Shokeeraava kohupaljastus: Link pukeutuu mekkoon!
Zelda-toimintaseikkailut ovat leimallisesti yksinpelejä, mutta tiimimoninpeliäkin on kokeiltu, viimeksi 2005 Four Swords Adventuresissa, jossa lisäpelaajat tarvitsivat GameCubeen spesiaalipiuhoilla linkatut Game Boyt. Tunnustan: ostin itselleni kolmannen Game Boyn, ihan vain tätä peliä varten.
3DS:n The Legend of Zelda: Tri Force Heroes on hellempi kukkarolleni, sillä pelikavereita etsitään lähiverkon lisäksi netistä.
Muotitietoinen
Kavereita ei edes kaipaa. Hytopian muotitietoiseen kuningaskuntaan sijoittuvassa tarinassa Link ottaa mukaansa kaksi linkmäistä, makaaberia taikanukkea, joihin sankarin henki pystyy hyppäämään milloin tahansa.
Älliä nukeilla ei ole, joten ne pysyvät paikoillaan, jos niitä ei ohjaa suoraan tai siirrä vaikkapa tuulimagialla. Kivana tatsina nuket osaavat muodostaa toteemin, jossa alimmainen juoksee ja ylimmäinen käyttää aseita.
Kentät ovat kompakteja, muutaman ruudun kokoisia pulma- ja/tai taistelupähkinöitä, joissa nähdään muista zeldoista tuttuja vihollisia, varusteita ja teemoja. Savipurkkeja rikotaan, pommeja heitellään ja kytkimiä painetaan tuttuun tyyliin. Kentät ovat lyhyitä, mutta niitä on paljon. Kahdeksan miljöötä, kuten metsä ja tulivuori, jakautuvat neljään neljän kentän kokonaisuuteen.
Jokainen sankari kantaa miekkaa ja vain yhtä lisä-asetta, joten erilaisia työkaluja on mukana kolme per kenttä. Pienten alueiden ja rajatun esinekirjon takia oikean toimintatavan selvittäminen ei ole kovin vaikeaa, mutta toteutus saattaa vaatia treeniä etenkin yksin, sillä aktivoi kaikki nopeasti -kytkinnippujen ajoitukset eivät siedä töpeksintää.
Pinoamista käytetään runsaasti pulmissa ja taisteluissa, joissa oikea toimintakorkeus on tärkeää. Ylitystehtävät ovat pulmista yleisimpiä. Pienten kolojen yli päästään kaveria heittämällä, mutta miten kolmas kaiffari ylittää kanjonin? Jokin kytkin aktivoi siltaelementin tai kamu kaapataan bumerangilla. Tai kamu ampuu ketjun toisella puolella nököttävään heppuun ja vetää itsensä yli.
Etenemis- ja toteemijärjestyksellä on väliä, koska kaikilla on harvoin samaa työkalua. Yksinkertaiset etenemispulmat ovat enemmän hidasteita kuin esteitä, mikä lienee sujuvan moninpelin takia tarkoituskin.
Vaihtelevat pomomatsit ovat Zelda-perinteen mukaisesti enemmän hoksottimista kuin reflekseistä kiinni. Aseiden käyttöjärjestyksen ohella pitää keksiä oikea käyttökorkeus. Sydämiä jaetaan runsaalla kädellä. Vain yhdestä ahtaisiin kaivosvaunuihin pommeja heittelevästä kyklooppikaksikosta en selvinnyt yksinäisenä.
Ristiinpukeutumista
Kevyt hupailu on aina ollut osa zeldoja, mutta Tri Force Heroes menee tavallista enemmän huumori edellä. Ilkeä muotinoita on napannut Hytopian ah, niin tyylikkään prinsessa Stylan releet. Noidan rökittämisessä auttavat muotiteemaan sopivat Linkin villit puvut, jotka antavat erilaisia buffeja ja bonuksia. Esimerkiksi Kokiri-Link ampuu kolme nuolta ja Goron-asussa tuli ei satuta.
Pukujen valmistukseen tarvitaan muutama keräilyesine ja räätälin palkkio. Vaatteiden osia saadaan bossimatsien jälkeen. Tarjolla on kaksi erilaista esinettä kolmessa arkussa, joista vain yhden saa avata. Kaiken saaminen vaatii siis samojen kenttien uudelleen pelaamista. En lähtenyt uusintakierroksille, koska viihdyin lisäenergiaa antavassa prinsessamekossa ja söpössä cheerleader-asussani mainiosti.
Tri Force Heroes etenee sujuvasti, ehkä jopa turhan sujuvasti? Pulmat toistavat turhan paljon toisiaan, vaikka taistelut kiristyvät lopussa, läpäisy ei ole Dark Souls -uroteko, joten kentissä on uusintakierroksille kolme bonustavoitetta: läpäise pienemmällä terveydellä, läpäise nopeammin tai jotain kenttäkohtaista, kuten älä putoile. Jotain arvatenkin aukeaa, kun kaikki tavoitteet on läpäisty, mutta en ehtinyt deadlinea vastaan asiaa varmistamaan.
Pelin ideana on tietenkin yhteispeli netissä tai lähiverkossa, jolloin nuket korvataan muiden ohjaamilla Linkeillä. Kommunikointisymboleista huolimatta nettimoninpelin tohotus mutkistaa pikkupulmia: minä, meitsi ja meikämandoliini olimme aina samaa mieltä ratkaisuista. Vastapainoksi pelikaverit helpottivat taisteluita, mutta julkaisun tienoolla toiminnan tiivistyminen nosti esiin ikävää lagailua. Tiimityön ohella tyylipuhdasta muiden Linkien kurmotusta harrastetaan PvP-koliseumin areenoilla.
Teknisesti pätevä ja nätti The Legend of Zelda: Tri Force Heroes on epätavallisista pikkukentistä huolimatta hyvin zeldamaista passletoimintaa. Meno on viihdyttävää sekä yksin että etenkin kolmikkona, joten Zelda-fanien joulu on pulkassa.
The Legend of Zelda: Tri Force Heroes
Arvosteltu: 3DS
Grezzo/Nintendo
Versio: Myynti
Moninpeli: 3 pelaajaa netissä tai lähiverkossa
Ikäraja: 7
85
