Gehenna on paikka, jonne puzzlet joutuvat kuoltuaan.
Suutari pysyköön lestissään, sanotaan. Croteam katsoi kulunutta lestiään, Serious Samia, ja päätti, että jäbät hei! Unohdetaan ammuskelu hetkeksi, tehdään vaikka paras puzzleseikkailu sitten Portalin!
En tiedä miten, mutta sen he totisesti tekivät. The Talos Principle (Pelit 2/15, 91 pistettä + Pelit suosittelee) on harvinainen napakymppi, jossa kaikki osa-alueet tukevat toisiaan. Filosofinen taustatarina antaa ajattelemisen aihetta, mutta ei tee kokemuksesta passiivista elokuvaa. Puzzleissa on tuore ote, niitä on paljon ja haasteessa löytyy. Edes toteutus ei ole pelkkää tykittelyä sen itsensä vuoksi, vaan sekä audio että video on valjastettu majesteettisen tunnelman luomiseen.
Road to Gehenna tekee Taloksesta vielä piirun verran kovemman. Croteam ottaa vauhtia pääpelin vaikeimmista puzzleista ja ponnistaa sieltä suureen tuntemattomaan. Joka myös minun sydämenäni tunnetaan.
Talos: The Lost Levels
Road to Gehenna on oma itsenäinen sivujuonteensa Talosin päätarinassa, se jopa käynnistetään erikseen pelin valikosta. Nyt Uriel ei ratko luojansa mysteeriä, vaan pelastaa heimolaisiaan digimaailman kolkasta, jota uhkaa hävitys. Operaatio vaatii tietenkin aivojen aerobicia.
Ensimmäisenä tuulessa tuoksuu pettymys: mihin jäivät uudet puzzle-elementit? Tuttuun tapaan pyramidien ja keskiaikaisten linnojen lomassa asetellaan sädejohdattimia, laatikoita ja muita härpättimiä, ja välillä tankataan tekstiä tietskaterminaaleista. Onko tämä joku Talos 1.5, TÄH?
Pettymykseni vaihtuu kunnioitukseen, kun tajuan, miten pitkälle Croteam on vienyt ne samat vanhat jutut, jotka nähtiin emopelissä kirjaimellisesti sata kertaa. Kun Talos opetti käyttämään hyväksi kaikkia pelin elementtejä, Gehenna haastaa minut kääntämään nämä taidot pelin logiikkaa vastaan. Arvoitukset tuntuvat ensin mahdottomilta, mutta ne vaativat vanhoissa työkaluissa piilevien temppujen manaamista esiin. Vähän kuin olisi käyttänyt vasaraa vuosikausia ja tuskaillut, kun ei ole mitään, millä voisi myös irrottaa nauloja seinästä. Harva peli on saanut minut tuntemaan itseni samaan aikaan neroksi ja riemuidiootiksi.
Touhu lähtee täysin käsistä, kun alkaa metsästää vapaaehtoisia tähtipuzzleja, jotka eivät tottele pelin sääntöjä. Yhtäkkiä sitä huomaa, että puzzlehuoneet ”vuotavat”, että salakuljetus on mielenkiintoista puuhaa, että hubeissa on jotain salaperäistä... Tähdet nähtiin toki jo peruspelissä, mutta jotain niiden leikkisästä otteesta on tarttunut koko Gehennaan. Olen oikeasti äimistynyt, miten luovia arvoituksia samasta pienestä peruspaletista on nyhdetty. Kehuja ja ylistystä!
Puzzleja on luonnollisesti vähemmän, mutta liki jokainen niistä on mieleenpainuva. Niin, ja helvetin vaikea! Jo 17 peruspulman minimiläpäisyyn palanee 8–10 tuntia, mutta siihen lopettava jää paitsi pelin parhaista hetkistä. Tähtipuzzleja, pääsiäismunia ja salaista maailmaa kannattaa ehdottomasti tavoitella.
(/.__.)/ \(.__.\)
Kun pää alkaa ylikuumentua, jäähdytysnesteestä käy samoilu hillittömän kauniissa maisemissa. Upean digiluonnon keskellä mieli lepää, mutta ihmettelee samalla paikan tarkoitusta ja siihen tarvittua luomisvoimaa. Toinen levähdyspaikka ovat tietenkin Tom Jubertin kynäilemät tarinatekstit.
Pääpelissä Uriel oli käytännössä yksin, Gehennassa hän saapuu keskelle kokonaista yhteisöä. Siispä teksti on tällä kertaa puserrettu keskustelufoorumin muotoon! Karussa purkissa käyttäjät kinaavat turhasta, jakavat tietoja, järjestävät ASCII-taidenäyttelyjä (<3), kirjoittavat novelleja ja mitä vielä. Perusluonnetyypitkin ovat kuin suoraan Pelit.fistä revittyjä, ja aivan yhtä viihdyttäviä. Tyyli on muutenkin lämpimämpi kuin emopelissä ja mukana on paljon huumoria. Interaktiivisia keskusteluja nähdään vähemmän, mutta niiden tilalla on hilpeitä tekstiseikkailuja, jotka kumartavat niin menneille esikuville kuin Twine-tekstipeleille. Tekstiosuuksille 10/10.
En viitsi motkottaa muusta kuin tarinankerronnan vähyydestä tekstiruutujen ulkopuolella. Alussa ja lopussa järkätään pienet show’t, mutta muuten Gehenna etenee kovin turvallisesti puzzlesta ja tekstiruudusta toiseen. Sanoin tämän jo peruspelistä, mutta pari–kolme skriptattua erikoiskohtausta olisi antanut sen viimeisen silauksen tunnepotkulle.
Ei siitä pääse yli eikä ympäri eikä lomittain, sivuttain, pihan kautta kiertäen. Road to Gehennalla terästetty The Talos Principle on jotakuinkin genrensä paras peli. Lisäri jatkaa niin selvästi peruspelin mekaniikkojen ja teemojen kehittelyä, että ei ole mitään syytä tarttua yhteen ilman toista. Siispä pisteetkin ovat yhteiskokemukselle.
...joka sattumoisin saapuu lokakuun puolivälissä PS4:lle nimellä The Talos Principle: Deluxe Edition, köh köh. Julkaisupäiväkin on kaikkien helppo muistaa, kun se on minun syntymäpäiväni. Voi Croteam, ei sinun olisi tarvinnut!
Road to Gehennassa on jo lahjaa kylliksi.
The Talos Principle: Road to Gehenna DLC
Arvosteltu: PC
Saatavilla: Mac
Tulossa: PS4
Croteam / Devolver Digital
Versio: Myynti
Testattu: Athlon II X2 255 4,1 GHz, 8 Gt, Asus EAH5770 1Gt, Windows 8
Muuta: Vaatii peruspelin toimiakseen. Hinta noin 15 euroa.
Ikäraja: 7
92
