Sid Meier's Civilization V (PC) – Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan

... jatkoa Pelit 8/2010:lle.

Legenda kertoo, kuinka kuningas Leonidas ja 300 spartalaista pysäytti valtavan persialaisarmeijan Thermopylain solassa 480 eKr. Vuoret toisella ja meri toisella sivulla Persian kuningas Kserkses marssitti yksikkönsä yksi kerrallaan teuraaksi kuoleman kapeikkoon.

Jos Kreikan kohtalo olisi ratkaistu vanhassa Civilizationissa, olisi Kserkses koonnut armeijansa jättimäiseksi yksikkökasaksi eikä spartalaisilla olisi ollut toivoa. Civilization V:ssa yksittäinen hopliittiyksikkö voi oikeassa maastossa pidätellä suurtakin vihollisjoukkoa.

Vuoroissa pelattava Civilization-sarja kokee historiansa suurimman muutoksen: yhteen heksaan mahtuu kerralla vain yksi sotilasyksikkö. Vanhoissa Civilizationeissa taistelukenttää hallittiin raa’asti lukumäärällä, mutta nykyään vähälukuisemmat mutta arvokkaammat yksiköt sijoitetaan strategiseksi rintamaksi, jossa jousimiesten tapaiset kaukotaisteluyksiköt pehmittävät vihollista ennen lähitaistelua. Voittaja on se, joka manöövereillä valitsee taistelun ajan ja paikan, tai ainakin parempi strategisti saa merkittävän etulyöntiaseman.

Hädässä ystävä tunnetaan

Leonidas ei pidätellyt persialaisia yksin, vaan sai tukea Kreikan muilta kaupunkivaltioilta. Civilization-valtapelin uusi elementti on yhden kaupungin kääpiövaltiot, joista voi saada arvokkaita liittolaisia – tai verivihollisia.

Keskikokoisella, mutta laajat liittosuhteet kaupunkivaltioihin muodostaneella sivilisaatiolla on pinta-alaansa suurempi painoarvo maailmanpolitiikassa ja mahdollisuus pärjätä suurvaltoja vastaan. Pikkuliittolaiset lahjoittavat raaka-aineita, sotilaita, ruokaa ja kulttuuria, jolla kehitetään hallintoa. Jos rahkeet eivät riitä perinteiseen Civilization-voittoon eli avaruusaluksen rakentamiseen, voi pikkuvaltioiden tuella napata diplomatiavoiton YK:ssa.

Toisaalta houkutus jyrätä pikkunaapurit yksitellen ja ryhtyä suomensyöjäksi on kova (Helsinki on yksi kaupunkivaltioista). Paikoin kaupunkivaltiot venyvät sodassa sankarillisiin suorituksiin, sillä niiden puolustusvoimat pysyvät teknologiakehityksessä aina ajan tasalla.

Pienet kärhämöivät keskenään, mutta tunnistavat yhteisen vihollisen. Kaupunkivaltioiden kyykyttäjä saa itselleen iänikuisia vihollisia. Niin kävi persialaisillekin. Kserkses löi spartalaiset, mutta joukkonsa yhdistäneet kreikkalaiset kaupunkivaltiot kukistivat heikentyneen valloitusarmeijan.

Diplomatia on sodan jatke

Diplomatia kilpailevien sivilisaatioiden kanssa on tuttua resursseilla, rahalla ja liittosuhteilla käytävää kaupankäyntiä. Monimutkaisempi diplomatia veisi liikaa aikaa, sillä kaupunkivaltioita on paljon.

Keksinnöt eivät ole enää kauppatavaraa. Nyky-Civissä tehdään tutkimusyhteistyötä, joka nopeuttaa keksintöjä, mutta vaatii kummaltakin rahallista panostusta. Muutos estää tietokonepelaajien keskinäisen aivovuoto-YYA:n, mikä on tervetullutta. Onhan teknologiakilpailu Civilizationin perusta.

Vakoilla ei enää voi, sillä teollisuusvakoilu ja muu kiusanteko on heitetty historian romukoppaan, samoin valtionuskonnot. Diplomatia on silti edelleen kankeaa. Aika kuluu turhien ehdotusten torjumisessa ja omien ehdotusten tyrmätyksi tulemisessa. Kun muu peli mietittiin uusiksi, olisi diplomatiassa ollut töitä.

Kuinka lakkasin olemasta huolissani

Yleinen harhaluulo on, että ydinsodassa ei ole voittajia. Nyt on, sillä jokaisen ydinasevaltioksi haluavan on rakennettava oma Manhattan-projektinsa. Ensin ehtinyt saa vähäksi aikaa merkittävän edun. Vastapainoksi ydinasevarustelu on hitaampaa, sillä jokainen atomiase vaatii uraania.

Pelkkä uraanikaivos ei enää riitä, sillä resurssien määrällä on merkitystä. Yhdellä hevosresurssilla saa yhden ratsuväkiyksikön, ja vain maailman suurimpia öljyvaroja kontrolloiva voi rakentaa maailmaa hallitsevat tankit ja pommikoneet. Jos sotilasvoitto ei irtoa ydinaseillakaan, voidaan loppu ratkaista japanilaisittain. Giant death robot on suvereeni maayksikkö, jonka ainoa heikkous on kaupunkisota.

Civilization siirtyy kaupunkien mikromanageroinnista makrotasoon. Kaupunkikohtaista terveydentilaa, tyytymättömyyttä tai korruptiota ei ole, vaan ongelmat mitataan valtakunnan tasolla. Viimeisen päälle viilaaja voi optimoida sydämensä kyllyydestä, mutta oikeita rakennuksia rakentamalla pärjää pitkälle. Rakennusten suurempi rooli asettaa myös vaatimuksen teknologiakehityksen suunnitelmallisuudelle. Jos plebeijit marssivat kaduilla ja Colosseumin rakentamiseen tarvittava keksintö puuttuu, on kriisi pitkä.

Samaa suunnitelmallisuutta vaaditaan hallitusvalinnoissa. Kymmenen eri hallitusmuodon suuntaukset ovat kuin pieniä teknologiapuita, joissa etenemisen hinta maksetaan kulttuuripisteillä. Täyskäännösten ja ad hoc -valintojen sijaan hallitusmuodon muutokset ovat suunnitelmallisia bonuksia tuottavuuteen, sotimiseen, kulttuuriin ja diplomatiaan.

Onko hallintojärjestelmä parempi kuin aiempi? En ole varma, mutta ainakin se on piristävän erilainen. Se kuvaa monia muitakin uudistuksia, mutta kokonaisuudessaan virtaviivaistettu Civ5 on edeltäjiään läpinäkyvämpi, ymmärrettävämpi ja siksi hallittavampi.

Parasta on, että taistelu on vihdoin strategisuudessa ja palkitsevuudessa samalla tasolla kuin siviilihallinto. Kautta Panzer Generalin, Civilization V on mainio sotastrategiapeli. Se lupaa hyvää uudistetulle moninpelille, joka arvostellaan seuraavassa numerossa.

95