Kyllä 80-luvulla asiat olivat hyvin. Sitten tuli ysäri ja kaikki meni perseelleen, myös Transformersit.
Kasarilla elokuva- ja televisioviihde piti asiat riittävän yksinkertaisina. Sankarit olivat rehdin suoraselkäisiä ja vastapuoli rehellisen paha. Voimiensa tunnossa pullisteleva Neuvostoliitto varmisti, että vapaalla maailmalla oli oli oma yhteinen vihollisensa.
Transformers Devastation edustaa uusnostalgiaa parhaimmillaan. Se luo modernin teknologian voimin pikselin-tarkan aikamatkan keskelle 80-lukua. Koska toimintamätkinnän pääosassa ovat kaiken lisäksi ne oikeat ykkössukupolven Transformersit, eipä tässä voi kuin hymyillä leveästi.
Transformers-maailmassa Auto-botit hyvistelevät ja Decepticonit aiheuttavat kaikenlaista hämminkiä. Tarina on kuin suoraan kasarin lauantaipiirrettyjen kässäristä ja sopii kerrassaan erinomaisesti Devastationin selkärangaksi. Decepticon-pomo Megatron raivaa tiensä New Yorkin alla piilottelevaan avaruusalukseen ja aloittaa Maan kyberformauksen. Pian joka paikka pursuaa täysperävaunurekan kokoisia hyönteisroboja, insecticoneja, joten Autobottien on Optimus Primen johdolla pelastettava päivä.
Grafiikastakaan ei löydy moitteen sijaa: taidolla cel-sheidattu kuvakieli on kuin piirrossarjaa katsoisi. Tuotos saa kaiken päälle vielä littipeukun tuplana, sillä välinäytöksissä äännähtelevät alkuperäisen Transformers-piirretyn ääninäyttelijät. Audiovisuaalinen toteutus vetelee tismalleen oikeista nostalgianaruista, sillä olin myyty jo alkudemossa. Kaiken lisäksi Devastation on täyttä uustuontantoa, eikä niitä kirottuja sukupolvenvaihdoksia edelliseltä konsoligeneraatiolta.
Masters of Teräs Käsi
Platinum Games on pitkän linjan puurtaja jonka pelikatalogista löytyvät esimerkiksi mainiot Bayonetta-mätkinnät. Transformersit on sovitettu samaan muottiin ja kunnialla. Pelimekaniikan pohjana on mainiosti toimiva kombojärjestelmä, joka yhdistää lähitaistelun, ammuskelun ja Transformereihin oleellisesti kuuluvan autoilun.
Mättäminen tuntuu aluksi vain raivoisalta nappien takomiselta, mutta yksinkertaiset iskut, väistöt ja vastaiskut jalostuvat nopeasti selkeäksi systeemiksi, joka on hallittava, mikäli pelissä haluaa pärjätä. Kovaa pelaava tietokone ei kovemmilla vaikeustasoilla anna armoa, jos systeemin perusteet eivät ole hallussa.
Esimerkiksi ammuskelu toimii parhaiten, kun sen yhdistää lähitaisteluun. Jos pukari lähtee pakosalle, perään kannattaa ensin lähettää muutama ohjus ja hoidella itsensä mestoille vasta jälkitoimituksena.
Japanilaisen mecha-animen länkkäriversiona tunnettu Transformers on syntynyt leluista. Brändin myyntivalttina olivat robotit, jotka muuttuivat pienellä vääntelyllä autoiksi. Devastationissa muuttumisleikistä on saatu kiinteä osa pelimekaniikkaa.
Auto kulkee robottia ketterämmin pitkin kaupunkimaastoa, myös ammuskelu sujuu rivakammin kumitassujen päältä. Lähitaistelussa vastustajan leukaperiin voi niitata perusiskua kovemman mällin muuttumalla automuotoon. Kun turpaan osuu teräsvitosen sijaan karjapuskuri, energiamittari putoaa silmissä. Muodonmuutokset toimivat näppärinä siltoina vihollisten välillä, sillä autoniitin jälkeen on hyvä muuttua hetkeksi robotiksi, tehdä vihollisesta ruttunen, autoutua uudelleen ja napata itselleen uusi tanssikaveri.
Putki päällä
Devastation näyttää hiekkalaatikkopeliltä, mutta todellisuudessa se on tiukkaan skriptattu putkiseikkailu. Kapeat käytävät erottavat taisteluareenat toisistaan, hyvin toimivan mättämisen väliajoille on keksitty joko tylsää tai turhauttavaa tekemistä.
Erityisen ärsyttäviä ovat tasaisin väliajoin suoritettavat takaa-ajopätkät. Tolkuttoman nopeasti rullaava autoilu on niin sekavaa, etteivät järki ja refleksit pysy miljoonaa kiitävän robottiauton perässä. Kaiken lisäksi sokkeloisessa kaupunkimaastossa on oman onnensa nojassa, kun ajoreittiä ei piirretä kartalle.
Rivivihujen mättäminen on hauskaa ja etenkin joukkotaistelut ovat toimivaa hupia. En yleensä pidä pomotaisteluista, mutta Devastation on poikkeus sääntöön: esimiesväännöt ovat tämän pelin suola.
Platinum Games marssittaa ruutuun kaikki televisiosarjasta tutut peltiturvat ja jokainen Decepticon-ryökäle ottelee eri tavoin. Myös kokoluokassa on ilahduttavasti eroa. Devastator tarvitsee Hartwall-areenan aamiaismuroilleen, liikkeessä nähtynä kolossaalinen vihurobo herättää väkisinkin kunnioitusta.
Kuuden tunnin mittaisen turpajumpan aikana erilaisia pomoja talsii vastaan kymmenittäin ja taistelut eroavat ilahduttavasti toisistaan. Ennen mäiskettä pullistellaan ja nautitaan tahallisen kornista juonenkuljetuksesta. Kun puheet on puhuttu, eetteriin iskeytyy täyslaidallinen kikkeliheviä ja mestarit kipuavat taisteluareenalle.
Autobots, transform and roll out!
Pelattavina hahmoina toimii viiden Autobotin kolonna ja hahmon voi valita vapaasti. Hahmot myös eroavat toisistaan. Optimus Prime pärjää hyvin lähitaistelussa, kun taas vikkelä Bumblebee romuttaa vihut tehokkaimmin automuodossa.
Oma suosikkini on nopea Sideswipe, joka ei iske kovin lujaa, mutta pääsee vauhdikkaasti paikasta toiseen. Väistöt ja vastaiskut uppoavat paremmin, kun sankarin saa nopeasti iskuetäisyydelle ja tarvittaessa myös alta pois.
Taistelukentiltä löytyy myös roppakaupalla aseistusta robon varustamiseen. Pyssyjä voi myös rakennella yhdistelemällä niitä toisiinsa. Mukana on hahmotuningia, mutta statsien fiilaaminen on varsin pintapuolista puuhaa. Taistelukentältä kerätyllä romulla taitotase nousee noin puolen prosentin tehtävävauhtia, joten touhun mielekkyys on vähintäänkin kyseenalaista.
Transformersin pariin kannattaa syöksyä vaikeustaso tapissa, tai yksinpelin hikinen kuuden tunnin kesto iskee vasten kasvoja kuin airbag. Kun rima on riittävän korkealla, mainio pelimekaniikka pääsee loistamaan, koska silloin hyvin rakennettu taistelusysteemi alkaa toimia.
Samalla peli tarjoaa aihepiirinsä sivujuonteena aikahypyn myös konsolipelien menneisyyteen, tuohon ihanaan aikaan, jolloin ihmisiä ei kiusattu tutoriaaleilla.
Niin että Autobots, assemble!
Transformers: Devastation
Arvosteltu: Xbox One
Saatavilla: PS4, PS3, Xbox 360, PC
Platinum Games/Activision/Hasbro Gaming
Versio: Arvostelu
Ikäraja: 12
84
