Hjalliksen Diili ei ollut kaikkien aikojen työhönottohaastattelu. Se käytiin jo 1600-luvun Japanissa, jossa pyrittiin shoguniksi shogunin paikalle.
Total War palaa Japaniin Shogun 2:ssa ja tuntuu tiukan teemansa ansiosta sarjan alkuaikojen erinomaiselta strategiapeliltä. Armeijan lisäksi kaitsetaan samuraiperheen hallitsijasukua roolipelimäisine ominaisuuksineen. Muksujen kasvua vihollissukuja kukistaviksi kenraaleiksi on aina mukava seurata. Parhaat samurainsa voi sitoa perheyritykseen antamalla miehille läänityksiä ja hienolta kalskahtavia arvonimiä.
Samuraiarmeijoiden raaka-aineet ovat yhteiset kaikille, mutta kotiläänit antavat joukoille yksilöllisiä bonuksia. Tietyillä lääneillä kehittyy muita parempia jousiampujia, jonkun alueen rautamalmi sopii erityisen hyvin miekkojen raaka-aineeksi tai paikallinen munkkiluostari kouluttaa maan parhaita keihästaistelijoita.
Ennakkoversion maataistelut edustavat perinteistä Total War -tyyliä, jossa yksiköt suunnitellaan toisiaan vastaan kivi–paperi–sakset-meiningillä. Laivataistelut eivät vaikuta yhtä kiinnostavilta, sillä kipot ovat liian yksinkertaisia. Aluksia on kahta päätyyppiä: jousimiehillä täytettyjä kaleereita ja uivia linnoituksia. Kaleerilinnoitusten tarkoituksena on puskea kiinni vastustajaan ja vallata alus lähitaistelussa. Jousimiespurkit taas soutavat karkuun minkä pääsevät.
Moninpeliin lainataan Call of Dutyjen kokemusgrindaus, jossa jokainen saavutus avaa bonuksia pelikäyttöön ja kokemusta kerääviä luottoyksiköitä. Ominaisuuksia muokataan kenraalin taitopuussa, johon saa lisäpisteitä pelaamalla.
Suhteessa aikaisempiin Total Wareihin Shogun 2 on hyvin aikataulussaan, sillä muut osat ovat kaatuilleet huomattavasti useammin ja tekoäly sekoillut selvemmin. Tosin pelattavana oli historiallisia taisteluita, joihin tekoäly skriptataan valmiiksi. Näin kampanjasta vain rajoitetun osuuden, johon tekoälyn ratkaisut selvästi suunniteltiin etukäteen.
Fiilikseksi jäi positiivinen hyrinä.
Pelit ilmestyy tänä vuonna vasta joka kuukauden 10. päivän tienoilla alkukuun asemasta. Tähän on syynsä.
Pelitaloilla on taipumus yrittää vaikuttaa siihen, milloin peliarvostelun saa julkaista. Yleensä saamme peleistä arvostelukappaleet jo ennakkoon, mutta se, milloin arvostelun saa tehdä, on tarkoin määritelty ja päätoimittajan allekirjoituksella vahvistettava. Nämä niin sanotut embargot määräävät viime kädessä sen, mitä arvosteluja lehdessä on.
Viime vuonna osa pelitaloista keksi määritellä embargon kuun alkuun, esimerkiksi 5. päivään, jolloin suuri osa alkukuusta ilmestyvistä lehdistä ei voi arvostelua julkaista. Pelien julkaisupäivät taas alkoivat painottua kuun loppuun. Tällä ilmeisesti pyritään siihen, että mahdolliset negatiiviset arvostelut eivät pääse vaikuttamaan pelin myyntiin. Lehden ilmestymisaikataulut ovat yleensä jo ajoissa lukkoon lyötyjä, ja harva lehti pystyy siirtelemään ilmestymispäiväänsä lyhyellä varoitusajalla.
Niinpä me siirsimme Pelit-lehden ilmestymispäivää koko vuoden osalta myöhäisemmäksi, jotta peliarvostelut ilmestyvät silloin kun pelikin. Taka-ajatuksena ei suinkaan ole kiusata pelitaloja, vaan palvella lukijoita.
Embargot ovat kiveen kirjoitettuja, ja joka pelillä on omansa. Kun laskee, kuinka paljon käsiemme läpi kulkee vuosittain pelejä, on oikeastaan aika ihme, että olemme lipsuneet vain pari kertaa. Toinen oli tietoinen riski, koska peli oli täysin valmis ja embargo meidän kannaltamme parin päivän päässä, toinen oli puhdas vahinko. Pelejä tai pelitaloja en viitsi mainita.
Vahingon seurauksena olemme erään pelitalon mustalla listalla, emmekä enää saa pelejä ennakkoon. Syy oli kyllä pelitalon itsensä: pelilevyn päällä ei lukenut mitään. Ei sitä, oliko kyseessä ennakko- vai valmis versio, eikä minkäänlaisia päivämääriä. Embargo tuli emaililla päiviä myöhemmin kuin itse peli.
Miksi sitten suostumme aikataulupelleilyyn? Emme me oikeastaan muutakaan voi. Pelit-lehden tekeminen on yhteistyötä kansainvälisten toimijoiden kanssa, joilla on eri intressit kuin meillä. Pelitalo tietysti haluaa mahdollisimman hyvän arvostelun, koska se vaikuttaa myyntiin. Me taas haluamme kertoa lukijoille, kannattaako peli ostaa. Joskus intressit kohtaavat, joskus eivät.
Toiset pelitalot viis veisaavat embargoista ja toimittavat arvostelukappaleet ajoissa. Toisilla taas embargo saattaa olla pitkällä pelin oman ilmestymispäivän jälkeen, joka on jo naurettavaa. Jos peli on kerran ilmestynyt, siitä täytyy saada kertoa, koska se on silloin julkista tavaraa.
Pelitin siirtämisellä myöhempään ilmestymisajankohtaan voittaa ainakin sen, että saamme tarpeeksi aikaa Pelit-lehden standardien mukaisen arvostelun kirjoittamiseen. Esimerkiksi Gran Turismo 5 olisi joulukuun lehdessä jäänyt huitaisuksi, ilman moninpelin arviointia ja 1.03-päivityksen merkittäviä parannuksia, paitsi jos aikaa olisi ollut viikko lisää. Niinpä julkaisemme arvostelun nyt tammikuun lehdessä.
Koskaan aikataulut eivät voi täysin kohdata. Voihan sitä kuitenkin yrittää.
