Ultrastar Deluxe (PC) – Ääni käheäksi ja ranteet rullalle

Seksiä, huum-limunaatia ja rokkenrollia! Bilepelaaminen tekee PC:stäkin katu-uskottavan.

Kaiken kansan villinnyt bilepelaaminen tiivistyy Guitar Heron ja SingStarin pyhään kaksiyhteyteen, mutta riemu on ollut epäreilusti konsolipelaajien suuntaan kallellaan. Nyt tiedostava PC-bailaaja saa onneksi trippinsä ilmaisista, avoimen lähdekoodin kopioista. Samoin Mac- ja Linux-bailaajat, jos sellaisia on.

Kitarasankarointiin kannustaa suomalainen Frets on Fire, joka oli voittaja vuoden 2006 Assemblyillä. Se on kehittynyt jatkuvasti, varsinkin modaajien hyppysissä. Laulajan ratoksi SingStarin karaoke-elämyksiä emuloi pilkuntarkasti Ultrastar Deluxe. Viimeistään nyt kannattaa harmaan laatikon omistajan sulkea Excel ja tyrkätä sisäinen rokkistara estradille.

Laulu on iloni ja työni

PlayStationilla maineeseen ponnahtaneen SingStarin konsepti on yksinkertainen: pisteytetty karaoke. Ruudulla virtaa laulujen sanojen lisäksi sävelkorkeutta merkkaava palkisto, jota pelaaja yrittää laulullaan seurata. Paras singstara ei ole huikein tulkitsija, vaan se, joka kykenee matkimaan mahdollisimman tarkkaan taustalla joikaavaa alkuperäisesittäjää.

PC-kultakurkut ovat pitkään joutuneet seuraamaan sivusta SingStar-lisälevynivaskan kasvua. Hätähuutoon vastasi Ultrastar, käyttöliittymää myöten tarkka SingStar-kopio, jonka uudempi sivuhaara Ultrastar Deluxe on kaikinpuolin toimiva ja suositeltava paketti.

Ultrastar Deluxen saa ilmaiseksi netistä, ja mukana seuraa yksi kappale. Lauluvälineeksi kelpaa mikä tahansa markan mikki, myös SingStarin mikrofonit toimivat. Yhteensä mikkejä voi pultata koneeseen leveät kuusi kappaletta, mutta yli kolmen pelaajan sessio vaatii toisen näytön. Pelin visuaalisuudessa on säätövaraa, joten vanhempikin PC voidaan muuttaa bilemasiinaksi.

Laulun jälkeen saa nähtäväkseen kattavat pistetilastot ja mukana on myös bilemoodi, jossa peruslaulamista piristetään erikoissäännöillä. Ultrastar Deluxe sisältää myös pari pientä lisävimpainta, kuten rytmissä pysymistä helpottavan metronomin.

SingStariin verrattuna ainoa kunnon puute on, että peli ei suoraan toista laulajan omaa ääntä, eikä esitystä voi tallentaa. Ongelma ratkeaa Windowsin asetuksia rukkaamalla, ja Ultrastar Deluxen kotisivulta löytyy tähän yksinkertaiset ohjeet. Tulevat versiot korjannevat tämänkin kauneusvirheen.

Lauluniksoja tyydyttääkseen Ultrastar Deluxe on hyvä pitää aina mukana läppäriin asennettuna. Esimerkiksi junamatkoilla voit näin viihdyttää itsesi lisäksi kanssamatkustajia.

Kitara, taivas ja tähdet

Pihtiputaan mummo soitteli ja kysyi, jotta mikä se Guitar Hero on, joten tiivistän: se on rytmipeli, jossa ruudulla rokin tahtiin valuvia sointuja yritetään rämpyttää nappuloilla oikeaan aikaan ja oikeassa rytmissä. Meininki muistuttaa tarpeeksi oikeaa skebatusta ja on helvetin hauskaa.

Voittajakaavaa toistava Frets on Fire on pitänyt PC-muusikot rokinsyrjässä jo yli vuoden. Hupaisasti näppäimistö kainalossa soitettavaksi tarkoitettu Frets tukee nykyään myös Guitar Heron kitaroita, kunhan sopiva adapteri tai usb-liitin löytyy. Näppäimistöllä tiluttelusta katoaa nopeasti hohto, sillä vaikka idea ovela onkin, tuntuma ei ole yhtä hyvä kuin leluskitassa. Harmillisesti whammy-vipu ei toimi eikä tule toimimaan.

Perus-Frets on hioutunut vakaaksi ja jämäkäksi kokonaisuudeksi, mutta todella isoja uusia ominaisuuksia ei ole lisätty. Modipuolella meininki on toista: huikein muokkaus, RF-mod, pulttaa peliin moninpelin, bassoraidat, bilemoodin, paremmin toimivat hammer-onit ja pull-offit ja mahdollisuuden erittäin guitarheromaiseen ulkoasuun pyöreitä frettejä myöten – lukuisia pikkuviilauksia unohtamatta. Itsenäisesti ajettavan RF-modin tekijä on vastikään siirtynyt vastaamaan varsinaisen Frets on Firen kehityksestä, ja modin hienojen ominaisuuksien on syytä olettaa siirtyvän myös pääpeliin.

Toinen kokeilemisen arvoinen modi on Hering Mod, joka tuo mukaan rumpuraitojen rytkyttämisen sekä mahdollisuuden epäonnistua kappaleiden soittamisessa.

Frets on Firessa tahkotut tulokset voi lähettää nettiin muiden ihmeteltäväksi, mutta mikä tärkeämpää, kaveripiirille voi perustaa oman pistetaulukon. Netin parhaita ei voi voittaa, mutta kaverit edes joskus.

Kaikkia asetuksia saa muokata omaan makuun, ja visuaalistakin säätövaraa on niin paljon, että pelikoneen ei tarvitse olla tykki.

Entäs ne biisit?

Kumpaankin peliin voi hankkia loputtomat määrät lisäkappaleita kolmella tapaa: vaikeasti, helposti tai laittomasti. Sisäänrakennetuilla editoreilla biisien askartelu vaatii kovaa osaamista ja kärsivällisyyttä. Helppo tapa on ostaa tai lainata SingStar- ja Guitar Hero -levyjä ja konvertoida ne pelien ymmärtämään muotoon. Frets on Fire osaa tehdä tämän itse, Ultrastar Deluxe taas luottaa ulkoistettuun apuohjelmaan, jonka saa pelin kotisivun kautta.

Harmaalle alueelle hiipivä vaihtoehto on Ultrastarin tapauksessa se, että imuroi internetistä lyriikat sisältävän tekstitiedoston ja kääntää itse biisin omistamaltaan cd-levyltä. Jos kappale ei ole prikulleen samanmittainen kuin tekstitiedoston luojan käyttämä, tiedostoa joutuu muokkaamaan.

Pahat kielet kertovat, että valmiita biisejä kumpaankin peliin on tyrkyllä sadoittain internetin pimeillä kujilla, mutta Suomen lainsäädännön puitteissa moisten hamstraaminen ei ole sallittua. Frets on Fireen on nykyään tarjolla myös rutkasti ilmaista indie-kamaa, Ultrastariin ei ainakaan vielä.

Sekä Frets on Fire modeineen että Ultrastar Deluxe ovat kunnioitettavan hiottuja kokonaisuuksia, joiden ei tarvitse häpeillä esikuviensa edessä. Frets on Fire ei ole visuaalisesti Guitar Herojen tasolla, eikä peleissä ole ihan yhtä paljon ylimääräistä kilkettä, kuten kampanja- ja muita muotoja.

Ydinsisältö eli tulinen kitaranvingutus ja hoilaaminen yksin tai yhdessä toimivat erinomaisesti, ja se riittää. Vaikka Guitar Hero III on käännetty PC:lle, ja SingStarin PS3-versiossa on houkutteleva nettiputiikki, näitä pelejä voi suositella ehdoitta, sillä mikään ei myy niin kuin ilmainen.

70