Kun suuryritys kompuroi omaan sokeuteensa, nuoremmat nappaavat työn hedelmät.
Taas ohjataan neljää raskaasti aseistettua ammattirikollista kohti kilpailijan pääkonttoria. Vanhoja perinteitä ei aivan kunnioiteta: kun ennen kaikki liikkuva ammuttiin ja puolet korttelista räjäytettiin, nyt hommat sujuvat hiipimällä ja hakkeroimalla. Ammuskella voi, mutta raukkamainen vastapuoli luottaa ylivoimaan.
Rikosaalto alkaa, kun lääkeyritys Dracogenics kehittää henkiinherätyksen mahdollistavan kloonausteknologian. Uusi teknologia realisoituu vallan välineeksi, sillä korporaatio alkaa kiristää poliitikoilta tottelevaisuutta vastineeksi ikuisesta elämästä. Megafirman monarkiaa ryhtyy murtamaan minun syndikaattini, jolla on hallussan kloonauslaitoksen rajoittunut prototyyppi. Oman puoleni moraalinen ylemmyys jää hämäräksi, sillä pääasiallinen liiketoiminta on teollisuusvakoilua, varkauksia ja palkkamurhia.
Kujalabyrintti
Satellite Reignissä pelialue on suurkaupunki, joka jakautuu vapaasti kuljettaviin alueisiin ja yritysten valvottuihin komplekseihin. Sähköpostiin tippuu vapaassa järjestyksessä suoritettavia tehtäviä, joissa tavoitteena on murtautua yrityskompleksin sisällä olevaan kohteeseen ja päästä takaisin ulos. Tehtävissä on myös sivutavoitteita, kuten tietyn hahmon käyttäminen kohteeseen murtautumiseen tai vartijoiden lahjominen ovikoodien toivossa.
Turhan hölkkäyksen välttämiseksi pelissä on pikamatkustus, mutta se toimii vain rauhallisissa tilanteissa ja aiemmin aktivoiduille kloonausasemille. Ainoat pullonkaulat vapaalle hortoilulle ovat kaupunginosien väliset tarkastuspisteet, joista pääsee ohi lahjomalla tullimiehiä joko työllä tai kasalla rahaa. Sivukeikkojen heittäminen kannattaa, sillä Pate Passinleimaaja kiskoo silmien ummistamisesta muutaman isomman kehitystyön verran käteistä.
Pääsy kielletty
Yritysten kompleksit ovat uskottavan järkevästi suunniteltuja, vaikka valvomattomien takaovien määrä koettelee uskottavuutta. Vartiointi on toimiva yhdistelmä kiertäviä vartijoita, kameroita ja robotteja, joista päästään ohi hiipimällä ja hakkeroimalla. Eteneminen on hiiviskelypeleille perinteistä ongelmanratkontaa, jossa vartijoiden reiteistä ja kameroiden näkökentistä etsitään sokeita pisteitä. Aiemmin hyväksi havaittuja reittejä tulee hyödynnettyä ahkerasti, vaikka vaihtoehtoja on ihailtavasti, ja uusia mahdollisuuksia aukeaa varkaiden ja varusteiden kehittyessä.
Paljastuminenkaan ei tarkoita tehtävän automaattista epäonnistumista, sillä pienemmistä partioista selviää räiskimällä, ellei kukaan ehdi tehdä hälytystä. Alussa touhu meneekin ammuskeluksi, kun tilannetietous pettää ja vartijat löytävät unohtuneen hiippailijan, mutta onneksi elämä on halpaa ja kaatuneet palaavat riviin lähimmällä kloonausasemalla.
Kuin uusi mies
Pitkälle kehitetty ryhmä on ihan erilainen eläin kun alun trenssitakeilla ja konepistooleilla varustetut amatöörit. Raskaasti lääkitty ja panssaroitu, konetykkiä kantava sotilas kävelee rauhassa perusvartijoiden yli. Biologisia puutteitaan teknologialla paikannut hiipijä pystyy hoitamaan tavanomaisia tehtäviä yksinkin. Kyberneettisten osien, varusteiden ja aseiden lisäksi ryhmän tehokkuutta lisää tehtävien aikana kerätty kokemus, jolla ostetaan parempia taitoja ja taisteluhuumeita neljälle hahmoluokalle.
Hahmot voivat vaihtaa rooliaan sillä kloonisotilaiden ominaisuudet ovat pelkkiä bonuksia luokkien arvoihin. Alkusankarit ovat bonuksettomia turhakkeita ja uudelleenkloonaus rapistaa arvoja, joten toiminnan jatkuminen edellyttää uuden työvoiman hankkimista kaappaamalla siviileitä tai vartijoita.
Koska oma yritys on Dracogenicsin rinnalla olematon pieni häiriötekijä, valtaosa pelistä on hyökkäyksiin varustautumista käskytettäviä ja työkaluja kehittäen. Tehtävien tärkeintä saalista ovatkin raha ja tutkimustyön mahdollistavat prototyypit, joista kehityspuoli nakertaa toiminnan taustalla uutta rautaa. Kehitystyötä tukee myös omalle firmalle työskentelevien tutkijoiden määrä, sillä työn ulkoistaminen maksaa hunajaa. Toisinaan tehtävistä saa uusia tutkijoita, mutta pääosa palkataan kadulta lahjomalla. Tutkijoissa määrä on aina bonusta, sillä jos tekeviä käsiä on enemmän kuin eri tehtäviä, vaihtopenkin voi laittaa nopeuttamaan käynnissä olevaa projektia.
Selkeyttä anarkiaan
Aluksi neljän hiipijän yhtäaikainen ohjaaminen tuntui sekavalta, mutta muutaman tehtävän jälkeen eteneminen alkoi sujua. Ryhmän jakaminen eri asioita suorittaviin osiin selkeyttää toimintaa, eikä jokaista neljää ukkoa ole pakko ottaa joka keikalle. Vapaa eteneminen ja tappioiden pieni hinta tekevät pelistä helppoa, sillä seinän noustessa vastaan voi huoletta yrittää toista etenemisreittiä. Omaksi toimintamallikseni vakiintui nopeasti ”hiipien sisään, aseet laulaen ulos”, sillä kun räiskinnän aloittaa vasta paon aikana, vartijoiden massa ei ehdi kasvaa ylivoimaiseksi.
Pelissä on omat omituisuutensa: tekoäly on yksinkertaisen suoraviivainen ja reitinhaku hajoilee välissä. Huvittavana yksityiskohtana poliisit ja vartijat eivät pidä toisistaan, väärään paikkaan eksynyt stevari saa helposti luodista. Kerta toisensa jälkeen sain ihmetellä väkivaltaisen pakoni synnyttämää sotaa vartijoiden ja firman alueelle eksyneiden poliisien välillä. Se toimii myös tehokkaana hämäyksenä.
Syndikaatti elää ja voi hyvin.
Satellite Reign
Arvosteltu: PC
5 Lives Studios
Minimi: x86 DualCore 2.4GHz, 3 Gt RAM, DirectX 9 grafiikkakortti 1 Gt muistilla
Suositus: x86 QuadCore 3.4GHz, 4Gt RAM, DirectX 11 grafiikkakortti 2 Gt muistilla
Testattu: AMD FX-4350 4.2 GHz, nVidia GTX 750 TI, 8 Gt RAM
Moninpeli: ei
Versio: 1.04
Ikäraja: Ei
86
