Onko mitään niin hävytöntä kuin keskeneräisenä julkaistu peli? Miten olisi peli, joka on tarkoituksella jäädytetty pre-alphan tienoille?
Aloitat eeppisen fantasiapelin. Intro heittää hetulaa pahiksesta, jonka voit kukistaa vain SINÄ, valittu, sankari, übermensch. Hetkinen, täriseekö pädi? Ei, ne ovat vain jännityksestä väräjävät kätesi!
Peli alkaa, mutta jokin on vialla. Maailmasta puuttuvat värit, aivan kuin väliaikaiset tekstuurit olisi unohdettu korvata. Runsaan kuvailutekstin sijaan tarjolla on dadaa: ”Tähän tulee jotain lorea, Make lupasi hoitaa”. Skriptitkään eivät toimi ja taistelu näyttää jääneen implementoimatta peliin... Mitä täällä tapahtuu?!
Täällä tapahtuu The Magic Circle, mielen nyrjäyttävä puzzlesekoilu vaporware-pelin sisällä, sekä satiiri pelintekijän ja pelaajan välisen suhteesta. The Magic Circle yrittää peitota Portalit nokkeluudessa ja The Stanley Parablen metan määrässä. Lopputulos on joiltain osin pieni pettymys, mutta myös vuoden taatusti omalaatuisin pelikokemus.
Olio-ohjelmointia
The Magic Circle on ennen kaikkea iso laatikollinen yllätyksiä. Sitä luulee, että peli moukaroi neljännen seinän kumoon heti alkuunsa, mutta loppupuolella koko seinää ei muista koskaan nähneensä. Tuntuu hassulta sanoa tämä, mutta maailma tuntuu viimeistellyllä tavalla keskeneräiseltä. Eikä ihme, sillä pelin takana on veteraaneja muun muassa Dishonoredin ja Bioshock-sarjan takaa.
Peliraakileen sisällä tehdään sitä, mikä loogista onkin: ohjelmoidaan. Tavallaan. Sanotaan vaikka, että vastaan vilistää jokin vihamielinen otus. Saamalla sen hetkeksi ansaan pystyy vaihtamaan sen vihut/kaverit-listausta, jolloin vihollisesta tuleekin liittolainen. Tai siltä voi ottaa pois hyökkäyksen ja liikkumisen, jolloin hirviöstä tulee toisella tavalla vaaraton. Mikä parasta, vohkitut ominaisuudet voi panna talteen ja yhdistää seuraavaan vastaantulevaan objektiin.
Mikä alkaa henkiinjäämistaisteluna muuttuu nopeasti kevyeksi puzzlenratkonnaksi. Pelissä on aina useampi tapa selvittää esteet, varsinkin kun temppupussiin alkaa kerääntyä teleportaation, mielenvaihdon ja railgunin kaltaisia juttuja. Nokkelasti ominaisuuksia ei voi käyttää itseensä, vaan ainoastaan käskyläisiin. Systeemi on paitsi monipuolinen myös hauska: eri olioiden sekoittelu tuottaa usein varsin koomisia sekasikiöitä.
Mehustelu on ikävä päättää klassiseen mutta-korttiin, mutta… Niin upea kuin The Magic Circlen ohjelmointimekaniikka onkin, sitä ei käytetä kunnolla hyväksi. Nelisen tuntia kestäneen läpipeluun aikana vastaan tuli yhden käden sormilla laskettava määrä pulmia, joissa joutui oikeasti miettimään ja käyttämään koko temppuarsenaalia hyödyksi. Ohjelmoinnilla leikkiminen oli kyllä koko ajan kivaa, mutta jotenkin syvempi ote ja kliimaksi jäi uupumaan. Suuren vallan mukana tulee suuri vastuu ja kunnianhimoisen konseptin mukana tulee halu nähdä sitä hyödynnettävän täysillä.
”Ja odotas vaan niitä arvosteluja...”
Pelimekaanisesti The Magic Circle sijoittuu lokeroon U niin kuin ”Upea idea, ihan jees toteutus”, mutta entäs se tarina?
Olen ollut siitä vähän hiljaa, koska ennakoimattomuus on puolet The Magic Circlen taiasta. Tämän verran voi paljastaa: tekijöillä on joko traumoja pelinteosta tai kaunoja kollegojaan kohtaan. Mikäs siinä, vahvoista patoutumista saa hyvää energiaa taiteeseen, ja energiaa pelissä on kyllä älyttömästi. Tarinahahmojen hölinät tuovat kivasti mieleen Portal 2:n vastaavat, eikä pilkkakirves säästä mitään pelikulttuurin osaa. Lopussa touhu menee jo sellaisiin sfääreihin, että Hideo Kojimaltakin putoaa metapurkka metasuusta ja minä tarvitsisin arvostelun sijaan kolumnin kaiken tapahtuneen puimiseen. Siitä puheen ollen: The Magic Circlen loppu sai minut häpeämään työtäni. Jotain tässä on tehty oikein!
Jos jostain pitää valittaa, niin vähän passiivista tarinankerronta on. Tiedän, tiedän, minä tykkään kävelysimuista ja muusta ihme skeidasta, jossa ei tapahdu mitään, mutta ne eivät myöskään suoraan käsittele pelaajan roolia pelissä. Tähän olisi sopinut vähän interaktiivisempi kerronta (plus ne vaikeammat ja runsaammat puzzlet).
The Magic Circlessa on huippukohtansa, mutta kokonaisuus on epätasainen, ja siitä syytän ohjelmointitempun alikäyttöä. Onneksi ne huiput ovat ajoittaisten alamäkien arvoisia.
En yleensä viitsi lopettaa arvostelua näin, mutta nyt on pakko tehdä poikkeus: kokeilkaa ihmeessä demoa, ihmiset! Olisi harmi, jos näin luova viritys jäisi pimentoon vain sen takia, ettei se ole parasta A-luokkaa aivan alusta loppuun.
The Magic Circle
Arvosteltu: PC
Saatavilla: Mac
Question
Versio: Release Patch 5
Testattu: Athlon II X2 255 4,1 GHz, 4 Gt, Asus EAH5770 1Gt, Windows 8
Muuta: Myynti mm. Steam ja Humble Store, hinta noin 20 euroa.
Ikäraja: Ei ole tiedossa.
80
