Maailma muuttuu, eikä sille voi Eskokaan mitään. Vai voiko?
Perinteinen paperille painettava sana ja kuva on jo pitkään voihkinut sähköisen median ja erityisesti netin puristuksessa. Eskokin tietää, että lehdet ja kirjat eivät myy kuten ennen. Kilpailu kuluttajan vapaa-ajasta on kiristynyt, eikä vanha, hyväksi koettu paperinen käyttöliittymä ole enää entisessä, lähes monopolisessa asemassaan. Kirjakauppaketjut ovat supistaneet kirjavalikoimiaan, lehtipisteet vähentäneet nimikkeiden määrää ja Itella on vaikeuttanut postimyyntiäkin reippailla postimaksujen korotuksilla. Vaikka kirjojen painattaminen on nyt laman myötä halvempaa kuin koskaan, kustantajat ovat ”uusien haasteiden edessä”.
Eskon uusi puumerkki
Kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Yhdysvalloissa sarjakuvien laatukustantamo Fantagraphics Books ilmoitti viime vuoden lopulla, että sillä on Matti kukkarossa, eikä tälle vuodelle suunniteltua tuotantoa voida toteuttaa. Kesken olisi jäänyt muun muassa moni hieno klassikkokokoelma. Minun suosikeistani vaarassa olivat esimerkiksi kauhu- ja tieteissarja The EC Comics Library, täydellinen Pogo-strippikokoelma, Prinssi Rohkea, Tenavat ja vaikkapa ranskalaisen Jacques Tardin uusin tuotanto, jota ei ole ainakaan vielä suomeksi julkaistu.
Onneksi on netti, jossa saa asialleen nopeasti ja tehokkaasti julkisuutta. Ja netissä käy kätevästi myös rahan keruu. Fantagraphics perusti Kickstarteriin varainkeruusivun, eikä kulunut montaakaan viikkoa, kun rahaa oli jo yli tarpeenkin. Näin tavalliset sarjakuvafanit pennosineen pelastivat palan kulttuurihistoriaa jälkipolville. Hieno homma.
Lähempääkin löytyy vastaavia esimerkkejä. Jouluna kehuin tällä palstalla Tuomas Myllylän Pakanat-kirjasarjan ykkösosaa ja odottelin kakkosta vesi kielellä. Ilman nettiä kakkososaa ei koskaan olisi tullut, ainakaan paperiversiona, sillä kustantajalta loppuivat rahat. Netissä julkistettu rahapula sai ekasta Pakanasta pitäneet liikkeelle. Tätä kirjoittaessani toinen osa on painossa ja pääsen sitä kenties kehua retostelemaan vielä tässä kevään mittaan.
Lopullinen pelastus
Sarjakuvan tulevaisuus ei ole kiinni paperista tai netistä. Se on kiinni sisällöstä. Niin kauan kuin sarjakuvat kiinnostavat tavallista lukijaa, tätä Eskoa, tulevaisuutta on. Toisaalta Eskokin muuttuu, joten sarjakuvienkin on muututtava – ei saa jäädä tuleen makaamaan, ei jumittua vanhaan.
Jenkit ovat olleet jumittumisen mestareita jo pitkään, mutta onneksi Brittein saarilta on aina aika ajoin tullut uusia, reippaita tekijöitä, jotka ovat pistäneet vanhoihin trikoo- ja viittasankareihin vipinää. Alan Moore, Neil Gaiman, Grant Morrison, Warren Ellis, Garth Ennis, Brian Bolland, Jamie Delano, Dave McKean, Steve Dillon, Glen Fabry, David Lloyd, onhan näitä.
Alan Moore on jo moneen kertaan pelastanut Amerikan sarjakuvamarkkinat, joten nyt taitaa olla Neil Gaimanin vuoro. Siinä missä Mooren Vartijat koki toisten tekijöitten toimesta renesanssin, Gaiman on itse mukana herättelemässä menneitten aikojen mahtisarjaansa Sandmania. Sandman Overture -lehtisarja alkoi jouluna ja alun perusteella kaikki näyttäisi ainakin päällisin puolin olevan kunnossa. Tai siis miten sen nyt ottaa, itse Nukkumatilla taitaa olla ongelma – hän kenties kuolee. Mutta sehän kuuluu asiaan. Tyylikkäästi piirretyssä unimaailmassa seikkailevat kaikki sarjan suosikkihahmot pikkusisko Kuolemasta hammassilmä-Corinthianiin, joten eiköhän tämä tästä iloksi muutu. Ja sarjakuvamaailma pelastu, ainakin hetkellisesti.
Neil Gaiman, J.H. Williams III: Sandman Overture #1-6, DC Vertigo 2013-2014, hinta 4,99 dollaria
