Jos tutun tai arkisen asian esittäminen uudella tavalla on yksi taiteen määritelmistä, niin umeålaisen Coldwoodin kehittämä Unravel on taideteos. Mutta onko se hyvä peli?
Saanko esitellä Yarnyn? Hän ei ensi vilkaisulla näytä kummoiselta. Punaisesta lankakerästä koostuva neuloottinen pieni hahmo on hyvin hauras. Vesi on nyörille myrkkyä ja pienetkin eläimet petoja. Yarny on kuitenkin päättäväinen kaveri, eikä anna vaarojen estää häntä saavuttamasta päämääräänsä.
Tasohyppelyä ja kevyttä ongelmanratkaisua yhdistävä Unravel on peli muistoista ja katoavista hetkistä. Yksinäisen vanhan naisen lankakorista putoavan kerän solmuista syntyy pieni ja herttainen olio. Hämärtyvän illan aikana villainen hahmo käy läpi asunnon kehyksissä olevat valokuvat ja astuu niiden sisään. Valokuvien sisältämissä kentissä Yarny pyydystää muistoja naisen elämän eri vaiheista samalla palauttaen ajan kalvamaa valokuva-albumia entiseen loistoonsa.
Kerronta on hienovaraista ja sen punainen lanka katoaa välillä, mutta hiljalleen pelaajan mieli alkaa kutoa tarinaa eheäksi kokonaisuudeksi kerä kerrallaan.
Sotkuinen vyyhti
Unravel on äärimmäisen kaunis peli. Lähestulkoon fotorealistinen grafiikka ja lyhyen syväterävyyden sumentamat taustat saavat kentät tuntumaan vanhoilta valokuvilta. Ruotsiin sijoittuva peli koskettaa erityisesti pohjoismaalaisen pelaajan sydäntä, etenkin lapsuuden kesäisiä seikkailuita kuvaavat alkupään kentät huokuvat nostalgista tunnelmaa.
Olen käynyt näissä paikoissa lapsuuden lomareissuilla, tunnistan tuon pallogrillin ja kesämökin maalin punainen sävy on tismalleen oikea. Jos lapsuuteni parhaimmat hetket voisi pullottaa, ne maistuisivat Pina Colada -limsalta. Jos ne voisi koodata tasohyppelyksi, ne näyttäisivät Unravelilta. Etusormen mittaisen Yarnyn näkökulmasta maailma näyttää yhtä aikaa tutulta ja vieraalta.
Unravelin kentät heijastelevat elämän kulkua muuttuen nostalgisista melankolisiksi. Kaikki Yarnyn keräämät muistot eivät ole mukavia. Lapsuuden leikeistä siirrytään kohti aikuisuuden ongelmia, ystävyyden rikkoontumista, yksinäisyyttä ja kuolemaa. Valoisat kesäpäivät muuttuvat myrskyisiksi syysilloiksi ja kylmiksi talviaamuiksi. Aiemmat uhat, ravut ja hyttyset, tuntuvat teollisuussaasteiden rinnalla lapsellisilta ja mitättömiltä. Vaikka visuaalisesti Unravel on upea alusta loppuun, on sitä kenttä kentältä ikävämpi pelata. Tämä johtuu alati synkkenevän tunnelman lisäksi lopulta varsin ennalta-arvattavaksi paljastuvasta juonesta.
Langanjuoksu
Tarinan lisäksi myös pelimekaniikat kaipaisivat syvyyttä. Etenemistä hidastavat tasohyppelyyn pohjautuvat puzzlet, jotka ratkaistaan parilla Yarnyn hallitsemalla tempulla. Niihin lukeutuvat muun muassa esineisiin tarttuminen ja niiden siirtäminen, käden käyttäminen lassona, sitä pitkin kiipeäminen, sillä heijaaminen sekä siltojen solmiminen.
Välillä oikean reitin löytäminen vaatii suunnittelua, sillä Yarny purkautuu liikkuessaan eikä langan loputtua voi edetä pidemmälle. Toisaalta hänen jälkeensä jättämää lankaa voi hyödyntää monin tavoin, esimerkiksi estämään putoamisen. Tasaisin väliajoin maastosta löytyy lisää lankaa, jonka turvin voi jatkaa matkaa.
Puzzlet ovat enimmäkseen onnistuneita. Mihinkään kohtaan ei jumitu liian pitkäksi aikaa, mutta haastetta on sen verran, että pahimpien kohtien selvittämisen jälkeen tuntee itsensä hiukan fiksummaksi. Kaikki Yarnyn kyvyt esitellään heti pelin alussa eikä lisää ole luvassa. Tämä ei aluksi haitannut, mutta loppua kohden ratkaisukeinot ovat tuttuja ja pulmat alkavat toistaa itseään.
Tasohyppelyosuuksia vaikeuttaa se, että Yarnyn ohjaus tuntuu hiukkasen laiskalta. Tämä korostuu niissä kohdissa, joissa hypyn pitäisi onnistua juuri oikealla hetkellä, mutta Yarny reagoi sekunnin kymmenyksen myöhässä. Alun luomaa seesteistä tunnelmaa rikkoivat lopun kiroilusessiot.
Työn päättely
Unravelissa ei ole lainkaan puhetta, joten musiikin merkitys korostuu. Valitettavasti en pystynyt nauttimaan sinänsä kauniista kansanmusiikin täyttämästä ääniraidasta. Kyse on tosin henkilökohtaisesta preferenssistä. Kotikuntani on tunnettu kansanmusiikkipitäjä ja sain yliannostuksen lajista jo vuosia sitten.
Tusinasta puolen tunnin kentästä koostuva Unravel ei ole pitkä peli, mutta kaipaa silti tiivistämistä. Yksinkertaiset pelimekaniikat ja yllätyksetön tarina eivät kanna loppuun asti. Hieno alku asettaa odotukset korkealle, mutta lopussa huokailin ihastuksen sijaan pettymyksestä. Ongelmanratkaisu on niin merkittävä osa peliä, että uudelleenpeluuarvoa ei juuri ole.
Unravelin upea taide, tyydyttävät ongelmat ja suloinen sankari tekevät siitä kuitenkin kertakokemisen arvoisen. Mitä siitä vaikka peli ei jättäisikään pysyviä muistikuvia, ne haalistuvat aina ajan myötä kuten vanhat valokuvat.
Unravel
Arvosteltu: PS4
Saatavilla: Xbox One, PC
Coldwood Interactive
Versio: Myynti
Ikäraja: 7
80
