksen keskellä muisti pyyhittynä. Ihmiskokeiden uhriksi joutuneesta Alexista on tehty muodonmuuttaja. Hän on elävä ase ja soluttautuja, joka voi omaksua kenen tahansa vastaantulijan muistot ja ulkomuodon.
Muodonmuuttaja-Alex on kuin luotu selvittämään, mitä sotatantereeksi muuttuneessa New Yorkissa oikein tapahtuu. Siinä sivussa hän saa tilaisuuden kostaa väärintekijöilleen, kunhan vain ensin keksii, keitä he ovat.
Teräskäsi on valttia
Prototypessä kaaokseen luisunut Manhattan on eristetty ulkomaailmasta. Vaarallinen virus leviää maailman tiheimmin rakennetulla saarella nopeasti, mutta aivan kaikki newyorkilaiset eivät ole vielä saaneet tartuntaa. Tartunnan kyllä huomaa, sillä virus mutatoi isäntänsä raivotautiseksi lihaörkiksi. Paniikissa pakenevien siviilien osa on kurja – valitako tartunta vai äkkikuolema Blackwatchin ristitulessa?
Alex Mercerillä ei ole samaa ongelmaa, sillä hän on muuntautumiskykyineen oikea yhden miehen armeija. Alex osoittautuu todelliseksi teräskädeksi, kun hän muuntelee raajojaan milloin mutanttilihaa leikkaaviksi kynsiksi ja milloin Blackwatchin tankkeja murjoviksi moukarikouriksi. Muodonmuuttajan bravuurinumero on pitkän pinnistyksen päätteeksi räjähtävä raivohyökkäys, jolla seivästää kokonaisen korttelin edestä vihollisia.
Päähenkilön avut eivät rajoitu ajatuksen voimalla kasvaviin tapporaajoihin ja muuhun väkivaltaan, sillä muodonmuuttaja osoittautuu myös vietävän ketteräksi. Alex hyppää korkealle, kiipeää seinillä hämähäkkimiehen vaivattomuudella ja liitää New Yorkin korkeimmilta katoilta alas kuin mikäkin siivekäs. Blackwatchin sotilaat voivat vain ihmetellä, kun Alex menee menojaan, sen sijaan viruksen turmelemia ihmishirviöitä ei karisteta yhtä vaivattomasti. Sitkeimmät otukset kiipeävät Alexin perässä vaikka Empire State Buildingin huipulle.
Sitkeä taistelu palkitaan evoluutiopisteillä, jotka kehittävät Alex Merceriä aina vain hurjemmaksi tappajaksi. Evoluutio on pakollista, sillä samalla kun raatelukynnet vaihtuvat kahta kauheammiksi peitsikäsiksi, kovenee myös vastarinta. Blackwatch vastaa viruksen leviämiseen vyöryttämällä kaduille Abrams-tankkeja ja valvomalla kaupungin ilmatilaa Apache-helikoptereilla. Infektoiduilla on omat panssarihirviönsä, jotka Alexinkin on kohdattava.
Tuhon lähetti syö sotilaan
Supersankarimaisen Alexin rajat tulevat oikeastaan vastaan siinä, että kykyjä kehittämälläkin hän on ja pysyy lähitaistelijana. Jos Blackwatchin joukot saavat vain tilaisuuden, he ampuvat matkan päästä lähestyvän Alexin äkkiä silpuksi. Siinä ei muodonmuuttajan nopea ihmeparantuminen paljon auta.
Ongelman voi kiertää kaappaamalla muista erilleen harhautuneelta viholliselta identiteetin. Muodonmuuttajan syleilyyn joutunut vihollisparka kirjaimellisesti sulautetaan osaksi päähenkilön DNA:ta. Tällöin Alex omaksuu paitsi uhrinsa ulkonäön, myös mahdolliset erityistaidot. Tavalliselta rivimieheltä tuskin oppii mitään hyödyllistä, mutta esimerkiksi helikopterikuskin sulauttamalla Alex saa maailman helpoimman lentolupakirjan.
Sulauttaminen kytkeytyy jännällä tavalla Prototypen tärkeimpään päämäärään, eli siihen, että Alex etsii käsiinsä kriisin todelliset syypäät. He ovat satapäinen joukko korkea-arvoisia upseereita ja tiedemiehiä, joista jokainen tietää jotakin New Yorkin virusepidemiaa ympäröivästä salaliitosta. Sulauttamalla salaliittoon kuuluvan merkkihenkilön, sankari näkee 20 sekunnin mittaisen välähdyksen unohtamastaan menneisyydestä. Lyhyet takaumat ovat kuin paloja palapelissä, jonka vain pelaaja voi koota.
Alexin jäljittäessä muistojaan, Manhattan luisuu infektoitujen käsiin. Tilannetta voi seurata Manhattanin kartalta, jossa infektoitujen pesäpaikat maalataan punaisella ja Blackwatchin perustamat turvavyöhykkeet sinisellä. Missä punainen ja sininen kohtaa, siellä myös tapahtuu. Pelin Manhattan näyttää maamerkkeineen lähes aidolta, mitä nyt katuverkkoa on jonkin verran tiivistetty. Huulipunaviidakon korkeuseroista ei sentään ole tingitty.
Hei me grindataan!
Prototype kuulostaa paperilla hienolta, mutta 20-minuuttinen demoversio jätti kummallisen jälkimaun. New York on komea kulissi hiekkalaatikkopelille, mutta mikä ihmeen hiekkalaatikkopeli se sellainen on, jossa ainoa tehtävä on tappaa kaikki mikä liikkuu? Minä en ainakaan saanut mitään irti tehtävästä, jossa ainoa tavoite oli puhdistaa Times Square massiivisista vihollisjoukoista. Palkinnoksi tehdystä työstä sain muistijäljen Blackwatchin komentajalta. Jos tämmöinen tappourakka on suoritettava 120 kertaa ympäri Manhattania, niin ei hyvää päivää!
Onneksi Prototype on sentään sujuva pelata. Edes kiipeilyssä ei tarvitse turvautua kikkailuun, sillä mies juoksee seiniä ylös siinä missä katua pitkin. Kontrollien kaunein piirre on, että hyppääminen on vain napin painalluksen päässä liitelystä. Alex Mercer on liikkuvuutensa puolesta pelihahmojen ehdotonta eliittiä.
Prototype kerjää huomiota upeasti mallinnetulla suurkaupungilla, vakuuttavilla joukkokohtauksilla ja räväkällä sarjakuvaväkivallalla. Maisemajahti ja verisillä voimafantasioilla mässäily viihdyttää varmasti aikansa, mutta pelinälkää ei tyydytetä pelkällä silmäkarkilla. Ellei soluttautumispuuhissa ole jotain järkeä, Prototypen kyllästymispiste voi iskeä New Yorkin minuutissa.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 5.5.2009.
