Spymaster – Erittäin salainen

Spymasterissa pelaaja istuu toisen maailmansodan bunkkerissa, mutta ei olekaan se Youtube-meemin vihainen Penzell-setä. Strategiapelissä tarkoituksena on luoda Euroopan laajuinen agenttiverkosto.

Playraven on tuore suomalainen pelifirma, jonka tavoitteena on tehdä strategiapelejä täppärille. Tyypilliseen tapaan tekijätiimi vilisee suomalaisen peliteollisuuden veteraaneja Remedyltä Digital Chocolateen. Tausta on tavallinen, mutta peli-idea onneksi ei.

Tekeillä on toisen maailmansodan agenttipeli, jossa manageripeli kohtaa kortti- ja lautapelaamisen.

Riski joka kannattaa?

Uusi firma syntyi tekijöiden halusta suunnitella omanlaisiaan pelejä.

”Perustimme Playravenin vuosi sitten. Keskitymme ensialkuun vain strategiapeleihin, vain kosketusruutuihin ja tabletteihin. Olen haaveillut 20 vuotta tekeväni strategiapelejä, mutta päätynyt tekemään aina jotain muuta, sillä peliteollisuudessa tilaisuudet painottuvat usein action-adventure-puolelle. Esimerkiksi Alan Wake oli pelintekijälle sellainen tilaisuus, etten voinut jättää sitä käyttämättä”, kertoo toimitusjohtaja Lasse Seppänen.

”Ensimmäinen kaupallinen pelini oli 1999 Sub Hunter wapille. Se oli asymmetrinen lautapeli, jossa pinta-alukset taistelivat sukellusveneitä vastaan. Komennot annettiin yhtä aikaa ja ne toteutettiin yhtä aikaa. En edes tiedä, millä markkinoilla peli tuli ulos, mutta voitimme sillä Nokian peliskaban ensimmäisen palkinnon. Kakkoseksi tuli IObox, jolla oli miljoonarahoitus. Meillä ei ollut mitään.”

”Se oli ensimmäinen konkreettinen osoitus minulle, että uniikki, hyvä peli herättää huomiota, vaikka se olisi pienikin. Uskon, että tekemällä erilaista hyvin voi ohittaa jonossa ne, joilla on paljon rahaa takanaan.”

Kisan jälkeen IOboxilta soitettiin heti, he halusivat ostaa Sub Hunterin.

”Tarkoituksenamme on tehdä Playravenilla erilaisia pelejä kuin muut mobiilimarkkinoilla. Listasimme runsaasti ideoita ja Spymaster nousi suosikiksemme. Vaikka toinen maailmansota on aiheena todella kulunut, itse aikakausi kiehtoo, sillä hyvä–paha-vastakkainasettelu on selkeämpi kuin missään muussa ajassa. Itse agenttiteema on melkein käyttämätön, vaikka kirjat, elokuvat ja nykyiset vakoiluskandaalit osoittavat aiheen toimivuuden”, Seppänen summaa.

Erottautumishalu näkyy ensi silmäyksellä. Spymasterin graafinen tyyli eroaa tarkoituksella perusmobiilipeleistä. Väripaletti on mustavalkoinen ja tumma, vaikka iPadin ruudulla kirkkaat värit toistuvat paremmin. Ideana on, että Spymasterin kuvankaappaukset tunnistaisi heti.

Salainen agentti 86

Spymaster voisi mekaniikaltaan olla yhtä hyvin lauta- kuin iPad-peli. Kampanja muodostuu yksittäisistä tehtävistä, joiden aikana agentit keräävät kokemusta ja taitoja. Tehtävänä voi olla esimerkiksi salaisten asiakirjojen varastaminen, kuulusteltavan kaappaaminen tai sotateollisuuden häiritseminen.

Tukikohtana toimii Lontoo, josta tehtävään sopivat agentit valitaan ja lähetetään Eurooppaan. Varsinaisessa tehtävässä on useampi vaihe. Ensimmäiseksi hankitaan paikalliset kontaktit, jotka luovat agenttiverkon. Verkko kerää tietoa, joka toimii pelissä resurssina. Tiedonkulun varmistamiseksi Lontoon ja agenttien välillä tarvitaan tietenkin radio, jonka käyttö lisää kiinnijäämisen riskiä. Pelaajaa vastaan pelaa lauta, jota edustaa Gestapo. Gestapo etsii pelaajan agentteja jatkuvasti ja kiinni jäämisen riski on sitä suurempi, mitä näkyvämmästä operaatiosta on kyse.

”Kaikki toiminnot tehdään agenttihahmoilla, joiden taidot vaikuttavat lopputulokseen. Esimerkiksi hyvä rekrytoija rakentaa paikalliset kontaktit muita nopeammin. Hyvä kontaktirinki saattaa paljastaa uusia mahdollisuuksia. Alueelta esimerkiksi löytyy salainen tutkimuskeskus tai Gestapon koulutuskeskus. Pelaaja saa päättää vaihdetaanko kohdetta, pysytäänkö alkuperäisessä tehtävässä vai yritetäänkö molempia”, tiivistää pelisuunnittelija Tiago Rocha.

Riskinotto palkitaan, sillä tehtävät pisteytetään onnistumisen mukaan. Mitä paremmin tehtävä sujui, sitä enemmän myös agentit kehittyvät. Spymaster on vuoropohjainen, mutta sitä ei välttämättä huomaa pelatessa. Jos kierroksen aikana kaikki agentit ovat matkalla seuraavaan kohdekaupunkiin, peli hyppää automaattisesti seuraavaan kierrokseen, jossa vaaditaan aktiivisia päätöksiä.

Toinen maailmansota ei jää pelkäksi kulissiksi. Spymasteria varten tehtiin runsaasti taustatyötä, sillä historiaa ei haluttu pitää pelkkänä teemana, vaan osana itse pelimekaniikkaa ja sääntöjä.

”Tajusin, että toisen maailmansodan agenteille suurin uhka ei ollut fyysinen. Kukaan ei räiskinyt perään, mutta kaksoiselämä miehitetyssä Euroopassa oli vaikeaa. Tavalliset ihmiset elivät arkea tuplaroolissa ja vielä sota-aikaan. Agenttina piti jatkuvasti huijata miehittäjien lisäksi myös perheitään ja ystäviään, joten stressi oli jatkuvaa. Useat agentit romahtivat paineen alla. Pelissä agenttejaan joutuu rääkkäämään heidän sietokykynsä yli, jolloin agentit toimivat hitaammin ja huolimattomammin. Tehtävät tasapainotetaan niin, että agenttiensa stressitasoa joutuu jatkuvasti miettimään.”

”Stressaantuneella agentilla on muita suurempi riski loukkaantua ja jäädä kiinni. Pelitesteissä ihmiset kiintyvät tiettyihin agentteihinsa ja säästelevät heitä. Se on minusta lupaava merkki, vaikka personointia ei olekaan vielä paljon: lähinnä kuva, nimi ja taidot”, Rocha kertoo.

Haaveena on personoida agentit hieman Jagged Alliance -sarjan tyyliin, jolloin agenteilla olisi myös keskinäisiä vuorovaikutussuhteita. Kaksoisagenteistakin haaveillaan, mutta ideassa on vielä liikaa ratkaisemattomia ongelmia. Jos oma huippuagentti, johon on tuhlattu aikaa ja koulutusta, yhtäkkiä vain häipyy kaksoisagenttina, peli voi muuttua nopeasti turhauttavaksi. Jos kaksoisagentit vain haittaavat ja hidastavat saamiaan tehtäviä, mekaniikka voi jäädä kokonaan huomaamatta tai vaikuttaa pahimmillaan bugilta.

Mahdoton tehtävä

Playraven sai riskisijoittajilta rahoitusta 1,7 miljoonaa euroa. Summaa ei käytetä pelkästään Spymasterin tekemiseen vaan viiden hengen yhtiöön värvätään parhaillaan toista kokonaista pelinkehitystiimiä.

”Sijoittajamme ovat siinä mielessä erikoisia, että he ilmoittivat haluavansa nimenomaan riskiä. Emme pane kuitenkaan kaikkia munia samaan koriin. Tarkoituksena on julkaista Spymaster keväällä ja katsoa, mihin suuntaan ja miten peli alkaa vetää. Toisen tiimin tarkoituksena on luoda jotain muuta samalla, kun Spymasteria kehitetään eteenpäin”, Seppänen sanoo.

Spymaster on mikromaksupeli kuten mobiilipelit nykyään ovat. Mikromaksumallin yksityiskohdat paljastuvat vasta julkaisussa, sillä Spymasterin suhteen kaikkea ei haluttu kertoa tai ei ole lyöty lukkoon. Perusajatus onneksi kuulostaa hyvältä.

”Lähtökohtana on, että kaiken voi saada pelissä ilmaiseksi. Spymasterin voi milloin vain ottaa esiin ja pelata 10–15 minuuttia, minkä yksi tehtävä kestää. Mitään odottelua tai muita perusrahastuskikkoja peliin ei tule. Tarkoituksena on, että Spymaster perustuu taitoon ja palkitsee pelaajansa siitä, vähän kuin Dota, League of Legends ja Hearthstone tekevät. Kehitys tapahtuu pelaajan taidoissa eikä pelimaailmassa. Spymasterissa ei rakenneta asioita, joita saa nopeammin maksamalla”, tuottaja Teemu Haila kertoo.

”Suurin ongelma on siinä, että ihmiset sekoittavat rahoitusmallin lajityyppiin. Free-to-play-pelejä voi tehdä myös hyvin. Spymasterin yksityiskohtia joutuu todennäköisesti muuttamaan vielä julkaisun jälkeen. Pelin kehittäminen ja tukeminen päivityksillä on päätavoitteemme julkaisun jälkeen. Jos ihmiset pitävät Spymasterista iPadilla, seuraava askel on tietenkin Android”, Seppänen lupaa.

 

iPad

Ilmestyy keväällä