Unity of Command: Black Turn: Operation Barbarossa 1941 -DLC

 

kansiblackturn

Musta aurinko nousee

40-luvulla yritettiin porukalla siirtää Suomen itärajaa Uralille, mutta ennen sotaretkeä olisi kannattanut kokeilla Unity of Commandia. Black Turn -DLC paljastaa, ettei huoltoketju millään riitä vuoristolle asti.

Kun Saksa hyökkäsi kesällä 1941 Neuvostoliittoon, Hitlerin suunnitelmana oli tehdä Itämerestä Saksan sisämeri valtaamalla Baltian lisäksi Leningrad. Etelässä tavoitteena olivat Ukrainan raaka-aineet ja idässä Moskova, jonka kaaduttua Neuvostoliiton uskottiin antautuvan.

Kesäretki meni lopulta pieleen, sillä reissulle suunniteltiin aivan liikaa matkakohteita. Mukaan houkuteltiin vielä pieni ja viaton Suomi, joka piirittää Leningradia muutamalla joukko-osastolla myös Unity of Command: Black Turn -lisärissä.

Saksalaisvaunut ovat jättäneet selustaansa vaarallisen monta vihollista jalkaväen tuhottavaksi. Niin kauan kun tiet pysyvät auki, huolto pääsee tuomaan lisää löpöä, kutia ja vanikkaa.

Lahtinen ja konekivääri

Unity of Command on strategiapeliksi naamioitu puzzlepeli. Tehtävät säädetään kelloseppämäisen hienoviritteisiksi, sillä joukkoja tuntuu aina olevan liian vähän tavoitteisiin ja kierrosmääriin verrattuna. Jokainen taistelu on pakko voittaa tai 13 tehtävän pituinen kampanjapuu ei etene.

Red Turn on rakenteeltaan kevyt. Vaikka skaala on divisioonatasolla asti, mekaniikassa huomioidaan monimutkaisia yksityiskohtia. Joukko-osastolle voi alistaa lisäyksiköitä, kuten panssaripataljoonan, tykistöä, panssarintorjuntatykistöä tai ilmatorjuntarykmentin. Lisäyksiköt huomioidaan suoraan taistelun lopputuloksissa, sillä vahvalla tykistötuella voi pakottaa vihollisen jättämään kaivetut asemansa tai häiritä vihollisen hyökkäystä. Vahvistukset maksetaan voittopisteillä, joten niitä ei voi käyttää jokaisessa taistelussa, vaan ne kannattaa säästää niihin harvoihin, joista ei tunnu muuten pääsevän läpi.

Monista raskaammista strategiapeleistä poiketen Unity of Command huomioi myös huollon harvinaisen näppärästi. Yksiköllä pitää olla suora yhteys huoltovarikolle johtavalle tielle. Jos sellaista ei ole, yksikkö jää huoltoverkon ulkopuolelle. Systeemin ansiosta vihollisen voi lamauttaa koukkaamalla tielle tai motittamalla koko yksikön. Ilman huoltoa jääneellä joukko-osastolla on vain pari kierrosta aikaa päästä takaisin soppatykeille tai se menettää taistelukykynsä kokonaan.

Red Turn noudattaa Barbarossan historiallisia tapahtumia hyvin. Parhaimmillaan tehtävät ovat muutaman panssariosaston kilpajuoksuja tavoitealueille, sillä aika ei riitä kaikkien vihollisen tuhoamiseen. Tehtävissä on usein vain rajallinen määrä hyviä ratkaisuja, joten uudelleenpeluuarvoa ei juuri ole. Kun olen saanut taistelun kerran ”läpi”, minua ei huvita kokeilla, miten saan skenaariosta täydet pisteet. Usein paras ratkaisu vaatii myös noppatuuria taisteluissa.

Tekoäly pelaa todella hyvin. Black Turn -DLC:ssä seikkaillaan pelkästään Saksan puolella, joten pelaajan rooliksi jää aktiivinen hyökkäys. Tehtävätavoitteet tiedetään heksan tarkkuudella, joten kone on skriptattu reagoimaan pelaajan järkeviin siirtoihin. Läpimurronkin jälkeen kone ymmärtää vetäytyä ja muodostaa selustaan uuden puolustuslinjan. Kone jopa pyrkii vastahyökkäyksiin paikoissa, joista huonon sään takia joudun vetämään joukkoni takaisin kohti huoltoa.

Unity of Commandin lisärit ovat harvinaisen onnistuneita. Red Turn: The Road To Berlinissä hyökättiin koko ajan ylivoimaisella miesmäärällä, mutta saksalaisia laadullisesti heikommilla neuvostoyksiköillä. Black Turnissa ongelma on käänteinen, sillä kesän 41 saksalaisilla on käytössään liikkuvuudeltaan ylivoimaiset panssarijoukot ja mekanisoidut jalkaväkiyksiköt, mutta joukkoja on vähän. Taisteluvastuu jää useimmiten perinteisille jalkaväkiyksiköille. Tilanne oli sama todellisuudessa ja pelissä, sillä saksalaisjoukot näkivät blitzkriegiä lähinnä propagandafilmeissä.

Kahden DLC:n myötä Unity of Command on tekijöiden mukaan nyt valmis. Jos pelin ostaa vasta nyt, kannattaa pelata ensin Black Turn, sitten Red ja vasta viimeisenä vaativin peruspeli. Unity of Command -peruspeli on nykypeliksi jopa haastava. Red Turn -lisäri pudotti vaikeustasoa selvästi ja Black Turn -DLC on selvästi kolmikon helpoin.

Ärsytyskynnys lähestyi vain viimeisessä taistelussa, joka paljastaa karusti pelimekaniikan rajat. Massiivisessa Moskova-taistelussa nappuloita on satoja ja skenaarion kestokin 18 kierrosta, mikä on tuplat pelin normaalista kierrosmäärästä. Taistelu muuttuu nopeasti yksitoikkoiseksi junnaamiseksi.

Unity of Commandin viehätysvoima piilee keveydessä. Skenaariot on suunniteltu niin tarkasti, että tehtävissä joutuu tasapainoilemaan koko ajan sen kanssa, ettei panssarikiila tunge liian kauas. Kone osaa katkoa huoltolinjat aina, kun paikka vain tulee. Välillä jopa itsetuhoisen innokkaasti.

 

Tuukka Grönholm

 

Arvosteltu: PC

Saatavilla: Mac, Linux

2*2 Games

Versio: 1.04d

Minimi: Windows XP, 1,6 GHz, 1 GB RAM

Moninpeli: 2 pelaajaa netissä

Muuta: Vaatii alkuperäisen Unity of Commandin toimiakseen

Ikäraja: Ei ole

 

Unity of Command on erinomainen strategiapeliksi naamioitu puzzlepeli.

81