Avaruuden muukalaiset kukistaa vain kunnon kommando. Rambo ja Dumbo lyövät geenit yhteen, syntyy Tembo!
Game Freak tunnetaan aika tarkkaan tasan yhdestä pelisarjasta. Pokémonit saavat pikku loman, kun Game Freak työntää kärsänsä perinteisiin 2D-tasoloikkiin, loikkarina Tembo the Badass Elephant.
Kun pääkallonaamaiset Phantom-muukalaiset hyökkäävät Shell Cityyn, on paikallinen armeija hädässä. Jokaiseen hätään on ratkaisu, ja kekseliäs kenraali kutsuu paikalle vanhan sotakamunsa, kommandonorsu Tembon! On aika pelastaa Shell City, vaikka siinä sivussa lanautuukin puolet kortteleista maan tasalle.
Kärsäkästä menoa
Tembo the Badass Elephantin perusmekaniikka on kunnossa, mutta vanhalle tasoloikistille hämmentävän tuttua. Liikkumiseen inspiraatio on otettu sellaisista alan konkareista kuin Sonic ja Yoshi’s Island, sillä juokseva norsu pyyhältää kuin sininen siili ikään ja pystyy vihreän liskon lailla pidentämään loikkiaan räpiköimällä ilmassa. Kerättävä kama on kuin Donkey Kong Countrystä, mitä nyt banaanit ovat vaihtuneet maapähkinöihin ja salaiset kolikot pelastettaviin siviileihin. Päälle pursotetaan Metal Slugin mieleen tuova huumorisodankäyntiteema, ja jo on norsukakku kuorrutettu nostalgisella kermavaahdolla.
Tembo pelastamassa Shell Cityä on kuin norsu posliinikaupassa. Villisti ravaava villipeto kun kaataa heikommat kerrostalot samalla vaivalla kuin Phantomin pystyttämät tiesulutkin. Nopea ravaaminen on pelin kaksiteräisin mekaniikka. Tantereen tyhjentäminen syöksyhampaat edellä on hauskaa, mutta liian usein vauhdin hurma muuttuu menetetyksi elinvoimaksi, kun ruudun sivulta ilmestyy jotain pikkutaloa tai Phantomin rivisotilasta vaarallisempaa.
Vaikka Tembo kestää osumaa kuin isompikin elefantti, on tuupertunut kommandonorsu yleinen näky. Varovainen eteneminen taas tuntuu vauhtiin tottumisen jälkeen tuskaisen hitaalta, joten suo siellä, vetelä täällä.
Aina saa kärsiä
Rymistelytasoloikintaa rytmitetään lyhyillä, simppeleillä passleilla, joista suurin osa keskittyy joko oikeiden rakennelmien tuhoamiseen mekanismin käynnistymisen vuoksi, esimerkiksi jättiläiskeilapallo murskaa Phantom-pataljoonan jahka sitä tukevat pilarit on kaadettu, tai veden suihkimiseen.
Tembon kärsä toimii paitsi kätevänä ensisammutusvälineenä, myös palavien vihollisten kukistajana ja kasvien kasvattajana. Vesisuihkun suuntaa saa kääntää vapaasti ja tasaisesti ripotellut vesiautomaatit tankkaavat vesitankit taas täyteen. Vesipassleilu vaan on toinen asia, mikä särkee Tembon temmon. Kun yhtenä hetkenä jyrätään rakennuksia matalaksi, seuraavaksi pysähdytään kastelemaan kukkia. Se ei oikein sovi kommandonorsun imagoon.
Tembo the Badass Elephantissa on potentiaalia. Sen sarjakuvina esitetty tarina toimii, höhlä huumori naurattaa, päähahmoon samaistuu helposti tällainen kolmenkympin bossimonsterin jo kohdannut oman elämänsä kommandonorsu. Pelimekaniikkakin rokkaa silloin kun mennään vauhdilla ja pistetään paikkoja päreiksi.
Mutta Tembo kärsii identiteettikriisistä. Se ei päästä pelaajaa norsun massan vietäväksi, vaan pysäyttää momentumin liian usein. Sekään ei auta, että alle parikymmentä kenttää on nähty nopeasti hitaammallakin vauhdilla.
Se on sääli. Tembo the Badass Elephant on peli, josta olisin halunnut pitää pirun paljon enemmän kuin lopulta pidin. On hienoa nähdä Game Freak uusienkin pelien parissa, mutta Tembosta näkee liian kauas, että se on syntynyt Pikachun kiduttamisen sivuprojektina.
Se on kaukana siitä, mitä tannerta tömisyttävän siisti kommandonorsutasoloikka olisi voinut olla. Huono peli Tembo the Badass Elephant ei ole, elefanttiteemaa rikkovasti se on... unohdettava.
Tembo the Badass Elephant
Arvosteltu: PS4
Saatavilla: PC, Xbox One
Game Freak/Sega
Versio: Myynti
Moninpeli: Ei
Ikäraja: 12
74
