Vanquish

www.vanquishgame.com

Vanquish on japanilaisen pelisuunnittelun ja Gears of Warin epäpyhä äpärälapsi.

Ruutu täytyy kipinöistä ja pienistä ohjuksista. Voimapanssariin pukeutunut sankari surffaa polvillaan suojasta suojaan, vieressä kerrostalon kokoinen avaruusalus rysähtää aseman pintaan. Kaiken taustalla hakkaa aivokuoreen porautuva konebiitti, joka ei hellitä edes dialogikohtausten ajaksi. Siinä pikainen ensivaikutelma Vanquishista, Segan uudesta hyperaktiivisesta mecharäiskinnästä.

Pääsin kokeilemaan Vanquishia lyhykäisesti kesän E3-messuilla, mutta nyt käsissä on pitempi ennakkoversio. Pikaisesta ensitestistä jäi suuhun niin hyvä maku, että kotona padia ei jaksanut pudottaa käsistä pariin iltaan. Ehkä olisi pitänyt, sillä useamman tunnin paukuttelun ja lattiasurffaamisen jälkeen olo oli kuin kofeiinitablettiövereissä: päässä surisi ja pulssi hakkasi ylikierroksilla. Tähän pystyy vain japanilainen pelintekijä, tuo animen ja purkkapopin keskellä kasvanut elämänmuoto.

Liikkuvat rattaat eivät ruostu

Adrenaliinista tärisevät kädet eivät ole huono asia, sillä Vanquishin pelaaminen on kuin jatkuvaa täpärästi vältetyn kolarin jälkeistä tutinaa. Suojautuminen on välillä suositeltavaa, mutta sirossa voimapanssarissaan liikkuva sankari ei kauan yhdessä piilossa asusta. Siinä vaiheessa, kun Gears of Warin Marcus on ampunut pari surkeaa laukausta lihamurekkeelta näyttäviä vastustajiaan kohti, on Vanquishin Gideon vaihtanut piilopaikkaa kolmesti ja kiertänyt vielä vihollisen selustaan.

Vertailut Epicin sirkkajahtiin eivät ole aivan perusteettomia, sillä harvoina rauhallisempina hetkinään Vanquish tuntuu aivan Gears of Warin itämaiselta serkulta. Mutta sitten jumputusmusiikin äänenvoimakkuus kohoaa ja oven läpi ryntää kasoittain kiiltäviä mecharobotteja aseet laulaen. Emme ole enää Seralla, Dorothy.

Kuten Tuukka Grönholm pari lehteä (Pelit 7/2010) sitten totesi, Vanquish on siitä harvinainen peli, että sen pelaaminen on hauskaa myös sivusta katsottuna. Tämä kuvastaa hyvin jatkuvaa vauhdin hurmaa ja ees taas kaasuttelua, taistelu ei jumitu koskaan staattiseksi asemasodaksi. Aktiiviseen liikkumiseen kannustetaan, sillä osa suojista kestää tulitusta vain vähän aikaa ja kentissä on yleensä tarpeeksi tilaa vihollisten sivustaan koukkaamiseen tai ympärillä pyörimiseen.

Piilossa kykkiminen ei ole fiksua hommaa senkään takia, että robottivastustajien tekoäly tuntuu keskimääräistä terävämmältä. Otukset liikkuvat aktiivisesti, vaihtavat suojaa ja käyvät päälle heti sankarin hyytyessä paikoilleen. Syliin tunkevan vihun voi mättää nyrkillä kumoon, mutta silloin puku ylikuumenee hetkeksi ja jättää sankarin haavoittuvaksi. Samoin käy, jos seisoo liian kauan ottamassa osumaa. Itsellään nopeasti palautuvan energiavarannon säännöstely ja ylikuumenemisen välttely ovat muutenkin tärkeä osa Vanquishin haastetta, sillä surffailu tai ajoittain elintärkeä ajan hidastus eivät onnistu ilman energiaa.

Puvun erikoisominaisuuksilla leikkiminen on parhaimmillaan komeaa akrobatiaa, vaikka joidenkin kikkojen käyttäminen vaatii pientä harjoittelua. Ajan hidastus ei esimerkiksi käynnisty vain yhtä nappia painamalla, vaan aktivointi onnistuu vain kesken kierähdyksen. Kun homman saa sujumaan, Gideon kiitää pitkin taistelukenttää kuperkeikkoja tehden ja vihollisia suolaten. Surffauksesta suoraan ajanhidastukseen siirtyminen ja siitä taas surffaukseen jatkaminen jaksaa viihdyttää vielä tuntien pelaamisen jälkeen.

Muista hengittää välillä

Liikkumisen lisäksi tapahtumien hektisyyttä kohottaa osallistujien määrä. Gideonin rinnalla taistelee yleensä vaihteleva joukko tekoälysotilaita, joten ympärillä viheltelee jatkuvasti ties minkälaista ampumatarviketta. Aasialaiseen tyyliin mukana on tietenkin myös pomotaisteluita, joissa rekan kokoisia jättimechoja pitää rankaista oikeisiin osumakohtiin. Pomoista joko pitää tai ei, mutta liikkuvuutta vaativa pelityyli vetosi ainakin minuun.

Vanquish on japanilaisen vauhdikas kokemus, joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Hurja kiire kuitenkin myös kuluttaa, eikä ilotulitusta jaksa kerralla kovin monta tuntia putkeen. Muuten iskee hyperventilointi.

Lisää aiheesta

  • Shogun 2: Total War

    Hjalliksen Diili ei ollut kaikkien aikojen työhönottohaastattelu. Se käytiin jo 1600-luvun Japanissa, jossa pyrittiin shoguniksi shogunin paikalle.

    Total War palaa Japaniin Shogun 2:ssa ja tuntuu tiukan teemansa ansiosta sarjan alkuaikojen erinomaiselta strategiapeliltä. Armeijan lisäksi…
  • Killzone 3

    www.killzone.com

    Helghast sai viimeksi ISA:n kädestä, mutta helghastilaiset tuntuvat olevan harvinaisen kovapäistä porukkaa, sillä scifisota jatkuu entistä rankempana Killzone 3:ssa.

    Killzonen avaruustaistelu jatkuu, vaikka Helghastin häikäilemätön diktaattori Visari ei enää väpätä.…
  • LittleBigPlanet 2

    Kun näytin LittleBigPlanetia kaverilleni, mies nauroi ensin hahmon nimelle, kunnes pääsi peliin käsiksi. Ääni loppui mutta hymy ei hyytynyt.

    Jo perinteet velvoittavat, että konsoli tarvitsee maskotikseen tasoloikkahahmon. PS3:lla roolin sai sympaattisen valloittava säkkipoika, jonka…