Denpa tarkoittaa japaniksi radioaaltoja ja ihmisiä, jotka elävät muilta näkymättömässä maailmassaan. Minäkin pääsin matkalle sellaiseen Denpa Menissä.
Radioaalloilla ratsastavia denpaihmisiä on joka paikassa. Paljaalle silmälle ne ovat näkymättömiä, mutta 3DS:n kamera paljasti pikkukansan olemassaolon.
Olennot voi myös kaapata itselleen, jos kehtaa pyöriä konsoli ojossa etsien pikku-ukkoja omista ja naapureiden nurkista. Matkustaminen kannattaa, sillä denpat ovat paikkauskollisia. Jos vaihtaa maisemaa, myös denpakanta muuttuu.
Hurja kahdeksikko
Kajahtaneen asetelman alla on korostetun perinteinen japsirope. Suurin osa ajasta kuluu luolastoissa hirviöitä pieksemässä. Vuoropohjainen taistelu on mukavaa, jos ei mullistavaa. Pelaaja valitsee koko joukolleen sopivan tekemisen, sitten denpat ja vihut hakkaavat toisiaan nopeusjärjestyksessä.
Siepatut miehet ovat heti valmiita taistelemaan oikeuden puolesta. Joukkovoima on tarpeen, sillä vihaiset tuliapinat ovat kaapanneet denpa-Waynen perheen. Pelastusoperaation aikana paitsi kaadetaan laumoittain vihamielisiä örkkimörkkejä, myös kalastetaan ja kasvatetaan kukkia.
Elementtiheikkouksien hyödyntäminen on taistelussa avainasemassa, minkä takia denpamiehitystä pitää hienosäätää uutterasti. Punaisia ukkeleita on turha viedä veden keskelle, mutta tulihyökkäyksiä ne sietävät muita paremmin. Vesi-iskut taas taltuttavat lohikäärmeet hetkessä.
Napattavissa olevat denpat kykyineen arvotaan kaavalla, johon sisältyy myös kuvauspaikka. Kotonani näkyi lähinnä mustia denpoja, joten otin konsolin mukaan kavereille saadakseni porukkaan lisää väriä.
Myöhemmin peli löi rätillä naamaan, kun merikärmes pani koko vaivalla haalitun denpajoukon vaihtamaan hiippakuntaa pysyvästi. Tai melkein pysyvästi, sillä menneet miehet saa takaisin elävien kirjoihin rahalla. Yhtälö käy vaikeaksi, kun sujuva mättäminen kaipaa tietynlaisia kykyjä, joiden löytäminen taas on arpapeliä. Hyvistä sotureista ei ole varaa luopua, mutta niitä ei ole varaa pitää elossa. Mikä siis neuvoksi?
Ny rindataan
Grindi ratkaisee kaikki ongelmat. Rahaa varusteisiin saa kalastamalla, kokemuspisteitä mäiskimällä, mutta molempia yhdessä ei oikein mistään. Etenemisestä tulee viimeistään merillä todella työlästä, sillä vaikeustaso heilahtaa tiukasta ankaraksi, ja vesihirviöt vetävät huonosti valmistautuneet joukot säälittä kölin ali.
Grindaamista kannattaa koettaa jaksaa, sillä Denpa Men on harvinaisen hyväntuulinen pieni seikkailu. Sen maailma on värikäs ja tursuaa persoonallisuutta, josta paras esimerkki on denpaimmeisten varustelu. Tavanomaisten panssarien sijaan pikku-ukoille puetaan raitakuoseja ja hassuja vaatteita.
Tiimini ykkösnyrkki oli hurja ilmestys: lelumiekka selässä, rusetti kaulassa, perhonen piirretty vatsaan ja naama tollossa kestovirneessä. Taikahanskat sytyttivät lyönnit tuleen ja heppulin päästä sojottava antenni loitsi pyörremyrskyjä.
Vekkulius ei rajoitu denpamiehiin. Sivuhahmoina heiluvan myyräkansan rikkonainen englanti on sympaattista luettavaa. Happoinen hirviödesign naurattaa aina siihen asti, kunnes possuritari teilaa ryhmän ainoan parantajan ja pankkitili näyttää nollaa.
Taistelussakin on reipas meininki, vaikka sen puutteet ovat selkeät. Painopistettä voisi siirtää kokemustasojen pakkojauhamisesta taktikoinnin ja kykymanageroinnin suuntaan. Kuoleman osittainen lopullisuus on pahuksen kyseenalainen ominaisuus, jonka ampuisin mieluiten kuuhun hyvää menoa häiritsemästä.
Denpa Men 2 vaatii pelaajalta paksua nahkaa, mutta vastineeksi se antaa häpeilemättömän iloista ja omituista roolipelaamista. Sitten vain kaupungille kameran kanssa heilumaan!
Mikko Lehtola
78
