Steel Beasts – Meet the HEAT

BOOM! Abramsin päätykin kumea jylähdys hukkuu tykistökeskityksen huumaavaan BUBUBUBUM-meteliin. Tykin lukko kilahtaa ja uusi sabot on valmiina savun seasta saapuvaa venäläistä teknologiaa varten. Mutta vihollinen tuleekin takavasemmalta ja tornin magneettilukkoakin kirskuvammin se huutaa: "Pistä se perkeleen mökä pienemmälle tai käytä kuulokkeita!"

Muinaisen M1 Tank Platoonin jälkeen tankkisimulaatiot ovat lähinnä masentaneet. Pinon paras, erinomainen Panzer Elite, hädin tuskin häivähti hyllyllä ennen kuin Psygnosiksen ääliöt ampuivat sitä niskaan. Nykytankkien kiehtovasta maailmasta vain M1 Tank Platoon 2 onnistuu antamaan ihan pelattavan, mutta kuitenkin vesitetyn kuvan.

Leikkisota kaipasi vain yhtä miestä, Al Delaneytä. Steel Beasts on simulaatio nykyaikaisesta taistelukentästä ja sen kuninkaista, taistelutankeista M1A1 Abrams ja Leopard A2A4. Nörttineuroosista kärsivälle peli on puhdasta myrkkyä: Teräspetojen tekninen neuvonantaja lokeroi pelin sanoin: "Steel Beasts is for tankers, by tankers". Oikeat tankkimiehet ovat täysin ekstaasissa, mutta mitä saa raukka bulkkipelaaja?

Parhaan, haastavimman ja pelattavimman tankkisimun koskaan, moninpelillä, josta on vain haaveiltu ja jonka kapasiteetti riittää hamaan tulevaisuuteen. Pelin, joka toisaalta on ennenäkemättömän pikkutarkka mutta samalla avautuu kenelle tahansa, jonka keskittymiskyky ylittää minuutin.

Viime vuoden mallia

Steel Beastin tankit ovat 80-luvun alusta. M1A1 Abrams ja Leopard A2A4 ovat uudempiin malleihin (M1A2 ja A2A5) verrattuina vähemmän käyttäjäystävällisiä ja vaativat enemmän raakaa taitoa, jotta ammukset saadaan määränpäähän, mutta pelillisesti ratkaisu on hyvä.

Vain näitä kahta tankkia voi ohjastaa sisältä käsin. Muita yksiköitä, Venäjän tankit mukaan lukien, voi rajoitetusti komentaa ulkonäkymästä. Pelissä on myös kartan ulkopuolinen tykistä, mutta ei ilmavoimia.

Uravalinnat ovat joko komentaja tai ampuja. Lataajan paikan hoitaa kone, ja enimmäkseen myös ajajan paikan. Se tärkein juttu hoituu automaattisesti, sillä kuski osaa hakea ja pitää tankin hull-down-asennossa, siis piilossa niin että vihollinen näkee vain tornin.

Steel Beastin yksiköiden tekoäly on muutenkin hyvä. Ne osaavat reagoida taistelukentän tapahtumiin ja toimivat enimmäkseen uskottavasti, jopa kutsuvat oma-aloitteisesti tykistöiskuja. Tekoälyllä on vaikeuksia luovia metsässä ja välillä ylittää vesistöjä.

Strategista tekoälyä ei sitten ole laisinkaan, vaan tietokoneen ohjaamien joukkojen tekemiset ja tekemättä jättämiset ovat täysin skenaarion tekijän käsissä. Kampanjaa ei ole edes linkitettyinä tehtävinä, joskin Delaney harkitsee haarautuvaa kampanjapuuta tuleviin päivityksiin.

Teräspetojen skenaarioeditori on ällistyttävän monipuolinen työkalu, jonka ehtolauseilla sun muilla voi rakentaa poikkeuksellisen monipuolisia skenaarioita, ja sota-alan ammattilaisten(kin) tekemää lisäpelattavaa löytyy netistä. Pelin mukana tulevista tehtävistä osa on todella loistavia, osa vähän hutaisten tehdyn oloisia. Yleensä tehtävissä suurin ongelma on arvata, miten ja koska tehtävä on voitettu tai hävitty.

Sabot, aasi!

Yksi Steel Beastin päämääriä on vihdoinkin mallintaa kunnolla tykillä ammuskelu, eikä tarjota tuttua ylihelppoa systeemiä. Tarkkuus on sitä luokkaa, että tankkereiden mukaan siitä puuttuu vain säätilan, ilmanpaineen, ammusten lämpötilan ja muun kiehtovan kertominen ballistiselle tietokoneelle.

Täyskuntoinen Abrams (tai Leopard) voi ampua liikkeessä, sillä normaalitilassa tietokone pitää tykin stabiloituna. Ennakko saadaan seuraamalla tasaisesti maalia tykillä 1,5 sekuntia, etäisyys selviää lasersäteellä heijastuksesta laskemalla.

Paitsi että laser on hyvin helppo käräyttää, sen säde hajoaa pitkillä etäisyyksillä, ja takaisin tulee useita heijastuksia, joista pitää valita oikea. Kun tietokoneelle on vielä kerrottu makaako piipussa HEAT vaiko sabot, on ampujalla hyvät senssit osua kohteeseen. Kunhan hän on tarpeeksi nopea, sillä vastustajat eivät ole muista peleistä tuttuja savikiekkoja.

Jos tykin stabilointi hajoaa, ammutaan parkista ja arvataan ennakko. Jos (kun) tietokone tai laser hajoaa, katsotaan kuka oli hereillä optisen tähtäimen oppitunneilla. Hienona yksityiskohtana hydrauliikan hajotessa tornia käännetään käsiveivillä, mikä pelissä simuloidaan kursorinäppäinten paukuttelulla.

Ammu tua tualt

Helpoimmalla pääsee kun hyppää ulkonäkymään, silloin tietokone hoitaa tankin täysin. Näin Steel Beastia voi pelata vaikka karttaruudulta taktisen tason tosiaikaisena sotapelinä. Tosin omien ampujien taidot riippuvat siitä, kuinka hyvin pelaaja pärjää harjoitteluradalla.

Komentaja on tankin jumala. Hän lelluu tornissa ja yrittää hakea ampujalle maaleja. Komentaja voi myös suoraan osoittaa kohtaa maastossa ja käskeä "liiku tuonne", mikä on erinomaista jos komentaa yksiköitä joiden sisään ei pääse.

Komentaja kertoo, mitä ammusta käytetään ja koska ammutaan. Jos ampuja katsoo vasemmalle, mutta metsän reunassa oikealla alkaa T-80:n putki kääntyä kohti, voi komentaja ottaa tykin omiin käsiinsä ja näyttää ampujalle maalin, jopa itse ampua. Leopardissa tämä on hoidettu metrin paremmin kuin Abramsissa, sillä siinä homman voi hoitaa turvassa tankin sisällä. Steel Beastin tykistökeskitykset ovat tappavia.

Abrams ja Leopard on tarkoitettu pitämään miehistö elossa, joten kyllä ne kuritusta kestävät, mutta tankista hajoaa tavaraa. Miehistön jäsenet ovat kuolevaisia, joskaan kuskin en ole vielä nähnyt kuolevan. Niin kauan kuin ampuja tai komentaja ovat hengissä, ne osaavat korvata kuolleita.

Ken on kaikkein kaunein

Ensi silmäyksellä Steel Beastin 3D-kiihdyttämätön grafiikka on kuin suoraan ajalta ennen Voodoota. Ei niin että se haittaisi esteettisesti tai edes silloin kun ruudunpäivitys tippuu yksinumeroisiin lukuihin, vaan siksi että peli pyörii resoluutiossa 640x480, mikä on tämän tyyppiselle simulaattorille pikkuisen liian vähän. Lisäksi pelissä on aina aurinkoinen keskipäivä: erilaista säätä tai vuorokauden aikoja ei ole.

Muuten valittamista ei juuri ole, sillä mikä ulkonäössä menetetään, otetaan korkoineen toimivuudessa takaisin. Esimerkiksi Delaneyn erinomainen maastorutiini tarjoaa pehmeästi kumpuilevan maaston, jossa näkyvyyttä on kilometrikaupalla. Erilaisia maasto-objekteja on turhan vähän (taloja on kaksi mallia) mutta toisaalta peli tarjoaa ihan oikeat metsät tuhansine mutta silti yksittäisine puineen.

Yksikköjä saa yhteen skenaarioon yli 500 jos haluaa ja kone jaksaa. Tankit ja muut yksiköt ovat aika karkean näköisiä, mutta parempia yksikkögrafiikkoja on jo tarjolla. Animointi on hienoa: liikkeessä tankit heiluvat ja keinuvat aidon näköisesti sekä nostattavat pölyä vauhdin mukaan. Suorassa vertailutestissä M1 Tank Platoon 2:n kanssa Steel Beasts ei häviä kuin kalustografiikassa ja parissa efektissä, ja erikoisplussa Teräspedoille tippuu todella vaikuttavista tykistökeskityksistä.

Äänimaailmassa Steel Beasts on kuningas. Tykkien komeankumeat jyrähdykset ja raa'at tykistökeskitykset saivat minut muttei naapuria iloiseksi subbarista, ja oma ääniefekti löytyy vaikka tornin päälle ropisevista .50:n hylsyistä. Tornin magneettilukitus kirskuu, tykki kolahtaa kun piippu vääntyy uuteen asentoon, jopa tornin ääni vaihtuu jos dieselmoottori kosahtaa ja veivistä vastaa sähkömoottori. Ääni jopa liikkuu äänen nopeudella, eli ensin perille tulee ammus ja sitten ääni.

Ihanaa, Leopardit, ihanaa!

Odotin lähinnä tarkkaa nippelisimua, joten minulle oli täydellinen yllätys kuinka hyvin Steel Beasts toimii nimenomaan pelinä. Kaikki, niin yksityiskohdat, grafiikka, äänet, jopa realismi, on alistettu luomaan raaka, armoton ja uskottava virtuaalimaailma koneen sisälle. Silloin ei muuta tarvitakaan kuin että pannaan näyttelijät lavalle ja käynnistetään show.

Jollei ostovaaka vieläkään romahda Kyllä-puolelle, lisätään kuppiin verkkopeli. Vihdoinkin kaksi pelaajaa voi olla samassa tankissa, toinen komentajana ja toinen ampujana. He voivat pelata vaikka kolmatta vastaan, joka hoitaa koko vihollispuolen, tai sitten tietokonetta vastaan. Eikä pelaajamäärälle ole muuta ylärajaa kuin mitä kaista kestää, ja ainakin 16 hengen pelit kuulemma pyörivät hyvin. Sääli vain, kun pelissä ei ainakaan vielä ole simuloitu venäläisiä tankkeja. Tankmatcheissa olisi silloin enemmän järkeä, ja Steel Beastia menisi vaikka Suomen armeijan koulutuskäyttöön.

Delaney on luvannut ainakin kaksi päivitystä, joissa muun muassa lisätään pelissä esiintyvät yksiköt kahteenkymmeneenneljään, tuodaan tykistö kartalle ja lisätään haarautuva tehtäväpuu. Plus kaikkea muuta, joista Beastin tekijät eivät halua puhua.

Toistaiseksi Steel Beastia saa vain suoraan netistä tilaamalla, mutta sitä aiotaan myydä myös kaupan hyllyllä, joten joku fiksu suomalainen maahantuoja toivottavasti tilaa peliä.

Steel Beastin hienojen nyanssien ja yksityiskohtien esittelyyn voisi helposti polttaa monta sivua, joten pakko tyytyä sanomaan painokkaasti: jos erinomainen tankkisimu tai nykyaikainen tankkisodankäynti vähänkin kiinnostaa, älä jätä Steel Beastia väliin.

Niin pikkupajan tekemä kuin onkin, Steel Beastille ei tarvitse säälipisteitä jakaa. Vaikka se jäisi PC:n viimeiseksi tankkisimuksi, se täyttää roolin kunnialla.

92 + Pelit Suosittelee