Kirjekuori on Vitan oma putkimies.
Sonya vitattaa. Leijonanosa taskukonsolibisneksistä valuu täppäreille ja loput Nintendolle. Ohjaimiltaan ja suorituskyvyltään ehkäpä paras koskaan valmistettu käsikonsoli Vita on jäänyt tyystin uuden ajan jalkoihin. Se on oman aikakautensa viimeinen mammutti, jonka kohtalo on jumiutua puoli-ilmaisten pelien ja uusien päätelaitteiden tuottamaan ikiroutaan.
Vielä ei jääkausi saa hyisiä kouriaan Vitan ympärille. Little Big Planetista tuttu Media Molecule piristää laitetta uudella loikinnallaan, joka ilmestyy yksinoikeudella vain Vitalle. Päähahmopankki taitaa olla tyhjennetty, sillä nyt luotsataan kirjekuorta läpi askertelustudiomaisten maisemien.
Mediamolekyylin taika-atomit tuottavat työkyvyttömyyseläkepäätöstä odottavalle konsolisyrjäytyneelle ehkäpä sen parhaan pelin. Tearaway on suorastaan maaginen pelikokemus. Pastellisävyissä kylpevä, eteerisen kaunis satuseikkailu on kuin ison budjetin taidepeli.
Pienisuuri postimaksu
Little Big Planet näkyy Tearawayn jokaisessa bitissä ja pelit on helppo tunnistaa serkuksiksi. Satumaan tasapaino järkkyy, kun auringosta kurkistaa Sinä, eli itse pelaaja. Kun peli käynnistyy, ensimmäisenä tökitään takapaneelia, jotta kahden maailman rajapinta rikkoutuu.
Tämän jälkeen ohjaksiin hyppää Viestinviejä Iota. Se on postimerkein varustettu kirjekuori, jolla on jalat. Iotan tehtävä on matkustaa aurinkoon ja turvata askartelumaan tulevaisuus.
Tearawayn paperista taiteltu maailma on Little Big Planetin leluhuoneen rinnakkaistodellisuus. Pelihahmojen paperimaisuus on viety niin pitkälle, että verkkosivuilta voi tulostaa paperille printattuja mörrejä, jotka voi askarrella pelipöytää koristamaan.
Hahmojen kustomointimahdollisuudet ovat myös varsin kattavat. Erilaista ruumiinosaa voi ostaa keräämällä pelimaailman lumevaluuttaa, mutta pelin askartelustudiossa voi paskarrella kasaan kokonaan omia virityksiään virtuaalipaperilla ja -saksilla.
Kovaa peliä lajittelukeskuksessa
Kahden tason loikinnan sijaan Iota istutetaan kolmannen persoonan toimintaseikkailuun. Paperimaailmasta on laadittu kerrassaan vekkuli temppurata, joka ottaa kaiken irti Vitan erikoisominaisuuksista.
Toisinaan sormet on työnnettävä takapaneelin kautta paperista läpi ja liikuteltava tasoja Iotan alle, tai sitten kosketusnäyttöä tökkimällä muutellaan paperinpalojen sijaintia, jotta sankarimme pikkujalka ei pilkahtaisi.
Myös Vitan kameraa käytetään tämän tästä joko teksturoimaan pelimaailman kansalaisia tai sitten oman naamavärkin ihmettelyyn pelimaailman taivaalla möllöttävästä auringosta. Iota ronttaa mukanaan myös omaa pokkaria, jolla voi kuvata valkoisia pelimaailman kappaleita. Kun valkonaamat on ikuistanut filmille, ne ilmestyvät tulostettavina paperimalleina omalle Tearaway-tilille pelin verkkosivuille.
Nauroin ääneen, kun peli pyysi murahtamaan variksenpelättimelle oman kutsuhuudon. Falsetista lausuttua vingahdusta tuli pelin edetessä kaduttua moneen otteeseen.
Tearaway hyödyntää kattavasti piskuisen taskukonsolin temppuarsenaalia, mutta kovassa kohkauksessa interaktiivisia elementtejä on ruudulla niin paljon, että näpit uhkaavat loppua väkisinkin kesken.
Peli ei juuri haasteella juhli sillä, satunnaista harmonikansoittoa lukuun ottamatta Iotan seikkailu purjehtii varsin leppoisissa tunnelmissa maaliinsa. Toisaalta seesteisen satumatkan tarkoitus ei ole suorittaa, vaan nauttia tutkimusmatkailusta.
Uniikilla ilmeellä varustettu Tearaway on puhdas taidepeli, joka kiilaa heittämällä Vitan pelikuvaston kärkipaikoille. Lapsenomainen patikkamatka kohti paperista askarreltua teletappikukkulaa on oodi mielikuvitukselle ja kiireettömyydelle. Jokaisen nurkan takana on jotain mielenkiintoista ja ympäristöt on rakennettu läpikulkumatkan sijaan tutkittaviksi.
Tearaway muistuttaa päivätorkkuja, joista voi nauttia bussimatkan aikana. Iota todistaa, että myös etanapostilla on puolensa.
http://www.tearaway.me/
Media Molecule/Sony Computer Entertainment Europe
Arvosteltu: PS Vita
Versio: Myynti
Ikäsuositus: 7+
89
