Saints Row IV (PC) – Voi Matrixin pyhimykset

Koheltamisessa ei ole vain voimaa, nyt siinä on supervoimaa!

GTA Viisi odottaa jo nurkan takana, valmiina tarjoamaan korkealentoista draamaa ja väkevää yhteiskuntakritiikkiä postmoderniksi videopeliksi pakattuna. Vielä ehtii vetää homman läskiksi Saint Row nelosella.

Katoliset uskovat pyhimysten parantavaan voimaan, ja niin uskon minäkin. Hiekkalaatikkopelit olivat heikkouteni, kunnes totaalinen yliannostus GTA kolmosta kehitti pahan allergian koko mies ja kaupunki -genreen. Alelaarista poimittu Saints Row: The Third toimi parantavana histamiinina. Se putosi sekopäisyydessään täysillä, etenkin kimppapeliä tahkosin tuhottomia määriä. Kolmosen DLC:ksi kaavailtu nelonen herätti aluksi epäilyksiä rahastuksesta, mutta jo previkka veti peloille napin otsaan.

Saints Row -sarja seuraa 3rd Street Saints -rikollisjengin ja kolmen muun kilpailijaryhmän vääntöä kaupungin herruudesta. Röyhkeää GTA-sarjan ”lainaamista” ei edes yritetä peitellä, mutta sitä maustetaan ihan omalla ainesosalla, moraalittomalla kohelluksella. Pari vuotta sitten julkaistussa kolmososassa kaupunki vaihtui Steelportiksi ja piskuisesta, indiehenkisestä jengiläisten rötöstelyporukasta kasvoi itsensä vahvasti brändännyt rikollissyndikaatti. Sekoiluruuvia väännettiin The Thirdissä yhteentoista, ja se ei kaikkia Pyhimys-faneja miellyttänyt.

Pahempaa on tulossa.

Itse ruma pääpiru.

Pyhimysten perikato

Kun kaikki on saavutettu, roistoille ei kelpaa kuin roistovaltion, eikun vapaan maailman, johtajuus. Pyhimysten tähtäimessä on pesti Yhdysvaltojen presidenttinä. Rehellisten rikollisten kampanja on menestys, ja hallituksen kabinetit täyttyvät vaihteeksi näkyvästi väriä tunnustavista jengiläisistä. Pyhimysten valtakauden alku ei kuitenkaan mene putkeen eikä korjausliikkeitäkään ehdi tehdä, koska kausi jää vajaaksi: Avaruudesta hyökkää sivistyneesti artikuloiva muukalaispaskiainen Zinyak kavereineen kaapaten koko köörin ja siinä sivussa planeetta Maan.

Zinyak haluaa murtaa sankarimme ja dumppaa tämän Steelportin skitsofreeniseen, 50-lukulaiseen virtuaaliversioon.  Eihän itseään kunnioittava pressa alistu tällaiseen kohteluun. Seuraa pako simulaatiosta muukalaisaluksella ja tutun koplan kasaaminen. Sitten valloittajien elämä tehdään tuplavaikeaksi kahdessa eri todellisuudessa, ihan kuin taidefilmissä Matrix.

Ikuisessa yössä elävän Steelportin julkisivut ovat muuttuneet muukalaisinvaasion myötä. Saintsien rakennuksien tilalle on noussut suuria torneja ja katukuva on täynnä valloittajien propagandaa. GTA-poliisit korvataan alienversioilla, sillä pahennusta aiheuttavaa sankaria saapuu suitsemaan laumoittain rumia kaljupäisiä otuksia lentomopoineen ja muine sortolaitteineen. Ääritapauksessa paikalle tupsahtaa tulisateen saattelemana vahdiksi kutsuttu peto, jota ei enää niin vain paiskotakaan.

Sarjan fanien lemppari Johnny Gat tekee comebackin!
Kansliapäällikkö osaa olla masentava.

Suuri loikka ihmiselle

Pinnaltaan Saints Row näyttää tutulta, mutta syvemmällä uivat uudet isot kalat, sillä neljännen osan tärkein, suurin ja terävin koukku on supervoimat. Zinyakin kätyreiden listimisestä palkinnoksi saatavia voimia on aina superhypystä -ja vauhdista telekinesiaan, tannerta vavisuttavaan hyökyaaltoon sekä parantaviin buffeihin. Voimia päivitetään ympäri Steelportin kattoja ja katuja kylvetyillä koodinsirpaleilla, joiden metsästys on käsittämättömän koukuttavaa. Supervoimineen pressa on kuin Wachowskin sisarusten ja Infamousin äpärälapsi.

Voimien karttuessa perinteinen autoilla kruisailu jää äkkiä taka-alalle, sillä liikkuminen ympäri Steelportia hyppien, seiniä pitkin juosten ja lentäen on paljon hauskempaa, ja eiköhän autoilua saa pian GTA:ssa enemmän kuin tarpeeksi. Myös ruutikaasun laajenemiseen perustuvalle tappamiselle on vaihtoehtoja: vihulaisten jäädyttämistä, polttamista ja viskomista, josta ei onneksi ole tehty liian helppoa. Taistelut ovat entistä hektisempiä. Nurkkahuohottamalla palautuva elinvoima on heitetty nössökoppaan ja korvattu klassisilla kuolleiden pudottamilla energiatäydennyksillä. Päivityksillä saa siviiliuhritkin luovuttamaan elinvoimansa hyötykäyttöön. 

Yliluonnolliset kyvyt eivät jätä perinteistä asearsenaalia paitsioon. Peruspyssyköiden seuraksi on lisätty muun muassa mustan aukon aiheuttava tykki, uhrin ilmapalloksi paisuttava kanuuna sekä hulvaton dubstep-ase, joka pakottaa jopa kovan kundin tanssimaan. Aseistuksen ulkonäköä pystyy muuttamaan. Miltä kuulostaa kitaralaukkuun kätketty raketinheitin tai fallistiselta hentailonkerolta näyttävä pesismaila? Lyöntietäisyydellä pressa esittelee liikkeitä, joista jokainen pellepainija teeskentelisi antavansa oikean kätensä.

Dubstep-ase laittaa kaiken tanssimaan!

Sorron yöstä nouskaa

Jo kolmosen tarinassa siirryttiin sekopäisyyden rajamaille, nelosessa mennään sen yli. Meno on täyttä tykitystä koko ajan. Virne naamalla painetaan sata lasissa eteenpäin jatkuvalla tahdilla. Läppä on taattua Volition-laatua turboahdettuna, sillä mikään ei ole pyhää. Peli jopa alkaa laatuluokan Call of Duty -rienauksella. Meininki pysyy aina kasassa, vaikka täydellinen katastrofi ei koskaan tunnu olevan kovin kaukana.

Popkulttuuripiikkejä viskotaan joka suuntaan ja herkullisia viittauksia saa bongailla pitkin peliä. Erityisannoksen saa Matrixien lisäksi muuan Mass Effect. Avaruuspaatti on kuin Nebuchadnezzarin ja Normandyn ristisiitos, ja Shepardin komentaman avaruuslemmenlaivan vonkausmeiningille irvaillaan surutta. Lojaaliustehtävätkin kuulostavat hyvin tutuilta.

Ympäri Steelportia on ripoteltu kaikkea kivaa pikkupuuhaa, josta osa on tuttua, osa uutta. On erilaisia versioita tuho-orgioista ja on vakuutuspetosta, eikä Professori Genkin mielipuolista peliohjelmaakaan ole unohdettu. Zinyakin lemppariksi kohonnut veriurheilu periamerikkalaisine selostajineen on saanut kummasti piristettä supervoimista. Mikäs sen hienompaa kuin lätkiä telekinesialla kaikkea elollista ja elotonta maalikoreihin?

Zin-imperiumin kukistaminen on juonen ja tehtävien selkäranka. Miehittäjiä voi ja kuuluukin kiusata monin tavoin, kuten tuhoamalla vartiopaikkoja ja resetoimalla tietoliikennepesäkkeitä. Kaupunginosia itselleen valtaamalla saa tuttuun tapaan jengiläisiä partioimaan kaduille ja tukun massia tasaisin väliajoin. Ympäri kaupunkia avattavat portaalit nopeuttavat aluksen ja virtuaalimaailman välisiä siirtymiä huomattavasti.

Tehtävien kirjo on laaja, mutta suuhun nousee toiston hapokas maku. Varsinkin vihollispesäkkeiden klaaraus kaipaisi vaihtelua ainaiseen ”tapa tusina solttua ja vahtikoira” -kaavaan, vaikka tuhotapoja löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Sivuhommia ei ole tietenkään pakko kyllästymiseen asti tahkota, mutta koska olen pakkomielteinen keräilijäpersoona, sain toistosta harmaita hiuksia – vaikka olen vielä nuori.

Lempparitapani liikkua.

Alapäähuumorin soihdunkantaja

Saints Row pilkkaa myös pelimaailman trenditukkaisia, kolmikymppisiä, valkoisia heterosankareita, sillä moninpelin piristeeksi pelihahmostaan saa väännettyä jopa pelottavan irvokkaan. Kommunikointia auttavat osuvat kehumis- tai solvaamisvalinnat, ruumiinkielellä korostettuna.

Kunhan ei etsi graafista loistoa eikä kaipaa kultaakaan, Saints Row IV on ihan pätevää joskin vanhahtavan näköistä työtä. Niitä räikeimpiä konsolitason tekstuureja olisi voinut meille PC-herrarodulle terävöittää. Arvosteluversiota vaivasivat tasaisesti bugit ja nykimiset, jotka toivottavasti on eliminoitu. Muuten hyvästä musiikkiraidasta täytyy myös antaa risuja, miksi Radio Rock on hävitetty? 

Vaikka hiekkalaatikolla on jo tunkua, Saints Rown Pyhimykset ovat taivaspaikkansa ansainneet. Niiden ja varsinkin Saints Row IV:n hienous piilee siinä, että se ei missään vaiheessa edes yritä ottaa itseään vakavasti. Se juoksee munasillaan väkijoukossa nauttien kahlitsemattomasta vapaudesta keskisormet pystyssä, ärsyttäen keskiluokkaisia, vakavia peliporvareita ja ****ylistävät GTA V -arvostelunsa etukäteen kirjoittaneita pelisnobeja.

Marko Mäkinen

1 Itse ruma pääpiru.

2 Virtuaalitodellisuuden ja aluksen väliä kuljetaan portaalien kautta.

3 Konamille terkkuja.

4 Ehh...

5 Lempparitapani liikkua.

6 -

7 Tribuutti ysärille.

8 -

9 Sarjan fanien lemppari Johnny Gat tekee comebackin! (liian iso spoileri? Dunno, on kuitenkin näytetty jo trailerissa hemmon comeback.)

10 Dubstep-ase laittaa kaiken tanssimaan!

11 Ristiriidat hoidetaan tässä koplassa nyrkein.

12 Kansliapäällikkö osaa olla masentava.

15 Muukalaisteknologian kanssa ei jaksa juuri hifistellä.

 

90