Kuka keksi, että peleissä koodaamisen pitää olla Mr Roboteille suunnattu väritön, iloton ja yksinäinen kokemus?
Onhan tietokoneissa romantiikkaa, enkä tarkoita pervoja deittipelejä, vaan menoa ja meininkiä. Kyberpunkissa nörttihahmot kuvaillaan, jos ei rocktähtinä, niin ainakin punktähtinä, jotka pizzalaatikko- ja kaljatölkkivuorten takaa laittavat maailman polvilleen ja katoavat sitten savuisille klubeille. Sellaista meininkiä!
Digikulttuurin mädättämänä mieslapsena yksi elämäntavoitteistani on tulla viileexi hakkerixi. Siinä on sellainen pikkiriikkinen ongelma, että pidän koodaamista noin vastenmielisimpänä ajanvietteenä, mitä olemassa on. En voi elää unelmaani edes pelien kautta, sillä nekin korostavat liikaa sitä epäromanttista puolta. Kryptisiä tekstiruutuja tuijotellessa palaan vain lapsuuteeni, jolloin pelaamisen apertiivina toimi autoexec.batin ja config.sysin säätö. Missä on rock & roll?!
Lähdin etsimään ratkaisua kahdesta pelistä, jotka ovat lähtökohdiltaan erilaisia, mutta sieluiltaan samanlaisia. Kumpikin tarjoaa komentorivimättöä, mutta myös hämyisen häkkerilaiffin romantiikkaa.
Quadrilateralus
Blendo Games -nimellä toimiva Brendon Chung on siitä jännä pelintekijä, että heppu kokeilee eri genrejä, mutta sitoo tuotoksensa yhteen pettämättömällä tyylitajulla. Atom Zombie Smasher saattaa olla toiminnallista strategiaa ja Thirty Flights of Loving komediaa, mutta molemmat tunnistaa Blendo-peliksi. Niissä on sitä kuuluisaa menoa.
Pitkään kehitetty Quadrilateral Cowboy on eräänlainen fuusio Blendo Gamesin eri puolista. Homman nimi on ”cyberpunk heist adventure”, eli vuoroin heitetään ryöstökeikkaa ja vuoroin chillataan kamujen kaa. Lehmipojan repertuaarista löytyy hiottua estetiikkaa ja levotonta kerrontaa, mutta pelin sydän on DOS-henkisellä läppärillä operoitavat agenttihärvelit.
Iloista ryöstäjää odottaa kentällä liuta esteitä, joista yleisin on hälytyksen laukaisevat lasersäteet. Yksinkertaisimmillaan ne kiertää hakkeroimalla suoraan järjestelmään (laser.off), mutta eihän yksinkertaisessa elämässä ole viehätystä. Siksi voi joutua ajastamaan etäälle sijoitetun tarkkuuskiväärin ampumaan laserin pysäyttävää kytkintä, odottamaan pari sekuntia, korjaamaan asentoa ylös ja ampumaan toista kytkintä. Ja tämä samalla, kun pelihahmo kipittää paikan päällä saaliin luo. Kaikki operaatiot suoritetaan ilahduttavan selkeillä komennoilla, äskeinen esimerkki vaikka näin: fire; wait 2; pitch 1; fire. Siis kun on ensin koonnut kiväärin (deploy) ja kytkenyt siihen kamerayhteyden (connect).
Quadrilateralin kentät ovat kompakteja puzzleratoja, jotka vaativat niin etukäteissuunnittelua kuin ripeitä kinttuja. Ensin skouttaillaan ja kirjoitetaan koodia, sitten ollaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toiminnallisuus on mainiota vastapainoa komentorivin kyttäykselle, enkä motkota myöskään varusteiden ja pelimaailman fyysisyydestä. Esimerkiksi se koko ajan käytössä oleva tietokone ei ole mikään immateriaalinen entiteetti, vaan dekki pitää aina asetella tasaiselle alustalle työskentelyä varten ja poimia lähtiessä taas mukaan.
Koska tämä on Blendo Gamesin tuotos, tyyliä on enemmän kuin sadassa keskivertopelissä yhteensä. Kentät tuntuvat pelikenttien sijaan lavastetuilta kohtauksilta ja kaikki irtaimisto aina kuvaputkitelkkareita myöten on luotu pieteetillä. Yksityiskohtien taju huipentuu lyhyissä välihengailuissa, joissa piisaa tunnelmaa kuin hyvässä elokuvassa, mutta aina ripauksella huumoria. Jos Chung ei ihan ole pelien Quentin Tarantino, niin en tiedä kuka olisi lähempänäkään.
muutoin.SydänSärkyy()
Quadrilateral Cowboyn vuoristoradan jälkeen jalkautuminen else.HeartBreak():n kaduille aiheuttaa shokin. Ruotsalaisen Erik Svedängin eepos on erikoinen yhdistelmä seikkailupeliä, avoimen maailman hiekkalaatikkoa ja elämäsimulaattoria. Avainsana on vapaus, sillä kaiken mahdollisen voi hakkeroida aina kahvikupeista lähtien. Tämä on johtanut siihen, että pelin Steam-foorumeilla jotkut valittavat skipanneensa pitkiä pätkiä juonesta liian kekseliäillä ratkaisuillaan, mutta se on vapauden hinta.
Else.HeartBreak():ssa haiskahtaa mennyt maailma. Pelin alussa päähenkilö Sebastian muuttaa työn perässä uuteen kaupunkiin. Hotellivarausta lukuun ottamatta kaikki on täysin auki, jopa työnantajan olinpaikka on mysteeri. Alussa meneekin helposti tunti-pari siihen, että juonen edes löytää ja hakkerointimahis tulee tarjolle. Koska maailma ja sen asukkaat elävät jatkuvasti omien aikataulujensa mukaan, Sebun ei auta kuin mukautua samaan aamukahvittelun, työnteon ja krebailun rytmiin, ja toivoa että jotain alkaisi tapahtua. Kiehtovaa!
Koska pelin rakenne on avoin, myös ohjelmointiosuutta voi lähestyä monella tavalla. Superskriptattu Quadrilateral opettaa temppunsa yksi kerrallaan, mutta else.HeartBreak():n maailmasimulaatiossa se olisi mahdotonta. Siispä peli olettaa pelaajan osaavan etsiä ja soveltaa esimerkkejä aina tarpeen mukaan. Jos haluat ymmärtää, miten vaikka limuautomaatti toimii, hakkeroi sellainen ja katso mitä parametreja ronkkimalla tapahtuu.
Pelin Basic-johteinen ohjelmointikieli on suht selkeää luettavaa, mutta tarjoaa paljon pureskeltavaa kaltaiselleni koodidebiilille. Vaikeus skaalautuu kivasti. Minä tunaroin tietäni juonen läpi purkkavirityksillä, toiset kirjoittavat pelin sisällä pienoisohjelmia.
Mikä tärkeintä, else.HeartBreak() ei pelkää vääntää hakkerielämästä romantisoitua fantasiaa. Peli on kuin milleniaalien paratiisi, jossa kaikkien (tai ainakin kaikkien coolien tyyppien!) elämä pyörii digitaalisen ja analogisen median ympärillä. Päivisin taistellaan valtakoneistoa vastaan naksuttamalla näppistä, iltaisin hengaillaan eri tyyppien kämpillä kippaamassa olutta ja pyörittelemässä vinyylejä. Joku varmasti naureskelee nörtteilyn, ihmissuhteiden ja biletyksen kolmikärjelle, mutta kyllä se minulle toimii. Ihan siistiä, että ohjelmointiin nojaava peli innostaa lähtemään ulos (eli yöelämään) ja tapaamaan ihmisiä.
Gurun meditaatiohetki
Sainko kaksikosta toivomani, eli palan ei-kliinistä hakkerikokemusta? Kyllä vaan! Mutta jos Quadrilateral Cowboy oli vauhdikas perjantai-ilta ja else.HeartBreak() seikkailuntäytteinen lauantaiyö, niin nyt on aika asettaa sunnuntainen jääpussi päähän ja funtsia, jäikö jokin kaduttamaan. Siihenkin on pakko vastata: kyllä vain.
Halusin omistaa pääosan tästä arvostelusta hyväntuuliselle fiilistelylle, niin paljon tykästyin pelien ideoihin ja asenteeseen. Plus molempiin on selvästi laitettu mielettömät määrät rakkautta, ei siellä muuten olisi niin paljon kaikkea ylimääräistä löydettävänä. Sekä Cowboy että HeartBreak kärsivät kuitenkin tietyistä puutteista.
Quadrilateral Cowboyssa on ehkä oudoin rakenne, mitä olen koskaan peleissä nähnyt. Valtaosa kestosta kuluu tutoriaalinomaisissa tehtävissä, joissa keskitytään aina tietyn hakkerihärvelin opetteluun. Ongelma on siinä, ettei koko palettia käyttäviä kenttiä ole! Peliin on kehitelty mitä mielenkiintoisimpia mekaniikkoja, mutta niiden yhdistäminen on jäänyt kesken. QL on kyllä niin valvemaisen hiottu elämysjuna, että sen pelaa ilolla läpi näinkin, mutta pelillinen kliimaksi jää saavuttamatta.
Else.Heartbreak() kömmähtää toiseen ääripäähän. Peli sallii niin paljon, että välillä on vaikea tajuta, mitä se haluaa ja missä mennään. Tämäkin on vapauden hinta! Ja jos QL on jo liian hiottu, niin eHB():ta vaivaavat kankea ohjaus, jatkuvat pienet lataustauot ja valjuhko kerronta. Fibojen alla on kyllä kultaa, mutta sen kaivaminen käy toisinaan työstä.
print.score(79)
Quadrilateral Cowboy ja else.HeartBreak() ovat siitä hyvä yhteistarkastelun kohde, että kumpikin osuu keskelle tunnelmaa, mutta ampuu ohi pelimekaniikan häränsilmästä. Yhdessä on liian vähän sisältöä, toisessa siihen sisältöön on hankala päästä käsiksi. Skriptatun ja avoimen tekemisen sweet spot jää sinne jonnekin väliin. Pelit on sympaattisia, mutta eivät lunasta täyttä potentiaaliaan.
Ja siltikin... En voinut olla hieman ihastumatta kaksikkoon. Sain mitä hain: illuusion haxxxor skillzeistä ja hengailua koleessa antisankariporukassa. Ultimaattinen hakkerielämys siirtyi ehkä tulevaisuuteen, mutta Blendo Gamesin ja Erik Svedängin hengentuotosten lataamilla akuilla jaksan kyllä odottaa.
else.HeartBreak()
Arvosteltu: PC
Saatavilla: Mac
Blendo Games
Versio: Update 004
Testattu: i5-2400 3.10GHz, Radeon RX470 4GB, 8GB RAM, Windows 10
Muuta: Hinta noin 20 e
Arvosteltu: PC Saatavilla: Mac
Erik Svedäng
Versio: 1.0.9
Testattu: i5-2400 3.10GHz, Radeon RX470 4GB, 8GB RAM, Windows 10
Muuta: Hinta noin 23 e
79
