Sid Meier's Alpha Centauri - Vieraan taivaan alla

Beyond Earthissa maastoa ei pysty muokkamaan yhtä laajasti kuin alkuperäisessä Alpha Centaurissa.

Maa on ihmiskunnan kehto. Alpha Centaurissa Äiti Maa on tehtävänsä tehnyt, lasten on aika lentää pesästä.

Sid Meier’s Alpha Centauri (1999) jatkoi ovelasti siitä, mihin kulttuurien syntyä kuvaava Civilization jää. Civilization päättyy, kun voittajavaltio todistaa mahtinsa rakentamalla siirtokunta-aluksen ja lähettämällä sen kohti Alpha Centauria. Alpha Centaurin alussa siirtokunta-alus on saapunut perille.

Uudessa maailmassa ihmiskunnan on keksittävä olemassaolon tarkoitus uudelleen. Miljöönsä ansiosta Alpha Centauri tuntui yhtä aikaa tutulta ja vieraalta, Civilization-veteraanit olivat pelissä kuin kotonaan, voimatta luottaa siihen, että kaikki toimi niin kuin ennenkin. Ei ihme, että Alpha Centauri rinnastui monien mielissä Civilization-pelien veroiseksi klassikoksi.

Pystyykö Alpha Centaurin manttelin perivä Civilization: Beyond Earth samaan, jää nähtäväksi. Ainakaan lähdemateriaali ei voisi olla juuri parempaa.

Firaxis Power

Vuonna 1996 Sid Meier ystävineen lähti MicroProselta ja perusti oman pelifirman nimeltä Firaxis. Alpha Centaurin kaksoisaurinko nousi, kun Firaxis halusi tehdä scifi-pelin, mutta jotain muuta kuin Master of Orionin tyyppisen, galaktisen mittakaavan valloituspelin.

Lähtökohta löytyi luontevasti omasta tallista: Civilization 2:n lopussa laukaistaan alus asuttamaan lähintä (kaksois)tähteämme Alfa Kentauria kiertävää planeettaa.

Sid Meier's Alpha Centauri (Pelit 3/1999, 90 pistettä) ja sen lisäosa Alien Crossfire (Pelit 2/2000, 81 pistettä) olivat Firaxiksen toinen peli. Nimestä huolimatta Sid Meierilla ei ollut pelin kanssa juurikaan tekemistä, pääsuunnittelija oli Brian Reynolds, mies myös Sid Meier's Civilization 2:n ja Sid Meier's Colonizationin takaa.

Jo manuaalissa kysytään, mikä on ihmiskunnan päämäärä. Vastausta ei saada, sillä Reynolds haluaa Alpha Centaurin kannustavan pelaajansa ajattelemaan ja miettimään vastaukset suuriin kysymyksiin itse.

Viime vuosituhannella ei vielä arkailtu oksentaa ruudn täydellä dataa.

Tulevaisuus on kirjoitettu tähtiin

Alpha Centaurin lähtökohta on kaukana Star Trekin auvosta. Alphan tarinassa maapallo on ristiriitojen ja sotien repimä. Matka tähtiin ei ole ihmiskunnan voimannäyte, vaan Yhdistyneiden kansakuntien viimeinen yritys pelastaa koko ihmislaji.

Joskus nimi on enne, Alpha Centaurissa ei. Kun avaruusalus Yhtenäisyyden reaktorivaurio herättää matkaajat kerralla horroksestaan, he jakautuvat välittömästi seitsemään eri ideologiseen ryhmittymään. Kansallisten kiistojen tilalle nousevat riidat siitä, miten ihmisten tulisi elää. Mutta uudella planeetalla odottavat myös paljon suuremmat ongelmat.

Sillä tässä on elämän oikea onni

Alpha Centauri muistetaan, koska sen johtajat olivat persoonallisuuksia. Hyvin kirjoitetut hahmot ovat yllättävän eläviä, ja heidän ajatuksissaan riittää pureskeltavaa.

Pravin Lalin rauhanturvaajat yrittävät ylläpitää alkuperäistä YK:n mandaattia ja edustavat kaikkein miellyttävintä maailmankatsomusta. Miriam Godwinsonin uskovaiset, Shen-ji Yangin ihmispesä ja Corazon Santiagon spartalaiset ovat ryhmittymien aggressiivisemmasta päästä. Prokhor Zakharovin tiedemiehet, Nwabudike Morganin kapitalistit ja Deirdre Skyen vihreät gaialaiset taasen eroavat suhtautumisessaan talouteen ja planeetan kehitykseen. Seitsemän eri ryhmittymää takaa sen, että konflikteja syntyy heti, kun planeetan yhteiskunnat alkavat kehittyä eri suuntiin.

Kullakin ryhmittymällä on omat hyötynsä ja haittansa. Zakharov loistaa tieteessä, mutta kärsii muita enemmän mellakoista moraalittomien tutkimusmetodiensa vuoksi, gaialaiset löytävät helpommin yhteisen sävelen planeetan alkuperäisen eliöstön kanssa.

Mutta johtajien persoonallisuudet eivät jää vain numeroiden varaan. Jokaisella rakennuksella, tutkimuksella ja salaisella projektilla (Civin ihmeiden vastine) on nimikkositaatti, useimmiten jonkun pelihahmon lausumana. Hyvin kirjoitetut lainaukset kertovat paljon pelimaailmasta ja johtajien suhtautumisesta siihen. Pelihahmojen lisäksi kuullaan oikean maailman filosofien ja runoilijoiden mietteitä. Pelin edetessä pelaaja oppii yhä enemmän ja enemmän niin omasta alter egostaan kuin vastapelaajistaan.

Brian Reynoldsin filosofiantutkinto näkyy Alpha Centaurissa, mutta ei itsetarkoituksellisesti. Oikean maailman mietteet peilaavat hienosti pelin fiktiivisiä yhteiskuntia.

Pelin yhteiskunnat ovat karikatyyreja, jotka peilaavat vuosituhannen vaihteen näkemyksiä  tulevaisuudesta. Ne ovat myös varsin amerikkalaisia: Santiagon spartalaiset siteeraavat Yhdysvaltain perustuslain pykälää aseenkantamisesta, ja Miriamin uskovaisten esikuva on selvästi maan eteläosien raamattuvyöhyke.

Turmelette vihaisen jumalan puutarhaa!

Civilization-peleistä poiketen Alpha Centaurissa on taustatarina. Reynoldsin mukaan sen piti vain tarjota pelaajalle tarttumapintaa outoja käsitteitä vilisevässä tulevaisuusteemassa, mutta lopulta siitä tuli pelin kulkua ohjaava osanen.

Pelin ohjekirja tarinalle listaa useita innoittajia. Frank Herbertin Dyyni-sarja ja suomentamaton The Jesus Incident, sekä Kim Stanley Robinsonin Mars-trilogia (ei suomennettu) ovat näkyvimpiä vaikutteita tarinalle. Listassa ovat mukana myös Isaac Asimov ja yhdysvaltalainen tieteen popularisoija Carl Sagan.

Jollet halua tietää pelin juonta, hyppää seuraavaan väliotsikkkoon.

Ihmisten asuttaessa planeettaa he kohtaavat pian alkuperäistä eliöstöä. Aggressiiviset mielimadot lamauttavat uhrinsa kauhulla ja laskevat jälkikasvunsa näiden päihin. Pelimekaanisesti madot vastaavat Civilizationin barbaareja, mutta toisin kuin ne, madot voimistuvat pelin edetessä ja saavat uusia muotoja.

Madot hyökkäävät planeettaa peittävästä sienikasvustosta. Pelaajan alkuaika kuluukin siihen, että pitää raivata haitallista kasvustoa teiden ja kaivosten tieltä. Sitten gaialaiset oivaltavat jotain. Hyökkäykset eivät ole satunnaisia, vaan madot ovat kehittyneet vasta ihmisen saavuttua.

Planeetan sienikasvusto muodostaa valtavan yhteisen Gaia-organismin. Mielimadot ovat tämän elimistön valkosoluja, jotka yrittävät kitkeä vieraan ihmisvaikutuksen pois.

Kun ihmiset raivaavat planeetan omaa ekosysteemiä elintilansa tieltä, matojen hyökkäykset vain kiihtyvät, ja sienikasvusto yrittää vallata takaisin jo puhdistetut alueet.

Vuosien vieriessä pelaajan johtaja alkaa nähdä hämmentäviä unia säännöllisissä nuorennusterapioissaan, lopulta valveilla ollessaankin. Pikku hiljaa paljastuu että planeetalla on oma tietoisuutensa. Ihmisten epäonneksi tämä tietoisuus on lapsellinen ja välinpitämätön, ja odottaa vain sienikasvustonsa puhkeamista kukkaan.

Ihmiset tajuavat, että planeettaorganismi on käynyt saman läpi aiemminkin. Vieras eliöstö herättää sen horroksestaan ja ruokkii sitä päästöillään niin, että hermostona toimiva verkosto muodostaa persoonallisuuden. Mutta juuri kun planeetta saavuttaa täyden ymmärryksen, sen kasvusto tukehduttaa sen herättäneen sivilisaation, mikä selittää planeetan mystiset rauniot. Ilman sitä ruokkivaa väestöä sienikasvusto kuihtuu ja planeetta taantuu takaisin horrokseensa.

Ihmisten johtajista ainakin Lal, Zakharov ja Deidre ymmärtävät vaaran ja käynnistävät projektin, jossa ihmiset käyttävät planeetan verkostoa itse hyväkseen lataamalla kaiken ihmiskunnan tiedon heräävän planeetan tajuntaan. Valtava tietomäärä ruokkii ja kehittää planeetan persoonallisuutta siten, että siitä tulee ensimmäistä kertaa täysin tietoinen itsestään.

Planeetta tarjoaa ihmisille mahdollisuuden ladata oman persoonallisuutensa osaksi itseään ja tulla käytännössä kuolemattomiksi.

Pelin viimeinen, Civin avaruuskilpaa vastaava projekti on nostaa ihmiskunta uudelle tasolle (Ascent to Transcendence). Pelin voittavasta johtajasta tulee uuden ihmiskunta/planeettahybridin päällimmäinen persoonallisuus, ja tähtialus Yhtenäisyyden nimi osoittautuu sittenkin enteelliseksi, kun koko ihmiskunta yhdistyy uudeksi olomuodoksi.

Pelin välianimaatiot ohjannut Michael Ely käytti runsaasti materiaalia Ron Fricken elokuvasta Baraka (1992). Hiroshiman uhria tulkitseva japanilainen tanssija päätyi kuvittamaan pelin psyykkisen sodankäynnin vaikutuksia.

Tummanpuhuva tulevaisuus

Tarinansa "onnellisesta" päätöksestä huolimatta Alpha Centauri on aika dystooppinen tulevaisuudennäkymä. Siinä voi leikkiä täysin häikäilemätöntä johtajaa, joka rakennuttaa rangaistussiirtoloita, käyttää kemiallisia ja biologisia aseita, mielenhallintaa ja planeettaa kirjaimellisesti murskaavia joukkotuho-aseita.

Tarinankerronta vahvistaa maailmankuvan synkkyyttä. Kun eräs sankari pelastaa tukikohdan, Morganin kapitalistikööri ostaa miehen henkilöllisyystodistuksen ja muuttaa hänet myyntituotteeksi. Idealistisille gaialaisille ei tuota ongelmia käyttää vangittuja mielimatoja aseina. Puhtaat jauhot ovat Alfa Centaurissa harvinainen hyödyke.

Konkreettisimmin synkkyys näkyy ilmastonmuutoksen mallinnuksessa. Teollisuuden kasvaessa planeetta kärsii yhä enemmän päästöistä, mikä johtaa lopulta ensin lämpötilan ja sitten merenpinnan nousuun.

Ilmastonmuutoksen voi minimoida tai välttää, jos tuntee pelimekaniikan tarpeeksi hyvin, mutta ensimmäiset pelikerrat ovat kilpajuoksua voittotavoitteen ja rantakaupunkien hukkumisen välillä. Pelin sympatiat ovat selkeästi ympäristötietoisten gaialaisten puolella.

Alpha Centauri on myös melko elitistinen. Pelaajan alter ego kuuluu jo alusta alkaen etuoikeutettuun ryhmään ja olisi etäällä kaikesta luomastaan ja tuhoamastaan, elleivät pelin sitaatit avaisi uuden teknologian luomia mahdollisuuksia.

Kaupungeissa levottomuuksia aiheuttavia kansalaisia kutsutaan kirjaimellisesti kuhnureiksi, ja kapinoivat kuhnurit saa tarvittaessa kuriin hermonidonnalla. Sitä ei selitetä, mutta ei se kivalta kuulosta ja sen käytöstä seuraa hankaluuksia.

Peliin on piilotettu Civilization-peleissä ainutlaatuinen kohtaus. Pelaaja voi käyttää vangittuja mielimatoja sotimiseen, ja ensimmäisen kasvatetun matoyksikön johtoon nimitetään yksi pelaajan lähimmistä avustajista. Jos yksikkö tuhoutuu, peli näyttää ylimääräisen kohtauksen, jossa pelaajan alter ego pohtii avustajansa kuolemaa ja vannoo kostoa. Peli jopa nimeää seuraavan valloitetun tukikohdan automaattisesti avustajan mukaan.

Johtajuuden yksinäisyys ja elämän katoavaisuus ovat kysymyksiä, jota harvoin tulee pelatessa pohdittua, mutta Alpha Centauri uskaltaa yrittää.

Ristitulessa

Alpha Centaurille tehtiin lisälevy Alien Crossfire (2000), jonka parissa Reynolds ei enää työskennellyt. Lisäosa toi peliin lisää seitsemän ryhmittymää, joista kaksi oli kilpailevia avaruusolioita. Mutta oliot istuvat emopelin tarinaan ja teemoihin huonosti ja ovat pelimekaanisesti tylsän ylivoimaisia. Oliot aloittavat samaan aikaan kuin muut ryhmittymät, mutta saavat heti kättelyssä etumatkaa jota ihmispelaajan on helppo jatkaa läpi pelin.

Uudet viisi ihmisryhmittymää ovat lähinnä äärimmäiseksi vietyjä versioita alkuperäisistä ryhmittymistä ja jäävät melko laihoiksi. Mutta älkäämme unohtako Kyberneettisen tietoisuuden johtajaa, Aki "Aki-Zeta V" Luttista. IT-osaamisemme leviää siis tähtiinkin!

Alien Crossfire lisää myös uusia rakennusvaihtoehtoja ja teknologioita, joten paras vaihtoehto on pelata Crossfire-päivitettyä versiota, mutta alkuperäisillä ryhmittymillä.

Alpha Centauri muistuttaa varoittavaa tarinaa. Ihmiskunta on jo tehnyt monta virhettä, ja sen on helppo tehdä uusia, myös uudessa maailmassa. Pelaaja voi luoda utopistisen yhteiskunnan, mutta pelin yleissävy on synkkä.

Pelin aloitus on tuttu Civin ystäville. Käynnistystiedostoa muokkaamalla pelin saa käyttämään suuriakin resoluutioita.

Painu pois mailtani, senkin rauhaaturvaava pikku-p

Vaikka Alpha Centauria voi suositella tunnelmansa ja tarinansa takia, vieläkö sitä viitsii pelata?

Teknisesti peli näyttää vanhalta, eikä käyttöliittymä ole nykyaikaisen mukava. Mutta pelinä sen ei tarvitse hävetä. Osana Civilization-pelien sarjaa Alpha Centaurissa näkyi ensimmäistä kertaa useita myöhempien pelien ominaisuuksia. Tietokoneen tunnistamat rajat, pelattavan osapuolen erityisominaisuudet sekä yhteiskunnan sosiaalipolitiikan muokkaaminen ovat kaikki Alphan keksimiä innovaatioita, muokattavat yksiköt ja laajamittainen maastonmuokkaus edelleen yksinoikeudella.

Vastaus on siis kyllä: Alpha Centauri on uudelleen ja uudelleen pelattava klassikko, jonka tarina jaksaa kiehtoa viidentoista vuoden jälkeenkin. Beyond Earthin suosion kestävyys jää nähtäväksi.

Hartaimman toiveen Alpha Centaurin perinnöstä esitti ohjekirjan loppukaneetissa Brian Reynolds itse: "Jos Alpha Centauri inspiroi muutamaa nuorta tieteentekijää ja astronauttia, jos se saa muutaman kansalaisen lisää kirjoittamaan kongressiedustajalleen ja tekemään työtä avaruusohjelmamme, ihmiskunnan avaruusohjelman, elvyttämiseksi, se on varmasti sen suurin ja kestävin saavutus."

Riku Vihervirta

 

Linkkejä:

Fanisivusto, josta epäviralliset päivitykset löytyvät:

http://alphacentauri2.info/

Vel's SMAX Guide-opas .pdf-muodossa:

http://alphacentauri2.info/index.php?action=downloads;sa=view;down=91