Skylanders: Spyro’s Adventure (Xbox 360, 3DS) – Taivasmaa varjele

Skylandersin ansiosta minulla on kaksi syytä lelukaupassa asioimiseen. Se toinen on ponihylly.

Taivasmaassa tapahtuu. Julma ja kunnianhimoinen (sekä lyhyt) superpahis Kaos panee lentävistä saarista koostuvan valtion asiat mullin mallin ja pirstoo kahdeksan elementin tasapainoa ylläpitävän patsaan palasiksi. Pimeys leviää, eikä Skylandin suojelijoita Skylandereita näy mailla eikä halmeilla.

Oi ei, Skylanderit ovat ansassa meidän maailmassamme! Ilkeät kapitalismin korruptoimat lelukauppiaat ovat vanginneet ne kestäviin muovipakkauksiin ja vaativat runsaita lunnaita niiden vapauttamiseksi. Vain me legendaariset porttimestarit voimme pelastaa Skylanderit pinteestään, mystisen viikkorahan voimin!

Porttiteoria

Skylanders: Spyro’s Adventuren kikka kolmonen on fyysisinä leluina toimivat pelihahmot. Pelin mukana tulee kolme figuuria ja USB-porttiin kytkettävä portaali, jolla figuurit saa siirrettyä pelihahmoiksi. Ilman portaalia tai figuja ei peliä pysty edes pelaamaan. Lisähahmoja saa ost... pelastettua marketeista varsin tyyriiseen hintaan. Yksittäinen hahmo maksaa kympin, kolmen pakkaus kaksi kymppiä. Kun hahmoja on kaikkiaan yli kolmekymmentä, täysi setti ei ole ihan halpa.

Skylanders-figuissa on yksi todella onnistunut oivallus. Peli osaa paitsi tunnistaa figuurit hahmoiksi, myös tallentaa pelihahmon kehityksen figuuriin. Näin siis oma Skylander toimii minkä tahansa muun pelialustan Skylanders-versiossa. Harvinaisen hienoa alustaraja-aitojen rikkomista, jota toivoisi näkevänsä pelimaailmassa useammin.

Pelin läpäisy onnistuu vaikka startteripakkauksen kolmella Skylanderilla, mutta kaikkien bonusalueiden avaamiseen vaaditaan ainakin yksi jokaista kahdeksaa elementtiä edustava hahmo. Jokaisella peliin siirretyllä hahmolla on oma haastekenttänsä. Lisäksi ilkeiden kauppiaiden panttivankina on muutama täysmittaisen kentän avaava isompi figuuri.

Rooli pelissä

Odotin Skylandersilta perinteistä 3D-tasoloikkaseikkailua, mutta yllätyksekseni paketista avautuikin hauska hack ’n slash -toimintaroolipeli, sopivasti yksinkertaistettuna perheen pienimpiä silmällä pitäen. Junioreita ajatellen peli on myös käännetty suomeksi.

Pariin tusinaan kenttään jaetussa seikkailussa Skylanderit hakkaavat piirrosörvelöitä peikoista ja droweista kyklooppeihin, jopa muodikkaisiin eläviin kuolleisiin, keräten kokemusta ja kylmää käteistä. Ainoat vaihdettavat varusteet ovat kenttiin piilotetut hassunhauskat erikoishatut, jotka antavat buustin joihinkin ominaisuuksiin. Ominaisuuksia saa kehitettyä myös tasoja nousemalla ja haastekenttiä selvittämällä.

Mättämisen ohessa kenttiin on ripoteltu todella simppeleitä puzzleja valon ohjaamisista laatikoiden työntelyyn. Tasoloikkaa kammoavat voivat huokaista helpotuksesta, sillä Skylanderit eivät osaa edes hypätä kuin erillisillä hyppyalustoilla.

Skylanderit voi jakaa kahteen päätyyppiin: kaukotaistelijat präiskyttelevät menemään aseillaan, tankit tunkevat lähietäisyydelle kurmottamaan. Alun pariin liikkeeseen saa ostettua lisää puhtia käteisellä, ja aukeaapa tarpeeksi pitkälle kehitetylle Skylanderille vaihtoehtoinen kehityspuukin. Övereimmät kyvyt, kuten Trigger Happyn kultakolikoita sylkevä minigun, saavat leveän virneen naamalle.

Skylanderin vaihto onnistuu simppelisti vaihtamalla figuuria portaalin päällä. Yhtä helposti sujuu kakkospelaajan liittyminen peliin: toinen figuuri portaaliin ja turpasauna jatkuu. Moninpeli sopii saumattomasti vaikkapa isän ja pojan yhteisiin pelihetkiin.

Kadonneen selkärangan metsästäjät

Skylanders olisi todella helppo lytätä rahastuksena, mutta se on vaikeaa. Pelinä Skylanders on ihan oikeasti hyvää ja hauskaa simppeliä mätkehuvia, ja pelialustojen välinen yhteys vakuuttaa tuoreudellaan. Ikävä tunne vatsalaukun pohjalle jää parinkympin hintaisista kenttäleluista, joilla ei ole muuta käyttöä kuin jo pelilevyllä olevan sisällön avaaminen.

Jos tekijät ymmärtävät panostaa markkinointiin ja oheiskrääsään, näen kristallipallossani hyvät mahdollisuudet uuteen Pókemonin tasoiseen villitykseen. Jenkeissä niin on jo käynyt, sillä kuulopuheiden mukaan kauppojen Skylanders-hyllyt ammottavat tyhjyyttään.

Muksuna olisin mennyt mistä tahansa Skylandersin tapaisesta täysin pähkinöiksi. Nyt kävin juuri hamstraamassa muutaman figuuripaketin ihan kylmän viileästi, jotta minun pikku poneillani olisi uusia ystäviä.

* * * * * *

Kannettava taivasmaailma

3DS:n näkemys Skylandersista eroaa merkittävästi isoveljistään. Siinä missä kotikonsoleilla ja pc:llä mätetään hirviötä kuonoon sen minkä kerkiää, on taskunintsikalle luotu perinteisempi 3D-tasoloikkaseikkailu vähän vanhojen Crash Bandicootien hengessä.

Kentät ovat vaihtelevia kolmiulotteisia putkia tai taisteluareenoita, joilla pyörimisen motivaattorina toimii kerättävät kristallit. Kun ensimmäinen kristalli on hallussa, lähtee pelin pääpahis Hektor ajamaan pelaajaa takaa, joten kannat kannattaa kääntää pikaisesti kohti maaliviivaa.

Koska kyse on kannettavasta konsolista, ei Skylander-leluja voi kantaa kaikkialle mukanaan. Niinpä peliin voi siirtää kaksi Skylanderia kerralla, ja niiden vaihtaminen onnistuu kosketusnäyttöä huitaisemalla. Muissa peleissä kerätty kokemus ja tasot vaikuttavat suoraan myös käsikonsolissa, vaikka itse hahmonkehitys on paljon simppelimpää, eikä rahaa kerätä lainkaan. Session päätteeksi kannattaa linkittää Skylander portaaliinsa vielä kertaalleen, jotta figuurin keräämä kokemus päivittyy.

Jostain syystä 3DS:n analoginänni aiheuttaa Skylandersin kohdalla peukaloon kipua jo lyhyenkin pelisession jälkeen. Samaan ei ole vielä mikään muu 3DS-peli kyennyt. 3D-efekti itsessään kannattaa kytkeä pois päältä, mikä onkin 3DS:llä enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tasoloikkaava taivasmaailma on varmaa peruspelaamista, joka ei hätkähdytä, muttei kauhistutakaan. Isojen konsoleiden mättöropellus on hauskempi, mutta myös taskuversio omista rakkaista taivasmaalaisista viihdyttää kestonsa ajan. Jos vain sietää peukalokipua viihteensä tähden.

3DS 75

82

Lisää aiheesta