Yks, kaks, kol, nel, kaks, kaks, kol, nel... Rhythm Paradise tekee neljään laskemisesta kokonaisen pelin… tai itse asiassa yli sata.
Karatemies hakkaa tavaroita säpäleiksi, karhu pilkkoo metsäkissoille polttopuita ja kirjaston oma huutosakki kannustaa opiskelijoita lukemaan. Rhythm Paradise on minikokoisten musiikkipelien kokoelma, jolle mikään aihe ei ole liian omituinen.
Best of -henkinen Megamix on sarjan neljäs osa. Se kerää yhteen valtaosan edeltäjiensä minipeleistä joko sellaisenaan tai kosmeettisilla päivityksillä ja lisää mukaan parikymmentä uutta. Kenttiä on vaikeammat versiot mukaan lukien karvan päälle sata, joten hupia riittää pitkäksi aikaa.
Paradisen teemat ovat levottomia, mutta sen säännöt ovat selkeät. Pelihahmoja ohjataan painelemalla nappuloita (useimmiten yhtä, välillä jopa neljää) taustamusiikin määräämässä tahdissa. Kun painallukset menevät kohdilleen, myös hahmot onnistuvat puuhissaan. Rytmissä pysyminen ja tarkkuus pisteytetään lopuksi arvosanalla.
Biisivalikoima on rakennettu pelattavuus edellä. Vaikka genreissä liikutaan rokista elektroon ja tangoon asti, kappaleet ovat tarttuvan yksinkertaisia ja näpyttelykohdat ja -kuviot on helppo tunnistaa. Muusikon lahjat ovat hyödyllisiä, mutta eivät pakollisia, sillä Paradise opettaa kuuntelemaan oikeita asioita.
3DS:n yläruudun animaatiot ja alanäytön tarkkuusmittari auttavat oikean ajoituksen löytämisessä. Niiden varaan ei silti kannata heittäytyä. Suurin osa peleistä on täysin pelattavissa silmät kiinni, ja kokoelman johdannossa jopa suositellaan kokeilemaan sitä säännöllisesti.
Vinkki kannattaa uskoa, sillä Paradisen suosikkitemppuja on visuaalisten apujen kanssa venkoilu. Esimerkiksi Spaceballissa isketään pesäpalloja avaruuteen tasaisessa tahdissa, kun kamera zoomaa yhtäkkiä lyöjän takana olevaan ufoon ja karkaa sen jälkeen horisonttiin. Palloihin pitää osua, vaikka kuva huitelee missä sattuu. Kun rytmissä pysyy jallitusyrityksistä huolimatta, fiilis on huikea.
Afrokarhun matkassa
Minipelejä kahlataan läpi yksi kerrallaan juonimoodissa, jossa autetaan taivaasta pudonnutta Tibby-nallea pääsemään kotiin. Reissun ohessa ruokitaan pajatsopelissä asuvaa vuohta, ihmetellään sarjan historiaa museossa ja luetaan roppakaupalla näppärän itseironista dialogia. Leppoisaa sivutauhkaa on valtava määrä.
Megamix on suunnattu ensikertalaisille. Sen huomaa etenkin tarinan alussa, sillä ensimmäiset parikymmentä minipeliä tuntuvat yhdeltä pitkältä tutoriaalilta. Niiden jälkeen meno monipuolistuu nopeasti. Samalla vastaan tulevat ensimmäiset Remix-kentät, joissa irrallisista minipeleistä leivotaan saumattomia kokonaisuuksia. Kekseliäät mashupit ovat helposti paketin parasta antia.
Heikointa puolestaan ovat muutaman alueen välein odottavat portit erikoiskokeineen. Ongelmana eivät edes ole itse testit, vaan kalliit pääsymaksut. Pelaamalla saatavia kolikoita kertyy hitaasti, ja liian pahan kokeen saa ohittaa vasta köyhyysrajalla. Taitavammille pelaajille probleema on tietysti pienempi.
Rahaa olisi mukavampi käyttää museokaupassa ja sääntöjä rukkaavassa haastetilassa. Challenge Landin koitoksista saa flow-palloja, joita tarvitaan tarinan ulkopuolisten minipelien ostamiseen. Paalun ja palleroiden pihtaamisen vuoksi bonuskenttien avaamisessa kestää nihkeän kauan. Se on outo kauneusvirhe muuten anteliaassa kokoelmassa.
Kun rahahuolet unohdetaan, Megamix ansaitsee kiitettävät paperit. Pelivalikoima on mainio ja hyväntuulinen meininki vie mukanaan. Myös epäilykset siitä, kauanko simppeli yhden napin näppäily jaksaa kiinnostaa, olivat turhia. Rhythm Paradise on veistetty yhdestä puusta, mutta se peittää sen hämmentämällä, naurattamalla ja yllättämällä uudelleen ja uudelleen.
87
