Tosiaikaisia strategiapelejä pursuu jo korvista. Skull Caps yrittää pyristellä pinnalle "uusilla ideoilla" ja "huumorilla", mutta turhaan: niin ideat kuin huumorikin vastaavat pelin riman alittavaa teknistä tasoa.
Vaikka Skull Capsissa kehitetään tekniikkaa, rakennetaan taloja, lisäännytään ja soditaan, ei peliä voi oikein verrata muihin C&C-klooneihin.
Typerät pallopäät kansalaisina ovat se toinen naula Skull Capsin arkkuun, toinen on kehitettävän teknologian typeryys. Pelin aikana käyttöön tulevat keksinnöt ovat pääasiassa erilaisia ansoja, ja massatuhon riemu jää muutaman hassun keksinnön harteille.
Listassa on epäonnisten vihulaisten varalle esimerkiksi sähköshokkeja, ansakuoppia ja kaasuinjektioita. Osa näistä toimii kimpassa, eli jos ensin luo vihollistalon kohdalle vesisateen, sitten asettaa ulko-oven eteen sähköansan ja sitten tiputtaa taloon hajupommin, luvassa on grillajaiset.
Skullie-kansan komentaminen on tehty omituisesti, ja tuntuu leikkikalujen siirtelyltä laatikossa. Jos jokin rakennus kaipaa asukkaita, niitä lisätään nostamalla maastossa vaeltava kansalainen niskavilloistaan ilmaan ja pudottamalla räpiköijä kohdetalon päälle. Jos tarvitsee talolleen tilaa, mutta kivenmurikka on tiellä, se samoin raahataan käsi-ikonin avulla sivuun.
Rattaat ruksuttamaan
Yksinpelitehtäviä on 45, ja ne pelaa läpi parissa illassa, jos nyt mielii kiusata itseään. Kentät ovat olemassaolevia maapallon alueita, esimerkiksi Skandinaviassa maa-alueena on tuttu kolmikko Suomi, Ruotsi ja Norja veden ympäröimänä. Alueita ei hevin tunnista esikuvikseen muusta kuin pikkukartan muodosta, sillä maasto on aina tasaista.
Kansa jakautuu neljään eri ryhmään. Työläiset ovat helpoin tapaus, eivätkä tee muuta kuin lisääntyvät. Rakentajat nostattavat taloja ja korjaavat niitä. Rakennukset aloittavat elinkaarensa geneerisinä tönöinä, minkä jälkeen ne voi lisärakentamalla erikoistaa palvelemaan tiedettä, sotaa tai lisääntymistä. Mitä suurempi rakennus, sitä enemmän se kaipaa sisuksiinsa rakentajia, tai seinät alkavat nopeasti rapistua.
Sotilaat kasaavat talojen sisäpuolella ollessaan paukkuja hyökkääjille, mutta varsinaisia sotakoneita a la tankit tai lentokoneet ei ole lainkaan. Sotiminen yleensäkin käydään asettamalla ansoja vihollistalojen ympäristöön ja lähettämällä harvennuksen jälkeen lauman sotilaita talojen kimppuun. Vihollistaloja ei läheskään aina tuhota, yleensä ne vallataan.
Tiedemiehet kehittävät uusia ansoja ja keksintöjä. Kun pudottaa heidän tutkittavakseen jäniksen, saa nopeutettua kansansa lisääntymistä. Kun pudottaa proffille kivenmurikan, he kehittävät siitä meteorisateen, joka muuttaa kohdetasangon kivipelloksi. Tehtävien alussa kannattaakin pudottaa kaikkea irtainta yksi kappale tutkimusryhmän ihailtavaksi.
Neljä väestönryhmää jakautuvat vielä kahteen aliryhmään: taloissa sisällä olevat ja ulkona maastossa vaeltavat. Sisällä ollessaan heput tekevät ammattinsa mukaista työtä, ulkona talsiessaan he keräävät "värivoimaa", jota tarvitaan jumalallisten työkalujen käytössä ja sisälläolijoiden ylläpidossa. Keksimisnopeus esimerkiksi riippuu osin siitä, paljonko maastossa juoksee valkotakkisia kenttätyössä.
Frisbee
On todella tuskastuttavaa etsiä maastossa harhailevia kadonneita lampaita muuttaakseen heidät sotilaiksi loppuiskua varten: sillä välin, kun pelaaja lassoaa harhailijoita, kotipesän vierelle kerätyt sotavoimat lähtevät taas harhailemaan. Minkäänlaista ryhmitystoimintoa ei ole.
Taapertajien tekoäly on surkea. Kuulapäät jäävät pyörimään maastoon, jos kävelyreitillä on joki, eivätkä osaa kiertää puita sun muita järkevää reittiä. Maastoa voi onneksi muokata luomalla vettä tai maata, ja täten luoda maakaistaleita silloiksi.
Pelistä tulee kaksi versiota eri värisyvyyksille, 256-värinen nopea ja 16-bittinen hidas. Grafiikka itse pelissä on lähes identtistä 256-värisenäkin, mutta animaatiot muuttuvat rasteroiduiksi painajaisiksi. Painajaista ne kyllä ovat sisällöltäänkin.
Pelaaja ei hetkeksikään samaistu satunnaisiin suuntiin tallusteleviin nahkatukkiin. Miekkosten karisma on Constructorin kaljamahojen tasoa, ainoa hyvä pointti hahmodesignissa on se, että ukot erottaa karvapäisistä vihollisheimoista hyvin.
Skull Caps näyttää huonolta, kuulostaa yhdentekevältä, tuntuu tylsältä ja huokuu tyylittömyyttä. Jos kuuluisa kakkapelileima olisi käytössä, Skull Caps ansaitsisi sen.
50
