Kone läpäisee Turingin testin, jos keskustelussa ihminen ei tunnista sitä koneeksi. Mutta kun keskustelun tilalle vaihdetaan sarja puzzleja, niin..?
On se jännä, miten tietyt genret fakkiutuvat tiettyihin aihepiireihin. Aina kun joku tekee ensimmäisen persoonan puzzlepelin, sen on pakko olla scifiä. Ja koska se on scifiä, se liittyy jotenkin ihmisen ja tekoälyn suhteeseen. Ja koska mukana on tekoäly, tapahtuu jotain pahaa, jonka voi korjata vain ratkomalla kymmeniä juoneen löyhästi sidottuja esteratoja. Ja koska kyseessä on scifipuzzle, nämä esteradat koostuvat erilaisten energialähteiden, säteiden, painolaattojen ja vastaavien hallinnasta.
Bulkhead Interactiven debyytti The Turing Test ei loista tuoreudellaan, mutta jos lainaa, niin kannattaa lainata parhailta, eikös? Portalin ja The Talos Principlen jälkiä seuraava The Turing Test lupaa kiperää ongelmanratkontaa ja pohdintaa mielen olemuksesta. Ei huonoin kuulemani diili!
Alan Turing tosin kääntyisi haudassaan kuullessaan, minkälaisen pelijuonimankelin läpi hänen ajatuksensa on myllätty.
Testitulos: konemainen
Teknikko Ava Turing herää kryounesta Jupiterin kuuta kiertävältä asemalta. Aseman koneäly Tom kertoo ystävällisesti, että Europa-kuuhun avatussa tutkimuslaitoksessa on sattunut jotain ja voisiko Ava pliide käydä katsomassa, mistä puristaa. Laitoksella käy ilmi, että henkilökunta on eristänyt itsensä puzzlehuoneilla, jotka vain ihminen, ei kone, voi ratkoa. Hälytyskellot sanovat ping pong, mutta Ava lähtee silti tunkeutumaan Europan ytimeen.
Juoni ei kestä lähempää tarkastelua ja siinä on jokaisen arvaama twisti, mutta puzzleratkonnan motivaattorina se toimii ihan ok. Pidän siitä, että aina uudelle pulmahuoneelle mentäessä Ava ja Tom vaihtavat muutaman repliikin inhimillisen ja keinotekoisen älyn toimintatapojen eroista. Olisipa itse tarina jätetty vielä enemmän taka-alalle ja väännetty jutustelu kunnon poptiedepodcastiksi. Gamification 4 life!
Pelin puzzlepuoli jää kerronnan tavoin tukevasti B-sektorille. Ongelmanratkaisun koukku ovat siirreltävät energiapallukat, joilla avataan ovia, käynnistetään koneita ja sen sellaista. Koska palleroita voi sekä napata että ampua pitkillä etäisyyksillä, pelihahmon asemointi on usein ratkaisun avain. Esimerkki: kun on saanut oven auki laittamalla energiapallon avausmekanismiin, voi seuraavan huoneen ikkunasta saada näköyhteyden tähän mekanismiin ja imaista pyörylän itselleen takaisin. Ja näin matka jatkuu.
Puzzlesuunnittelua voisi kuvailla kunnianhimottomaksi, mutta päteväksi. Plussaa siitä, että pääosa pulmista on suhteellisen kompaktia mallia, eikä mukana ole epäreiluja kikkakakkosia. Miinusta siitä, että pelin vaikeutuminen on tehty tuomalla mukaan yhä uusia härveleitä sen sijaan, että vanhoista olisi niistetty kaikki mehut irti.
Erikoista kyllä, pelin oivaltavimmat ongelmat on jemmattu vapaaehtoisiin lisähaasteisiin. Eli kun lineaarisesta pulmaputkesta lähtee tikkailla alkava sivupolku, älä kävele ohi! Vasta bonushuoneet lunastavat pelin sisäiset puheet pulmista, jotka vaativat kunnon luovaa ja lateraalista ajattelua. On se vaan hienompaa rikkoa käytössä olevat työkalut kuin käydä läpi ne tuhat ja yksi yhdistelmää, joilla niitä voi käyttää oikein.
Jättiläisten olkapäillä
The Turing Testin parissa mieleen muistui eräs Jon Blow’n (CV: Braid, The Witness) luento, jonka pointti kuuluu kärjistetysti näin: ennen oli ohjelmointi vaikeaa ja pelisuunnittelu helppoa, nyt on ohjelmointi helppoa mutta pelisuunnittelu vaikeaa. Edistyneet kehitystyökalut venyvät temppuihin, joista parikyt vuotta sitten superkooderit saattoivat vain haaveilla, mutta pelinteon demokratisoituminen lataa entistä enemmän painoarvoa uusille ideoille.
On hätkähdyttävää, miten hiotun teoksen verrattain pieni studio voi nykyään saada aikaiseksi. The Turing Test näyttää ja kuulostaa hyvältä, sen pelaaminen on erittäin sulavaa, eikä mukana ole ilmiselviä typeryyksiä. Niinpä etenin (noin kuusituntisen) tarinan läpi kuin kuuma veitsi voissa. Ammattitaitoisen pelidevauksen alle on vain jäänyt sellainen pikkujuttu kuin oma visio. Lainaaminen on sallittua, mutta rajansa kaikella, kun pääosa pelin peruspalikoista on nostettu Portalista ja juoni viittaa siihen samaan kreikkalaiseen myyttiin elävästä Talos-pronssijättiläisestä kuin eräskin The Talos Principle.
The Turing Testin pelastaa se, että se on erittäin leppoisaa välipalapelailua. Jos haluat nerokkaan puzzlepelin, joka oikeasti vie ongelmanratkaisun äärirajoille ja haastaa käsityksesi todellisuudesta, hanki The Witness. Jos kaipaat kepeää viihdettä, jonka ääressä latailla akkuja, nakki napsahtaa The Turing Testiin.
Toiset pelit ovat yltäkylläisiä sinfonioita, toiset pelit taukoja niiden välissä. The Turing Test on harkittu, harmiton tauko.
The Turing Test
Arvosteltu: PC
Saatavilla: Xbox One
Bulkhead Interactive / Square Enix
Versio: 1.2
Testattu: i5-2400 3.10GHz, Radeon RX470 4GB, 8GB RAM, Windows 10
75
