Red Orchestra 2: Rising Storm (PC) – Harakirillä maaliin

Tyynenmeren possujuhlissa pitkää sikaa paistetaan liekinheittimellä ja viipaloidaan katanalla.

Tripwiren toisen maailmansodan moninpeli Red Orchestra on realistista taistelua kaipaavien bunkkeri kaiken maailman callofdutyja vastaan. Tosin jo Red Orchestra kakkosessa aluemyönnytyksiä piti tehdä.

Itärintaman pakkasista päästään nyt Tyynenmeren leppeään lämpöön, kun japanilaiset kohtaavat jenkit Rising Stormissa. Se on itsenäinen ja edullinen, pelkän moninpelin sisältävä lisälevy. Ainakin suomalaisittain ajoitus on hyvä, sillä HBO:n The Pacific -tv-sarja pääsi juuri uusintakierrokselle, joten meille tuntemattomamman sotatoimialueen nimet saavat kaivattua substanssia ja taustaa.

Banzaiiiiiiii!

Saaristolaishengen mukaisesti ajoneuvoilla ei temmelletä, jalkaväki on kuningas. Jokainen voi olla peruskiväärimies, rajoitettuja rooleja on konepistoolista konekiväärimieheen, liekinheittimeen, ryhmänjohtajaan, tarkka-ampujaan ja komentajaan. Se voi kutsua vaikka ilma-iskuja, tiedustelukoneita ja yrittää komentaa perussolttujen sekoiluun jotain taktista järkeä.

Japanilaiset upseerimiekat ja jenkkien liekinheittimet saavat ansaitsemansa roolin. Hyvin toteutetulla M2-2-liekinheittimellä bunkkeri puhdistuu japanilaisista tehokkaasti, miinuksena propaanitankki ei räjähdä eikä ympäristö syty tuleen. Vastapainoksi japanilaisilla on polvelta ammuttava tarkka Type 89 -kranaatinheitin.

Japanilaiset ovat saaneet selvästi enemmän rakkautta. IJA-joukkojen fanaattisuus näkyy siinä, että ne ovat immuuneja ruudun sumeuttavalle pelkoefektille. Itsensä uhraaminen Keisarin hyväksi kannattaa, sillä onnistuneesta itsemurhaiskusta käsikranaatin kanssa ei vähennetä reinforcements-pistettä. Käsikranaatista voi myös askarrella ansan.

Erikoisominaisuudet tuntuvat vain jääneen pienelle huomiolle. Ryhmänjohtajan ominaisuutta, suoritusta parantavaa banzai-huutoa, spämmätään vain huvimielessä kun juostaan respawn-pisteeltä takaisin lihamyllyyn. Sitten pelataankin kuin amerikkalaiset, varovaisesti suojan takaa sihtaillen tai päättömästi yksin ympäri karttaa juosten.

Isiemme grafiikat

Rising Storm sisältää kuusi karttaa (Hanto, Saipan, Guadalcanal, Peleliu, Kwajalein ja Iwo Jima) plus uusia aseita ja ominaisuuksia, mutta pelimuodot ja pelimekaniikka ovat Red Orchestra kakkosesta tuttuja. Pelin suosituin ja käytännössä ainoa käytössä oleva pelimuoto on territory, jossa vuorotellen toinen puoli puolustaa ja toinen hyökkää. Kerralla taistellaan yhdestä tai kahdesta sijainnista, joita puolustajat yrittävät pitää aika-rajaan asti tai he joutuvat perääntymään. 

Vaihtelua löytyy: on öistä viidakkoa, kylää, teollisuushalleja, lentokenttä ja juoksuhautoja bunkkereineen. Kivana detaljina bunkkereita ympäröi peltipurkkiansat varoittamassa lähestyvistä vihulaisista. Osa kartoista on laatikkomaisia, osa kapeampia, koko on samaa luokkaa emopelin kanssa.

Uudet kartat ovat pelillisesti hyviä, mutta graafisesti peli on aikaansa jäljessä: Viidakkoympäristö kasveineen on staattista ja antiikkista, hahmotekstuurit ovat yllättävän sumuista ja kenttäsuunnittelijalla on ollut pakkomielle yhdensuuntaisuuteen.  Häiritsevästi omaa vartaloa ei mallinneta, pelaaja on käytännössä lentävä kamera ilman inertiaa. Maassa ryömiessä, painava propaanitankki selässä, ympärille voi kuikuilla vaivattomasti. Peli on sulava, 64 pelaajan moninpeli toimii ongelmitta ja ilman lagia, koska ihan itse saa valita, millaisella serverillä pelaa.

Äänimaailma on onnistunut, kaukaiset jymähtävät räjähdykset tuovat tunnelmaa ja japanilaisena läheltä kuuluva liekinheittimen humina jopa kauhistuttaa. Lähestyvät pelaajat kuulee huutelusta, ja varsinkin japanilaisten lausahdukset ovat autenttisen hienoja ja tunteella äänitettyjä.

Muovinen kirsikkapuu

Rising Storm on oiva lisälevy. Onhan se sitä samaa vanhaa, mutta uudet kartat, aihe ja liekinheitin tuovat raikkaan humahtavan tuulahduksen pelisarjaan.

Ikävä kyllä realismi on katoava luonnonvara. Servereillä pyörii yleisesti vain action mode, mikä  on toki pelattavin, mutta siinä aseet ovat ylitarkkoja, jolloin pelin idea kärsii. Ei tarvitse kuin kohdistaa tähtäin ja aina osuu, siinä missä ykkös-Orkesterin aikoina pärjääminen vaati harjoittelua.

Tripwire Interactivella on silti omaa otetta ja realismin jäänteitä, joten Rising Storm erottuu geneerisistä paukutteluista. Nyt pitäisi vain heivata vanhentunut Unreal-pelimoottori,  Risis olisi todella hyötynyt Crysis-moottorin viidakkovisioista.

Santeri Oksanen

PC

 

Asevalikoima

Pistoolit: M1911A1 ja Nambu Type 14

Kiväärit: Springfield M1903A1 ja Arisaka Type 38 ja 99

Puoliautomaattikiväärit: M1 Carbine ja Garand

Kiikarikiväärit: M1903 ja Type 99

Haulikko: M12 Trech Gun

Konepistoolit: Thompson M1928A1 ja Nambu Type 100

Kevytkonekiväärit: Type 96, 99, M1918A2 Bar ja M1919A6.

Aseisiin avataan pelaamalla rajoitetusti muun muassa pistimiä, lisälippaita ja parempia kiikaritähtäimiä.

84