Maxis keksi genren. Kymmenen vuotta vanha Simcity oli heti syntyessään klassikko, sillä kaupunkisimulaatioita ei oltu aiemmin nähty. Lisäksi Simcityä oli hauskanhelppo pelata. Simcity 3000 on sarjan kolmas peli.
Hyvin tiivistetysti sanottuna Simcity 3000:ssa luodaan kaupunki ja kehitetään sitä. Pelaaja on elinikäinen pormestari, joka aloittaa tyhjästä, luo kaupungin ja sitten rautaisella kädellä paimentaa sen yhdeksi suureksi Onnelaksi, jossa kaikilla on asunto ja töitä, terveydenhuolto pelaa, koulutustaso on korkea ja rikolliset telkien takana.
Pelin mukana tulee myös valmiita kaupunkeja sekä todellisten kaupunkien maastopohjia. Jos siis haluaa rakentaa vaikkapa oman käsityksensä Dallasista, sehän käy.
Kaupungin hallinta onnistuu budjettia säätämällä, rakennuksia pystyttämällä ja alueita kartoittamalla. Esimerkiksi asuinalue syntyy helposti: ensin vedetään tulevien korttelien väliin tiet ja niiden alle vesiputket. Sitten rakennetaan kirjasto, poliisi- ja paloasemat, koulu ja leikkipuisto. Kun vielä maalaa hiirellä taloille tarkoitetut alueet, alkaa asukasmäärän kasvaessa tönöjä ilmestyä itsekseen. Mökeistä kasvaa kerrostaloja, niistä pilvenpiirtäjiä.
Näin on parilla hiiren vedolla syntynyt hehtaareittain kaupunkia. Uudet asukkaat tarvitsevat tietenkin töitä, jota luodaan kehittämällä teollisuusalueita. Kauppa se on, mikä kannattaa, joten sillekin on varattava tilaa. Ja kaikki syö sähköä, joten voimalat ovat pakollisia. Näiden lisäksi on huolehdittava muun muassa veden saannista ja jäteongelmasta. Yksityisautoilu aiheuttaa ruuhkia ja tuottaa saastetta, jolloin apuun astuvat bussit, metro ja junat.
Näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta pelissä on syvyyttä ja kiitos hyvän suunnittelun, yksityiskohtiin ei tarvitse puuttua. Kaupungin infrastruktuurin hallinta on luontevaa ja nopeaa, sillä käyttöliittymä on viilattu suorastaan erinomaisen selkeäksi. Vaikka testiversion mukana ei tullut ohjekirjaa, löytyivät oikeat nappulat heti perstuntumalla.
Sim 3000 todella imee mukaansa. Mielen valtaa lapsellinen luomisen ilo, legopalikoiden sijasta vain asetellaan rakennuksia.
Elävä maailma
Peli on nopea oppia, mistä kiitokset Civilization II:sta tutuille neuvonantajille ja pelin aikana ruudun alalaidassa vierivälle tekstille. Jos vaikkapa budjetti on päin prinkkalaa, vierii ikkunassa asiasta kertova hyperlinkki. Siitä kliksauttamalla ruudulle aukeaa ikkuna, jossa neuvonantaja kertoo tilanteesta, ja ehdottaa, miten sen voisi korjata.
Pelin aikana tutkittava tietomäärä on valtava, mutta se on jaoteltu selkeiksi raportti-ikkunoiksi. Karttanäkymääkin voi muokata kätevän layers-toiminnon avulla. Halutessaan saa näkyviin esimerkiksi ainoastaan vedenjakeluun liittyvät rakennukset ja putket, tai ainoastaan maanalaiset rakennelmat, tai vaikkapa maan arvoa kuvaavan värikartan.
Jos vain lätkii rakennuksia miten sattuu, huomaa kaupungin kasvaessa, ettei rautateille ole tilaa, että liikenne on täynnä solmukohtia ja että aikoinaan huitsin nevadaan heitetty kaatopaikka onkin jäänyt kasvavan kaupungin jalkoihin, ja on nyt kivenheiton päässä keskustasta. Kaatopaikka ikkunan alla ei ainakaan paranna asukkaiden viihtyvyyttä.
Raha pyörittää maailmaa, ja rahasta on aina puute. Pääasiallinen rahanlähde ovat verot. Teollisuuden, asukkaiden ja kaupallisen alan veroprosentteja rukkaamalla säädellään rahavirtoja, mutta niiden kanssa pitää olla varovainen: verohelvetistä kansalaiset karkaavat helposti naapurikaupunkeihin.
Naapurikaupunkeihin? Kyllä. Kartan neljällä laidalla on muita kaupunkeja, ja niiden kanssa voi tehdä kauppaa. Jos itse tuottaa liikaa sähköä, voi naapuri tarjoutua ostamaan sitä, kunhan vetää piuhan kartan laitaan kiinni. Jos naapurilla on jäteongelma, voi pelaaja ottaa vastaan naapurin roskia ja hyötyä rahallisesti. Ja sama toisin päin.
Pelin arpoma maasto asettaa omat rajoituksensa, sillä vesialueet ja korkeuserot vaikuttavat esimerkiksi teiden rakentamiseen. Maastoa voi muokata, mutta se on kallista. Työkalut löytyvät maan korottamiseen ja upottamiseen sekä lampien luomiseen.
Kaupunkinsa yksilöllisyyttä voi korostaa kuuluisilla rakennuksilla. Pelin kannalta niillä ei ole merkitystä, sillä maamerkit eivät maksa mitään, tuota mitään tai kuluta mitään. Näiden maamerkkien ainoa tarkoitus on näyttää hyviltä.
Tunnelmaa luovia yksityiskohtia on paljon. Pelin aikana kansan tyytyväisyys näkyy pormestarin kunniaksi rakennettuina patsaina ja rakennuksina, tyytymättömyys erilaisien ryhmittymien vaatimuksina. Luontoihmiset voivat vaatia saasteveroa, pelihimoiset rahapelien laillistamista. Simcityn maailma tuntuu oikeasti elävältä, sen katuja romppaavat pikku-ukot omalta kansalta.
Hurraa
Maxis leikki aikoinaan ajatuksella luoda oikeasti kolmiulotteinen peli, mutta luopui onneksi suuruudenhullusta ideastaan. Nyt peli on selkeä ja hyvin kaunis, ja pyörii nopeasti myös vähän vanhemmilla koneilla. 3D-kortteja tuetaan, muttei niistä ole mitään hyötyä, sillä peli on puhtaasti 2D.
Äänimaailma on vaihteleva ja rikas. Tulipalot rätisevät, asennettavat putket kolisevat ja niin edespäin. Ääniefektit ovat korkealaatuisia ja taustalla soiva musiikki sopii hyvin pelin näennäisverkkaisuuteen ja rauhallisuuteen.
Huonoja puolia pelissä on vain yksi, katastrofit. Niitä on vain viisi: maanjäristys, tornado, mellakka, ufot ja tulipalo. Olisin odottanut jotain räväkämpää tyyliin "merestä nouseva Godzilla" tai "putoava komeetta", mutta ehkäpä päivitykset tuovat helpotuksen. Siihen asti on katastrofin mahdollisuus kaupungeissani estetty.
Hieman hassua on myös se, että vaikka pelin aloitusajaksi voi valita vuodet 1900, 1950 tai 2000, ei tällä ole peliin juurikaan vaikutusta. Mitä siitä, ettei vuonna 1900 voi rakentaa ydinvoimalaa, kun siihen ei kuitenkaan ole alkupelissä varaa? Rakennusten ulkonäkökään ei mitenkään ilmennä aikakautta.
Maxis on luvannut laittaa web-sivulleen lisärakennuksia ja apuohjelmia peliin. Maamerkkieditori kuulostaa vängältä, sillä sen avulla voisi luoda vaikkapa oma näkemyksensä eduskuntatalon edustasta, ja antaa purkupalloa Kiasmalle. Maastoeditorikin olisi ihan kiva, sillä Sim3K:n satunnaiskartat ovat enemmän tai vähemmän toistensa kopioita. Meri yhdellä reunalla, joki keskellä, pöh. Ei joka kaupunkia oikeasti tällaiseen paikkaan rakenneta.
Simcity tuntui vanhalta ystävältä, mutta samalla yllättävän tuoreelta. Pohjaltaan peli on vanha tuttu, mutta kaikkea on enemmän ja kartta on suurempi, joten kaupunkien kehittely ei ole mikään pikanakki. Simcity 2000 jäi minulta kokonaan väliin, ehkäpä onneksi, sillä enpähän ainakaan ollut pelityyppiin valmiiksi väsynyt.
Simcityä ei edes voi pelata "läpi", koska aina riittää virittämistä: voimalat vanhenevat, asuntoja hylätään ja niin päin pois. Järisyttävän kestävää hupia.
90
