Mä maalaispoika oon, panen tähtikastetta kainaloon. Stardew Valley on hyvin joviaali ilmiö.
Hei, sinä toimistokuutiossa majaileva muumio! Lopeta oravanpyörässä eläminen, tule tänne maaseudulle chillailemaan. Täällä olet itsesi herra, jonka ei tarvitse kuunnella muiden käskyjä. Saat itse päättää, tienaatko elantosi viljelemällä, eläimiä kasvattamalla vai luolastoja koluamalla.
Jos raskas peltotyö ja varhaiset navettaherätykset eivät nappaa, voit viettää aikasi ihanassa pikku kylässämme naisia tai miehiä treffaillen. Meiltä löydät myös monia erilaisia virkistäytymismahdollisuuksia, kuten pelihallin ja kylpylän. Vessoja emme ole vielä ehtineet hankkia, joten valitettavasti hädän yllättäessä joudut etsimään itsellesi puskan, mutta sehän on osa aitoa maalaiselämää ja luonnon kiertokulkua.
Do the ’Dew!
90-luvun lopulla kaikki maajussit ja -jussittaret saivat hyvän syyn pelikonsolin ostoon, kun leppoisa farmipeli Harvest Moon saapui kauppoihin. Siinä he pääsivät treenaamaan tarpeellisia maanviljelytaitoja turvallisessa ympäristössä ilman pelkoa siitä, että paha EU-komissaari varastaa koko sadon. Vuosien kuluessa Harvest Mooneja on ilmestynyt useampikin kappale, joista viimeisimmät ovat kuitenkin olleet aikas kehnoja. Ehkä juuri siksi yksi sarjan faneista, Eric Barone, teki oman maatilapelinsä Stardew Valleyn.
Stardew Valley on selkeästi kehitetty periaatteella ”kuin Harvest Moon mutta parempi”. Pelien välisiä yhtäläisyyksiä ei voi olla huomaamatta, sillä molemmat ovat rakenteeltaan ja grafiikkatyyliltään samanlaisia. Mutta Stardew Valley ei ole vain pelkkä vanhan toisinto, siinä on paljon kaikkea uutta ja omaperäistä.
Yhden miehen tuotokseksi Stardew Valley on hämmentävän hyvä, nautittavin farmipeli aikoihin.
Oma tupa ja perunamaa
Ennen kuin pääsee (tai siis joutuu) peltohommiin, päätetään hahmon ulkonäkö. Olisin halunnut kyseenalaistaa perinteiset sukupuoliroolit ja olla pinkkihiuksinen tytöntyllerö, mutta yhteiskunnan painostamana päädyin tavallisen näköiseen pojankloppiin. Noh, ehkä voin myöhemmin pukea hänet kivaan mekkoon.
Pukuleikkien jälkeen siirryn isoisältä saadulle perintötilalle ja alan rakentaa omaa maatilaimperiumiani. Helppoa se ei ole, sillä aluksi saa vain vähän taskurahaa ja pussillisen siemeniä. Farmikin on täysin rähjäisessä kunnossa, joten ensitöiksi on kitkettävä rikkaruohot, kaadettava pari puuta ja hävitettävä maiseman pilaavat kivenjärkäleet. Vasta näiden ”pikkuhommien” jälkeen maaperä on valmis kuokittavaksi ja kylvettäväksi.
Popsi popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa
Viljeltävien vihannesten, hedelmien ja marjojen kirjo on huikea, joten välillä on vaikea päättää, mitä siemeniä sinne maaperään tunkee. Omalla farmillani olen keskittynyt tylsästi kaikkeen terveelliseen. Keväisin kasvatan joka pojan suosikkikasvista kukkakaalia ja kesäisin mustikoita. Perunat ja muut hiilarit jätän väliin, koska en halua tukea ylipainoepidemiaa.
Kaikkia viljelylajikkeita yhdistää se, että ne vaativat paljon huolenpitoa. Jos niitä ei muista kastella joka päivä, ne eivät kasva täyteen mittaansa. Parhaimpaan kasvutulokseen pääsee käyttämällä lannoitteita, mutta talvisaikaan edes niistä ei ole apua. Siksi talvella pitääkin kehitellä vaihtoehtoisia tulolähteitä, kuten hillojen ja oluiden valmistusta. Niiden avulla pankkisaldo pysyy plussan puolella siihen asti, kunnes saa hankittua mailleen kasvihuoneen, joka mahdollistaa ympärivuotisen viljelyn.
Maatilan eläimissä ei ole yhtä paljon valinnanvaraa kuin vihanneksissa ja hedelmissä, joten niiden valitseminen on paljon simppelimpi prosessi. Haluanko mieluummin kuunnella loppuelämäni kanojen kotkotusta, lehmien ammuntaa vai sikojen röhkintää? Myös eläinkunnan edustajat tarvitsevat säännöllistä paapomista, joten niitä täytyy käydä ruokkimassa ja ulkoiluttamassa joka päivä. Kiltteys kannattaa, sillä onnelliset kanat munivat isoimmat munat.
Omia peltoja ja eläinten aitauksia ei kannata heitellä sattumanvaraisiin paikkoihin, niiden sijainti on syytä suunnitella tarkkaan muuten tehokkuus kärsii. Huonosti organisoitua maatilaa ei millään ehdi hoitamaan käytössä olevan ajan puitteissa, sillä yksi päivä pelissä kestää vain vartin verran. Siitä olen vähän vihoissani, että kertaalleen pystytettyjä rakennuksia ei pysty enää jälkeenpäin siirtämään muualle. Sen pitäisi tietysti olla mahdollista!
Torilla tavataan
Kun oma tontti on kunnossa, lähretään kylille tapaamaan kavereita. Tämä tarkoittaa käytännössä lahjojen jakamista jokaiselle vastaantulijalle, joten sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ei ole kovin mielekästä puuhaa. Kyläläiset ovat sentään kiinnostavaa sakkia, joukossa on mystinen maagi, tietsikkaa hakkaava nörtti ja yksin teltassa asuva erakko. Olin vähän jopa yllättänyt siitä, kuinka syvällisiä hahmot oikeasti ovat. Esimerkiksi mainitsemani erakkoukko käy öisin dyykkaamassa roskiksia, koska hän inhoaa ruuan haaskausta. Minun kävi häntä sääliksi, joten lahjoitin hänelle kokonaisen palsternakan. Siitä hän vasta ilahtui!
Välillä kylän väki pyytää tekemään erilaisia tehtäviä, jotka ovat turhan simppeleitä omaan makuuni. Minulla on sitä paitsi parempaakin tekemistä kuin etsiä monta tuntia pormestarin kadonneita boksereita, jotka hän on unohtanut vieraan naisen asunnolle.
Mutta tehtävistä kyllä kerää helposti ystävyyspojoja. Kun pojoja on tarpeeksi, maajussi saa morsiamen. Sitten muutetaan rakkaan kanssa samalle farmille asumaan ja hankitaan lapsia. Saman sukupuolenkin suhteet ovat mahdollisia, sillä elämmehän suvaitsevaisuuden aikakautta. Silloin oman sadon jälkikasvu hoidetaan adoptiotoimiston kautta.
Avioliiton suurin hyöty on se, että jatkossa oma puoliso osallistuu arkirutiinien hoitoon. Hän suattaapi kastella viljelmät tai tehdä aamupalan pöytään, jolloin itselle jää enemmän aikaa kaikkeen muuhun. Minä sitten pidän ilmaisesta työvoimasta!
Omat lapset sen sijaan ovat laiskoja vätyksiä, jotka vain loisivat nurkissa ja leikkivät leluillaan. Kun minä olin viisi, isä löi kuokan käteen ja näytti missä suunnassa on Kalmansuo.
Matka maan keskipisteeseen
Kylän pohjoispään tärkein nähtävyys on yli satakerroksinen kaivoskompleksi, jonka käytäviä vartioivat limaotukset ja muut hirvitykset. Maan alla peli muuttuu kevyeksi, zeldamaiseksi toimintaseikkailuksi, jossa mätetään monsuja miekalla ja etsitään aarteita. Rauhallisina hetkinä kaivoksessa voi myös louhia kuparin ja raudan kaltaisia mineraaleja, joita tarvitaan työvälineiden päivittämiseen ja teknisten vimpainten rakentamiseen.
Vaikka maan alla temmeltäminen on kivaa vaihtelua rutiininomaiseen maatilan pyörittämiseen, olisin kaivannut siihen jotain ekstraa. Nyt luolailusta jää sellainen vaikutelma, että se olisi kyhätty kasaan kovassa kiireessä. Varsinkin taisteleminen on todella yksinkertaista, tarvitsee vain rämpyttää hiirennappia. Missä ovat kunnon taktiikoita vaativat pomohirviöt ja mielenkiintoiset erikoiskyvyt? Ehkä vaadin liikoja, kyseessä on kuitenkin leppoisa farmisimulaattori eikä täysiverinen toimintapeli.
Maaseudun tulevaisuus
Stardew Valley yllätti minut laajuudellaan. Odotin sellaista tyypillistä parissa päivässä läpäistävää indie-peliä, mutta sainkin jotain paljon suurempaa. Tekeminen ei tunnu koskaan loppuvan kesken, sillä pelimaailma on täynnä tutkittavaa ja kerättävää. Maatilan hoitamisen ohella harrastetaan kaikkea muutakin jännää, kuten kalastamista ja esineiden nikkarointia, joihin saa kulumaan useita tunteja. Kannattaa siis suosiolla hakea ainakin pari viikkoa saikkua, pahanlaatuinen zombitartunta on hyvä ja uskottava tekosyy.
Pelissä ei ole varsinaista loppua, joten oma maanviljelijä ei voi ikinä viettää eläkejuhlia. Kolmannen pelivuoden alussa saa kuitenkin arvosanan omasta suoriutumisestaan, mutta senkin jälkeen hommat jatkuvat normaalisti. Hyvä niin, sillä itse inhoan stressaavia aikarajoja.
Stardew Valley on todella mainio peli, joka kuuluu alkuvuoden parhaimmistoon yhtä varmasti kuin kukkakaali raavaan miehen lautaselle. Kyllä, kukkakaali kelpaa miehenköriläille muutenkin kuin korvatyyppinä.
Odotan nyt jo innolla luvattuja uudistuksia, joista herkullisimman kuuloinen on yhteistyömoninpeli. Olisihan se hienoa saada omalle maatilalle pari kaveria apureiksi. Mitään palkkaa en tietenkään heille maksaisi. Kuten sananlasku sanoo: ”Ystävä on hyvä renki mutta huono isäntä.”
Maalaiselämän magiaa ei kukaan pysty vastustamaan. Liity kulttiin ja ota tähtikaste!
Stardew Valley
Arvosteltu: PC ConcernedApe/Chucklefish
Versio: 1.06
Minimi: 2 Ghz, 2 Gt RAM, 256 Mt-näytönohjain
Testattu: AMD Phenom II X4 940 3.0 Ghz, 4Gt muistia, Geforce GTX 660 Ti
Muuta: Saatavilla Steam
90
