Star Fox: Assault (GameCube) – Kettu sotakentällä

Avaruudesta rynnistävien aparaattien sotajoukot uhkaavat sulauttaa kaiken vastaantulevan osaksi kollektiiviaan. Vain lentolaivue Star Fox seisoo täydellisen tuhon edessä.

Star Fox: Assault näyttää ja kuulostaa lauantaiaamun lastenohjelmalta. Pirteän värikkäät ja sarjakuvamaiset eläinhahmot näyttävät söpöiltä ja puhuvat vekkuleita. Mukana on jopa päähenkilön punastelua söpön tyttöketun herttaisille vihjailuille. Aikuisempaan makuun on Nixonia muistuttava lurppaposkinen sotilaskomentaja ja Barry White -henkisesti huokaileva kilpailevan lentolaivueen Musta Pantteri.

Laatutyötä

Star Fox: Assault käynnistyy julmetulla avaruussodalla. Aparaattien miehitysjoukot lähestyvät ja Star Foxin lentolaivue käy ensimmäistä hyökkäysaaltoa vastaan. Putkessa etenevä räiskyttely on näyttävää ja hauskaa. Alus ohjautuu riittävän ketterästi, jotta tuhon sylkeminen onnistuu vaivatta, varsinkin kun aparaatit käyttäytyvät luonteensa mukaan konemaisen tylsästi.

Avaruustaistelujen lisäksi tehtäviä suoritetaan planeettojen ilmatilassa, pinnalla ja niiden syvyyksissä. Tähtiketun asevalikoima karttuu eri puolilta löytyvillä ja vihollisten jättämillä aseilla. Konetuliaseet ovat omia suosikkejani, tehottomalla laserpyssyllä räiskimällä ei saa kuin kramppeja peukaloon.

Maan päällä käytävät taistelut saavat lisäpotkua tankista, jonka ohjaimiin Tähtikettu voi hypätä. Vähän turhankin ketterästi liikkuva tankki helpottaa tuskastuttavaa lähisotaa ja nopeuttaa liikkumista.

Tehtävät yrittävät olla monipuolisia. Maataistelua katkotaan ilma- ja avaruussodalla, maan pinnalla juoksennellaan luolissa ja rakennuksissa, ajetaan tankilla ja välillä jopa hypätään kaverin aluksen kyytiin ja räiskitään tämän siiven päältä. Ja tehtävien lopussa häämöttävät isommat pomoköriläät. Kokonaisuus ei iske: räiskintä on ihan hauskaa, mutta turhan kliinistä, siistiä ja itseään toistavaa.

Tilannetta ei auta yhdentekevä juoni. Viholliset ovat täydellisen persoonattomia, kumppanit paria poikkeusta lukuun ottamatta paperinohuita. Röhkivä vihollispossu on hauskinta antia.

Siinäkö se?

Star Fox: Assaultin yksinpelikampanja on yllättävän lyhyt: kymmenen tehtävää vilahtaa ohitse viidessä tunnissa. Vääntämällä vaikeustason kaakkoon peliaika lisääntyy, mutta samalla lisääntyy myös samojen kenttien turhauttava tahkoaminen.

Kenttiä voi pelata ensimmäisen läpipeluukerran jälkeen myös yksittäin ja tavoitella parempia tuloksia. Kun keskitason vaikeudella kerää hopealätkän joka kentästä, pääsee pelaamaan bonuksena mukana tulevaa Xeviousta, Namcon ikivanhaa räiskintäklassikkoa.

Pelattavuus Star Foxissa on aika hyvin kohdallaan, mutta kaikki ei natsaa. Automaattitähtäys jeesaa ampumista aivan liikaa, tankit käyttäytyvät epäluonnollisesti ja lentopelit ovat kiikkeriä. Vihollisten älynkipinä ei säkenöi, joten toistoa riittää taistelusta toiseen.

Omat kumppanit eivät ole sen parempia. Jokaisessa tehtävässä yksi tai useampi kumppani ajautuu ennalta määrätyssä kohdassa ongelmiin ja ruinaa pelaajan apua. Jollei kaverin perässä roikkuvia vihollisaluksia ammu alas riittävän ajoissa, kaveri poistuu tehtävästä ja vie pistebonukset mukanaan. Kerran pari avunpyynnöt vielä noteeraa, mutta vähän väliä auttaminen käy hermoille.

Mukana on jaetun ruudun moninpeli enintään neljälle pelaajalle. Perinteistä deathmatchia ovat piristämässä Star Foxin ajoneuvot, tankki ja Arwing-hävittäjä. En kokeillut, en odota ihmeitä.

Star Fox: Assault on laadukkaasti tehty ja kohtalaisen viihdyttävä, mutta aivan liian lyhyt. Kun juoni ei sytytä eikä räiskintäkään tempaa mukaansa, kouraan jää valju viiden tunnin seikkailu, jonka pelaa kerran läpi ja unohtaa. Hyvä valinta peliuraansa aloitteleville, muille pelkkä suupala.

70