Loppuelämä pelimaailmassa ei kuulosta pahalta. Kunhan se pelimaailma ei ole vanha versio Maddenista.
Animesarja Sword Art Online teki vuonna 2012 monia asioita oikein. Se ei keksinyt itse kaikkia teemojaan, mutta käytti ja esitti niitä tavoilla, jotka loivat sarjasta massiivisen hitin.
Pelin alkusankari, Kirito, on uuden mörpin betatestaaja. Tämä Sword Art Online on virtuaalitodellisuusmaailma, johon kytkeydytään VR-laseilla. Pelaaja makaa sängyssä, mutta kokee seikkailun JRPG-maisemissa, ja immersio on täydellinen. Pelin julkaisupäivänä Kirito kytkeytyy verkkoon, yhdessä kymmenentuhannen muun pelaajan tavoin.
Ei olisi kannattanut. Farmaus jää kesken, kun pelaajat siirretään pelinkehittäjän tiedonantoon. Saarna ei miellytä: pelaajat eivät voi poistua pelistä, ennen kuin läpäisevät sadan kerroksen haasteen ja voittavat viimeisen pomon. Ai niin, kuolema pelissä tappaa pelaajan myös oikeassa maailmassa. Pakotietä ei ole. Kuolemanpeli alkakoon.
Ranobe on vaikea nimi kirjalle
SAO perustuu Reki Kawaharan kirjoittamaan ranobe-kirjasarjaan. Ranobet ovat halpoja, yksinkertaisella merkkijärjestelmällä kirjoitettuja kirjoja, jotka on suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille. Scifi- ja fantasia-aiheet ovat yleisiä. Suosituimmissa sarjoissa on paljon tappelua ja vetäviä misuja. Kirjoissa on kauniita kuvia, jotka elävöittävä hahmoja.
Ranobeissa elää sarjamaisen viihdekirjallisuuden perinne, ja Japanissa markkinat kukoistavat. Olisiko siis aika tuoda Jerry Cotton takaisin Suomeen? SAO oli ranobe-superhitti, jollaista ei oltu nähty sitten vuoden 2006, jolloin animemaailmaa ravisteli The Melancholy of Haruhi Suzumiya.
SAO on tärkeä osa animesarjojen sisältömuutosta. Ennen sarjat olivat itsenäisiä teoksia, nykyään ne ovat osa multimediatuoteperhettä. Pelit, kirjat, manga ja oheistuotteet ovat yhtä tärkeitä. Enää ei kerrota tarinaa, joka kestää 26 jaksoa, ja loppuu tyydyttävällä tavalla. Yhä useammin sarjat kestävät 12 jaksoa tai vähemmän, ja loppuvat kesken. Lisää tuotetaan, jos oheistuotteet myyvät.
Ilmiö liittyy kokonaisvaltaiseen estetiikan muutoksen. Yhtenäisen teoksen sijaan arvostetaan jatkuvaa sisältöä. Länsimaissa tämä tunnetaan keskusteluna siitä, ovatko tv-sarjat tärkeämpiä kuin elokuvat.
Se on monimutkaista
SAO näyttää kauniilta ja juoni pitää tiukasti otteessaan ensimmäiset 14 jaksoa. Jännitys on huipussa, kuka tahansa voi kuolla. Hahmoissa on persoonallisuutta, maailma tuntuu elävältä.
Loppusarja yllättää. Sarjan erikoinen viehätys on siinä, kuinka se pyrkii tavoittamaan mahdollisimman monta kohderyhmää, sillä se ei pelkää vaihtaa oletettua yleisöään.
Kuolonpelin jälkeen keskiöön nousee Kiriton suhde hänen siskoonsa, Kirigayaan. Tai, hän on adoptiosisko. Hän on myös serkku. Ainakin tilanne on epäselvä, ja Kirito käy läpi tuskaisia Woody Allen -hetkiä. Kirigaya on kovasti mustasukkainen Asunasta, josta kehittyy sarjan aikana Kiriton nyksä. Pidän Sword Art Onlinea syypäänä siihen, että insestiviritelmät ovat nykyanimessa niin suosittuja, sillä japanilaiseen tyyliin kaikki myyvät elementit pitää kopioida.
Haaremivaihe ei lopu siihen, vaan toinen tuotantokausi käytetään Kiriton ja Sinon parittamiseen. Sinon, viileä tarkka-ampuja, on viehättävä ja kiinnostava hahmo. Häntä katselee mielellään. Jännitettä riittää, sillä Kirito on varattu mies. Lisäkäänteenä Kiriton ulkonäkö muuttuu hieman naisellisemmaksi. Tuotantokauden lopussa seurataan Asunaa. SAO muuttuu lääkäridraamaksi, nyyhkysarjaksi, joka on suunnattu tytöille. Se on ihanaa, koska siinä saa itkeä.
Valitse elämä, valitse perhe, valitse helvetin iso 4K-televisio
SAO:n hittiaines löytyy sen edustamista arvoista. Sarjan syvärakenne huokuu keskiluokan elämänkatsomusta. Kirito on himopelaaja, mutta hän ei ole toivoton. Hän ei ole ulkopuolinen tai antisosiaalinen, kuten nettipelaajan voisi stereotypisoida. Betatestaajana hän on vahvempi kuin moni muu peliin osallistuja.
Tarinan keskiöön nousee Kiriton suhde Asunaan, joka on kuin moderni versio Love Hinan vihaisesta Naru Narusegawasta. Kirito ei halua kerätä haaremia, vaan hän haluaa Asunasta vaimonsa. Hän haluaa hänen kanssaan lapsen. Ja, kaiken lisäksi, hän haluaa hänen kanssaan oman talon.
90-luvulla Trainspottingin kuuluisa avausmonologi kielsi kaikki keskiluokan arvot. 2010-luvulla niitä kaivataan. Tämän takia sarja on niin suosittu. Harva animesarja nostaa keskiöön aiheita, joista nuoret eivät enää uskalla edes haaveilla: perhe-elämää ja omistusasuntoa. Kiriton, Asunan ja Yuin idylli metsän keskellä onkin sarjan kiteyttävä, äärimmäinen fantasia.
