Saako hyvästä keitosta vieläkin paremman lämmittämällä uudelleen ja lisäämällä mausteita? Atlus ainakin näyttää uskovan niin.
PS2:n pimenevällä pelitaivaalla uudet tähdet alkavat olla yhä harvemmassa. Yksi viimeisistä oli helmikuussa julkaistu Atluksen rooliseikkailu Shin Megami Tensei: Persona 3 (Pelit 3/08, 87 pistettä). Se antoi piristävän ennakkoluulottomasti kyytiä kliseisille ropekaavoille lyömällä samaan soppaan synkkää demoninlahtausta ja Sims-vaikutteista arkisimulaatiota.
Persona 3:n paranneltu uusversio, Shin Megami Tensei: Persona 3 FES, lennähtää pelihyllyille vain puoli vuotta alkuperäisen pelin jälkeen. Se kumartelee fanien suuntaan esittelemällä tukun peruspeliin tehtyjä uudistuksia ja heittämällä madoksi koukkuun kokonaan uuden lisäseikkailun. Ilmeisesti Atluksen filosofiana on kerätä faneilta rahat pois kuljeksimasta niin kauan kuin rauta on vielä kuumaa.
Entistä ehompi
Persona 3 FES:n ytimenä on alkuperäinen seikkailu, joka uusversiossa kantaa nimeä The Journey. Vanhaa versiota tahkonneille ei ole luvassa dramaattisia, pelielämystä ratkaisevasti muuttavia uudistuksia, sillä seikkailun perusrakenteeseen ei ole kajottu. Suurten mullistusten sijaan Atlus on tuunannut peliään pienillä lisäyksillä ja muutoksilla, joiden tarkoitus ei ole muuttaa jo ennestään toimivaa kokonaisuutta, vaan kasvattaa sen ympärille lisää pelillistä lihasmassaa.
Tarina seuraa entiseen tapaan Gekkoukanin lukiossa opiskelevan japanilaisen teinipojan ja tämän ystävien edesottamuksia, kun nämä taistelevat sieluja saalistavia demonilaumoja vastaan modernin suurkaupungin sykkeessä. Seikkailu jakautuu omaperäisesti kahteen maailmaan: yöt vietetään salaperäisessä Tartarus-tornissa tekemässä demonihakkelusta, päivät taas kuluvat tuiki tavallisten arkirutiinien parissa, kuten koulussa käyden, kokeisiin päntäten ja tyttöjä treffeille kinuten.
Yksi näkyvimmistä muutoksista on pelin aikana löytyvien, taistelussa esiin manattavien persona-demonien määrän kasvaminen 23 upouudella vihtahousulla. Jo ennestään valtavan persona-kavalkadin kasvaminen uusilla tulokkailla muuttaa mukavasti taisteluiden kemiaa, sillä uudet otukset tuovat uusine kykyvalikoimineen tuoretta verta taistelutaktiikoihin. Tuttuun tapaan yksi pelin koukuista on sulauttaa olentoja yhteen ja luoda niistä tällä tavoin entistä kovempia pirulaisia. Nyt persona-fuusioiden ohessa voi takoa myös uusia aseita, mikä on tervetullut lisäys.
Taisteluiden ulkopuolella Persona 3 FES rikastaa alkuperäistä sisältöä muun muassa yhdellä uudella ystävyyssuhteella sekä monilla upouusilla välinäytöksillä. Hahmojen välille on myös kirjoitettu jonkin verran lisää dialogia, minkä kautta kaverisuhteiden kiemuroihin on saatu ripaus lisäsyvyyttä. Alkuperäisen pelin veteraaneja silmällä pitäen, koulun kokeiden tenttikysymykset on uusittu, ja myös pelimaailman asukkaiden oleskelupaikkoja muutettu, joten seikkailua ei voi vetää läpi silkasta ulkomuistista.
Kivana bonuksena alkuperäisen pelin läpäisydata, uuteen seikkailuun voi siirtää muistikortilla lojuvat rekisteröidyt personat, opitut loitsukombinaatiot, hahmojen sivistys- charmi- ja rohkeustasot sekä osan tavaroista. Kaiken kokeneiden tosifanien riemuksi mukana on myös uusi hard-vaikeustaso.
Vielä kerran, teinit!
Persona 3 FES:n etukäteen suurin tärppi on lisäseikkailu The Answer. Tämä alkuperäisen pelin jälkeisiä tapahtumia valottava epilogi antaa Vastaukset kysymyksiin, kuinka seikkailun juonikuvio päättyy ja mitä sankarikatraalle lopulta käy. Päähenkilönä on kyborgityttö Aigis, joka muun peruspelistä tutun poppoon kanssa jumittuu outoon aikasilmukkaan ja lähtee etsimään ulospääsyä koulun asuntolan alta löytyvästä sokkelokompleksista.
Bonusseikkailuksi The Answer on mantereen kokoinen, sillä se tarjoaa pelattavaa jopa 30 tunniksi. Harmi vain, että sisällöstä on karsittu pois suurin osa peruspelin hienouksista. Poissa ovat sekä kaverisuhteet, mahdollisuus liikkua kaupungilla että muut arkirutiinit. Jäljelle on jätetty suoraviivainen taistelumaraton, jossa juoksennellaan tukikohtana toimivan asuntolan ja epäilyttävästi Tartarus-tornia muistuttavan bulkkisokkelon välillä.
Vaikeustasoa on ruuvattu ylöspäin peruspelistä ja motoksi on otettu vanha 80-lukulainen ropeviisaus ”Niska limassa pitää sinun hahmosi kasvattaman.” Elleivät kokemustasot ole vaaditulla mallilla bossihirviön lampsiessa eteen, se on voi voi, sillä näiltä pomoilta on laiskureiden turha anoa armoa. Vaikka sekä peruspelistä siirretty taistelusysteemi että taustalla kulkeva tarinakuvio ovat erinomaisia, käy hikinen mättörumba pidemmän päälle puuduttavaksi. Etenkin kun suvantokohtina toimivia välinäytöksiä tai hahmojen välisiä keskusteluja ei juurikaan ole.
Toinen kerta toden sanoo?
Shin Megami Tensei: Persona 3 FES –uusversio on laajempi ja sisällöltään rikkaampi versio jo ennestään mainiosta pelistä. Sisältöä on ajallisesti valtavasti ja vaikka muutokset eivät ole suuren suuria, ne tuovat kokonaisuuteen lisää makua ja väriä.
Kääntöpuolena Atluksen ratkaisu läiskiä uutta kuorrutusta vanhan sisällön päälle tarkoittaa, että alkuperäisen pelin hankauskohdat eivät ole kadonneet mihinkään. Tartarus-tornin yksitoikkoisissa, loputtomissa sokkelokäytävissä on edelleen vahvaa toiston makua ja juoni laahaa entiseen tapaan hetkittäin paikallaan. Tekoälyn ohjaamat tiimikaverit ovat välillä tyhmiä kuin Big Brotherin asujaimisto ja sinänsä hyvä musiikkivalikoima kaipaisi edelleen lisää biisejä. Onneksi kyse ei ole vakavista ongelmista, vaan pienistä säröistä, joiden kanssa oppii elämään.
Mikäli alkuperäinen Persona 3 jäi kokeilematta, nyt kipin kapin pelikauppaan! Myös vanhoille Persona 3-konkareille FES on varteen otettava syy sukeltaa uudestaan viime vuosien parhaimpiin kuuluvan PS2-rooliseikkailun entistä ehompiin pyörteisiin.
Pelinä: 88 + Pelit suosittelee
Uusversiona: 80
88
