The Banner Saga 2 - Musta aurinko nousee

Taistelussa varlit suojaavat pienempiään, sillä maastosta on turha hakea suojaa. Taistelukenttä on taas tasainen kuin pingispöytä.

Vaikka Banner Saga ei kerrokaan foorumimoderaattoreista vaan viikingeistä, jättiläisistä, jumalista ja maailmanlopusta, tykkäsin silti.

Banner Saga –sarja on pienen Stoic Studiosin esikoispeli ja malliesimerkki siitä kuinka indiepelillä menestytään: aihevalinta, graafinen tyyli ja pelityyppi jäävät mieleen ensisilmäyksellä. Viikinki-teema on tuttu, mutta se osataan vääntää omiin nimiin. Tiimin taustalla on tekijämiehiä Biowarelta, jotka Star Wars: Old Republicin jälkeen perustivat oman studionsa.

Tiimin ylivoimaisesti lahjakkain on graafikko Arnie Jorgensen. Banner Saga muistuttaa kulta-ajan Disney-piirroselokuvia, mikä ei ole sattumaa. Innoitus tyyliin saatiin Disney-taiteilija Eyvind Earlelta. Earlen maisemamaalaukset muistuttavat Banner Sagan vaellusosuuksien taustoja, jotka huokuvat seikkailun ja sadun sekaista tunnelmaa. Peli vieläpä vastaa grafiikan lupaukseen.

Pakanamaan kartta

Yhteydet viikinkisaagoihin ovat varsin viitteelliset. Maailmasta löytyy niin muinainen kivikansa, maailmaa syövä jättiläiskäärme, varl-jättiläisiä ja kentaurimainen hevoskansa. Aurinkokin on pysähtynyt taivaalle, eli planeetta on vuorovesilukittunut auringon suhteen ja kääntää koko ajan saman puolen kohti keskustähteään. Silloin kannattaa paeta päivä- ja yörajalle, jossa pääkaupunki Arberrang jopa sijaitsee.

Tarina etenee valmiiksi määrätyillä raiteilla. Edes omaa reittiään ei voi määrätä, vaan hahmot vaeltavat pitkin kauniita maisemia, joissa pysähdytään vain kyliin ja taisteluihin. Tarinankuljetus muistuttaa King of Dragon Passia, sillä tilanteet esitetään lyhyinä dialogeina ja tekstikohtauksina, joihin valitaan reaktio annetuista vaihtoehdoista. Valinnoilla on usein pitkälliset seuraukset ja maailma on arvaamaton, mikä pitää kivasti varpaillaan. Joskus piiritetyn kylän pelastaminen palkitaan, välillä hyvät aikeet aiheuttavat pahimmat ongelmat. Aina hyviä vaihtoehtoja ei edes ole, kun sankarijoukosta on pakko valita yksi johtamaan takaa-ajajia viivyttävää jälkiosastoa, jotta muut ehtivät pakoon. Taisteluvammoista toipuu mutta juonikuolemista ei, joten hahmon menetyksen riski on todellinen.

Parinkymmenen nimetyn sankarin lisäksi mukana kulkee myös tavallisia klaanilaisia, jotka jakaantuvat taviksiin ja sotureihin. Sotureista on hyötyä vain massataisteluissa, mutta tavikset osaavat hankkia ruokaa metsästä. Ruokahuolto on yhtä tärkeässä roolissa kuin todellisuudessa, sillä Banner Sagassa nälkä tekee taistelusta tavallista vaikeamman: ilman mestarin aamupalaa virta ei riitä erikoisliikkeisiin.

Eeppiset maisemat kelpaisivat kehyksissä vaikka seinälle.

Jätti mätti

Vuoropohjaisen taistelusysteemin suurin vahvuus on, että elinvoima vaikuttaa suoraan iskuvoimaan. Henkihieveriin hakattu iskee takaisin kuin kissanpentu. Osapuolet lyövät vuorotellen riippumatta siitä kuinka paljon väkeä kummallakin puolella on, joten ylivoimasta ei ole taistelussa juuri hyötyä, mikä on ajatuksena ja pelimekaniikkana todella outo. Jos pudottaa vastustajalta ensin heikot tyypit, vihollisen vahvimmat vain saavat vuoronsa nopeammin. Käytännössä kannattaa heikentää ensin kaikki viholliset nyrkillä tapettaviksi ja aloittaa vasta sitten tappokierros.

Ykkösosan ongelma oli, että taistelussa kohdattiin aina samat viholliset, tavoitteet eivät vaihtuneet ja taistelu käytiin paikallisella jalkapallokentällä, jossa ei ollut kapeikkojen tai korkeuserojen suomia etuja. Valitettavasti kakkosessa ongelmat ovat aivan samat, vaikka uusi hevoskansa lisääkin yhden uuden vihollistyypin. Nykykunnossa taistelu ei yllä muun pelin tasolle, vaan jää ihan ok -luokkaan.

Jos Banner Saga –sarja ei ole aikaisemmin tuttu, kannattaa aloittaa ykkösestä. Kakkososassa oletetaan koko ajan, että aikaisemmat tapahtumat ovat tiedossa. Juoni alkaa keskeltä, vanhojen hahmojen taustoja tai motiiveja ei selitetä ja 10 tunnin seikkailukin päättyy kesken dramaattisen käänteen. Jos on jo läpäissyt ykkösosan, tallennusta voi käyttää kakkosessa, jolloin tarina jatkuu siitä mihin jäi. Vain hahmojen ominaisuuksia muokataan sopimaan kakkosen muutoksiin.

Banner Saga 2 jätti vähän ristiriitaisen fiiliksen. Rakastan tyyliä ja kerrontatapaa, melankolinen orkesterimusiikki sopii murheelliseen maailmaan, mutta toivoin, että kakkososaan taistelusysteemiä olisi monipuolistettu, sillä nykyisellään taistelut eivät nouse draaman huippukohdiksi vaan jäävät pakolliseksi rutiiniksi. Ehkä sitten kolmosessa?

 

 

The Banner Saga 2

Arvosteltu: PC

Saatavilla: Mac

Stoic Studios/Versus Evil

Suositus: Windows 7 ja 4 gigaa muistia eli pyörii koneessa kuin koneessa.

Testattu: i7-4790K 4.0 GHz, GTX 970, 8 Gt

Muuta: Ykkösen lopputallennuksen voi siirtää kakkososaan.

Ikäraja: 16

83