Menneisyyden Wangit

Katana, konepistooli ja demoniset voimat, mitä muuta nykyajan samurai tarvitsee? Ainakin likaisen mielikuvituksen.

Vuonna 1997 julkaistu Shadow Warrior -räiskintä (Pelit 9/1997, 83 p) elää edelleen vahvasti muistoissani. Pelin päähenkilö oli Lo Wang, kaljupäinen kostaja, joka viipaloi ja räiski vastustajansa reikäjuustoksi katanan ja uzin voimalla, vitsaili nimestään (josta aikoinaan tehtiin jopa valitus) ja vokotteli vähäpukeisia naisia. Dukemaiset elementit eivät olleet sattumaa, sillä Duken ja Shadow Warriorin teki sama pulju, 3D Realms.

Varjosoturin uusversion ilmestyminen hieman jännitti, sillä pelkäsin, että puolalaisen Flying Wild Hogin kehittämä räiskintä turmelee lämpimät nuoruuden muistoni peruuttamattomasti. Kas vain, uusi Wang on yhtä tanakkaa tavaraa kuin isänsä. Huumorin sävyttämä seikkailu pitää otteessaan.

 

Sayonara, scumbag!

Shadow Warrior viihdyttää, koska se on epäkorrekti. Penisvitsit lentelevät oikealla, katana viuhuu vasemmalla ja edessä demonipirut lakoavat palasina lattialle. Vitsejä ammutaan sarjatulella, joka uppoaa ysäriräiskintöjen ystäviin hyvällä osumatarkkuudella. Varjosoturin paluu on muutenkin nannaa vanhojen räiskintöjen ystäville: hyvästi suojan takana huohotus, yhteen suuntaan johtavat putkikentät ja ylihelpot taistelut, Shadow Warrior oikeasti haastaa pelaajansa!

Juonikuvio on käyty nopeasti läpi. Zilla-yhtymän palkkasoturi Lo Wang usutetaan hakemaan Nobitsura Kage, legendaarinen miekka, jolla sanotaan olevan yliluonnollisia voimia. Tietysti yksinkertainen vaihtokauppa menee mönkään. Pian Wang taistelee toisesta ulottuvuudesta hyökkääviä demoneja vastaan ja juttelee päänsä sisällä majailevalle Hojille, jonka avulla samurai saa taikavoimia. Kuinkas muutenkaan.

Hölmö juoni kuljettaa Wangin sateisilta satama-alueilta ja helvetin ulottuvuuksista lumisiin linnakkeisiin. Samurai taistelee silloin tällöin ihmisiä vastaan, mutta suurin osa vihulaisista edustaa demon sapiens -heimoa. Pienet sarvipäät tippuvat muutamalla katanan huitaisulla, mutta isoimpia pirulaisia saa tykittää pitkään ja hartaasti.

Demonit käyvät Wangin kimppuun suurina massoina. Pahimmillaan Wang heiluu kymmeniä otuksia vastaan. Pomotaistelut sentään käydään yleensä yksi vastaan yksi -mittelöinä. Kerrostalon korkuisten hirviöiden kepittäminen käy työstä, etenkin jos on asettanut vaikeustason skaalan yläpäähän.

Kun Wang sanoo bang

Onneksi demoni-invaasion keskelle joutuvaa Wangia on siunattu isoilla aseilla. Samurai käyttää taidokkaasti pistoolia, konekivääreitä, haulikkoa, varsijousta, liekinheitintä, sinkoa ja lasersäteitä syöksevää demonin päätä. Aseistusta voi päivittää maastosta ja laatikoista löytyvällä valuutalla. Pimp My Cannon kannattaa: sinkoon saa lämpöhakuiset ohjukset, haulikko päivittyy nelipiippuiseksi ja konekiväärit voi napata molempiin käsiinsä. Monipuolisessa asevalikoimassa on kiitettävästi potkua ja mielikuvitusta. Jos kaikki muu pettää, demoneilta voi vaikka repiä sydämen rinnasta ja puristaa sen palasiksi, jolloin muutkin demonit saavat äkillisen sydänkohtauksen.

Aseista ykköseksi nousee jälleen Lo Wangin uskollinen katana. Samurai silpoo mahtimiekallaan demonit, ihmiset, parittelevat puput, pöydät, laatikot, arcade-pelikoneet ja väärin pysäköidyt autot. Kun pöly laskeutuu taistelujen jälkeen, näky on kuin Kill Billistä. Runnellut ja veriset otukset peittävät tantereen ja ympäristö on kuin hurrikaanin jäljiltä.

Katanan heiluttelua piristetään taikavoimilla. Wang kerää taisteluista karma-pisteitä ja noukkii maastosta Ki-kristalleja, joilla samuraista tulee pysäyttämätön tuhokone. Taistelujärjestelmä kannustaa mahdollisimman monipuoliseen viipalointiin ja tuhoamiseen, sillä karma-pisteitä napsuu tilille sitä nopeammin, mitä näyttävämmin vastustajat päästää päiviltä. Karma-pisteillä ja kristalleilla voi hankkia uusia taitoja, parantaa Wangin kestokykyä ja ominaisuuksia sekä kohentaa miekkailutaitoja.

Normaalin huitomisen lisäksi katanalle on erikoisliikkeitä. Sen voi survaista voimalla suoraan eteenpäin, tai sitä voi pyörittää helikopterimaisesti 360 astetta, jolloin ympäröivät rumilukset lakoavat mahtimiekan tieltä. Ehkä hienoimpana ominaisuutena miekalla voi sylkäistä paineaallon, mikä aiheuttaa spontaanin repeämisen vihollisjoukoissa. Wangin kykyarsenaalin täydentävät parannustaito, suojakilpi ja viholliset ilmaan paiskaava vesiansa.

Wangin osaamista voi hyödyntää molemmin käsin. Varjosoturi huitoo miekalla oikealla kädellään ja käyttää samalla hiir... taikoja vasurillaan. Wangin taikavoimien käytön kanssa on oltava tarkkana, sillä demonit muuttuvat sitä äkäisemmiksi, mitä enemmän samurai niitä kurmottaa. Erityisen pelottava vastus on lujaa päälle rynnivät berserker-demonit, jos joutuu kohtaamaan ne ahtaassa tilassa.

Shadow Warriorin taistelujärjestelmän hienous piilee sen monipuolisuudessa. Pärjäämistä helpottaa Wangin sähäkkä liikkuminen. Kevytjalkainen samurai syöksähtää napin painalluksella mihin suuntaan tahansa. Taisteluissa pärjääminen vaatii jatkuvaa liikkumista ja tilanteisiin sopeutumista. Tappiin asti viritetty suojakilpi mahdollistaa suoran rynnäköimisen vihollisten kimppuun pelkän katanan kanssa, mutta halutessaan pirulaiset voi napsia yksi kerrallaan turvallisen välimatkan päästä varsijousella.

Wangtastic!

Shadow Warrior on annettu oikeiden tekijöiden käsiin. Flying Wild Hog teki pari vuotta sitten Hard Resetin (Pelit 10/2011, 80 p), joka oli veistetty 90-lukulaisesta räiskintäpuusta. Varjosoturin uusversio jatkaa samoilla linjoilla, mikä on hienoa. Tulitaistelujen ja katanan heiluttamisen yhdistelmä toimii mallikkaasti. Taisteluissa ei kyykitä suojan takana, nurkan taakse ei mennä piiloon huohottamaan terveyttä takaisin eikä pelaajaa pidellä kädestä.

Kenttiin on piilotettu kasoittain salaisuuksia, joista onnistuin löytämään ensimmäisen pelikerran aikana vain hieman yli puolet, vaikka käytin nurkkien nuohoamiseen runsaasti aikaa. Kenttäsuunnittelu tuo mieleen wanhat hyvät ajat. Laajoissa tiloissa on helppo eksyä ja toisinaan joutuu palaamaan samaa reittiä takaisin. Avainkortit, terveyspakkaukset, vaihtoehtoiset etenemisreitit ja salaisuuksien etsiminen saattavat kummastuttaa Call of Dutyn kasvatteja, mutta ysäriräiskinnän ystäville ne ovat nostalgiaa parhaimmillaan.

Audiovisuaalinen antikin on asiallista. Ympäristöt ovat mukavan erilaisia, värikäs grafiikka miellyttää silmiä ja musiikki- ja äänipuolikin on hoidettu mallikkaasti. Toisin kuin Hard Resetissä pelin saa myös tallentaa vapaasti milloin tahansa. Mukaan on jäänyt muutamia pieniä bugeja: toisinaan Wang kuolee parin metrin pudotuksen takia ja joskus viholliset jumittavat nurkan takana, jolloin lukittua ovea ei saa auki. Ongelmat ovat kuitenkin pieniä, ja ne pystyy kiertämään lataamalla aiemman tallennuksen.

Lentävät villikarjut on tehnyt hyvää työtä Varjosoturin uuden tulemisen kanssa. Katselen Shadow Warrioria ehkä lievästi värittyneiden nostalgialasien läpi, mutta kultaisesta 90-luvusta ammentava persoonallinen räiskintä on nautinnollinen paketti. Shadow Warriorin tarina on mitään sanomatonta demoni-jumala-huttua, mutta hölmö huumori, mainio taistelujärjestelmä ja mielenkiintoiset miljööt nostavat kokonaisuuden helposti plussan puolelle.

Vuoden 2013 Shadow Warrior on tismalleen yhtä kova kuin 16-vuotias isänsä. Wang ei ole veltostunut yhtään vuosien kuluessa.

 

Markus Lukkarinen